lauantai 20. tammikuuta 2018

Siri Kolu - Me Rosvolat & iso-Hemmin arkku

''Vanamon joutuminen vieraan rosvojoukon kynsiin 
oli kyllä ihan täysin minun vikani.''

Vilja Vainisto ja Rosvolat ovat päässeet kaikkien aikojen rosvousoppaan jäljille - mutta niin ovat muutkin rosvosuvut!
Helmeri Kvistin yli sata vuotta vanhassa oppaassa on rosvovaltiaan viisaus ja voima, ja tietenkin kaikki haluavat saada sen käsiinsä.
   Mutta Helmeri Kvist on tehnyt parhaansa, että oppaan pystyy löytämään vain todellinen mestari. Vilja tarvitsee rutkasti rohkeutta ja nokkeluutta selvitäkseen vaativasta aarteenetsinnästä ja hurjasta rosvohipasta. Ja viimeistään silloin, kun muut rosvosuvut uhkaavat Viljan perhettä, alkaa hommasta olla leikki kaukana. 







Hieman takkuilevaksi muuttuneen Tyttö joka pelasti Joulun -kirjan lukeminen oli pakko keskeyttää. Jotenkin ei vaan tunnu luontevalta lukea joulukirjoja nyt, kun joulu on jo virallisesti minunkin mielestäni ohi. Meillä kotona on aina ollut se tapa, että vasta Nuutinpäivä lopettaa joulun.

   Oli pakko aloittaa lukemaan jotain muuta kuin joulukirjaa, ja onneksi olin aiemmin ostanut e-kirjojen lukulaitteelle kaikki Siri Kolun Me Rosvolat -sarjan ilmestyneet osat. Kuulemma uusiakin on vielä tulossa, mikä on ainakin minulle ihan mahtava uutinen, koska olen aivan rakastunut Rosvoloihin..

Henkilöt kirjassa ovat samat vanhat tutut: Vilja Vainisto ja Rosvolan perhe. He ovat päässeet varsinaisen aarteen, kaikkien aikojen rosvousoppaan jäljille. Mutta eivätpä ole ainoita - muutkin rosvoperheet etsivät tätä aarretta. Helmeri Kvist on tehnyt kuitenkin selväksi, että Vilja on ainoa, joka rosvo-oppaan voi löytää. Vilja alkaa saada vihjeitä jopa uniinsa. Mutta onko Vilja valmis siihen seikkailuun, mitä rosvo-oppaan etsiminen on? Ja siihen, että jopa hänen perheensä sotketaan tähän seikkailuun?

En odottanut varsinaisesti mitään hirveän kepeää tältä kirjalta, koska viimeksi Vilja tosiaan sattumalta löysi palkintonsa sisältä kirjeen ja tiesin, että edessä olisi seikkailu. En lue dekkareita, joten en osaa verrata kirjaa niihin, mutta pidin siitä, että toimintaa ja käänteitä kirjassa riitti paljon ja myös osa muista rosvoista tuli tutummiksi. Jännitin seikkailun etenemistä yhdessä Viljan ja Rosvoloiden kanssa. Täytyy se todeta yhä suurenevaa kunnioitusta tuntien; Siri Kolu todella osaa kirjoittaa!

Jos olet aikuinen etkä ole lukenut Rosvoloita, koska ne on luokiteltu lastenkirjallisuuteen, niin häpeä! Kirjat ovat todellakin kaikenikäisille suunnattuja ja loistavasti kirjoitettuja ja jännittäviäkin seikkailukertomuksia. Kolu on onnistunut Rosvoloiden luomisessa täydellisesti. Kirjoja lukiessa ei voi kuin hymyillä, ne todella viihdyttävät ja vievät mukanaan. Ja minä henkilökohtaisesti ehdottomana herkkusuuna rakastan sitä, miten näissä kirjoissa on mukana välillä jokin herkku- tai ruokaohje.
   Minä näen mielessäni Hurja-Kaarlona (Rosvoloiden isä) aina lukiessani porilaisnäyttelijä Teemu Niemelän, joka veti Hurja-Kaarlon roolin mielestäni loistavasti.
En voi tietenkään paljastaa mitään, mutta sanonpa vain: tämän kirjan myötä sarja ei kun vaan paranee. Olen lukenut sarjan seuraavankin osan, ja pidin siitä kovasti. Jos sinä vasta aloittelet matkaasi Rosvoloiden kanssa, aloita ensimmäisestä kirjasta ja lue sarja järjestyksessä. Lupaan, että ensimmäisen jälkeen luet kaikki muutkin sarjan kirjat.
   Suosittelen kirjoja kaikille herkkusuisille, seikkailunhaluisille ihmisille iästä riippumatta.



Teos: Me Rosvolat & Iso-Hemmin arkku
Kirjailija: Siri Kolu
Sivuja: 173 (e-kirja)
Kustantanut: Otava
e-kirjan julkaisuvuosi: 2012
Mistä minulle: ostettu Elisan kirjapalvelusta
Suosittelenko, kenelle: Kaikille makeannälkäisille
Arvosana: 5

keskiviikko 3. tammikuuta 2018

Mauri Kunnas - Joulupukki ja noitarumpu

Joulukylässä tapahtuu kummia. Kuka pani pippuria pipareihin? Kuka sammutti taivaalta revontulet? Miksi virus sotkee tietokoneohjelman juuri kun Joulupukki on löytämäisillään ratkaisun kiperään lahjapulmaan?

Lentokone pudottaa viimeiset lahjatoivekirjeet Joulukylään. Joukossa on kummallinen kellastuneelle paperille tehty töherrys. Allekirjoituksena on ''Vekara'', mutta mitä piirros esittää, siitä Joulupukki tonttuineen ei saa selvää. Niinpä hän pyytää jokaista mestaritonttua toteuttamaan oman näkemyksensä pienen Vekaran toivomuksesta. Aattovalmistelut edistyvät hyvää vauhtia, mutta kaikki ei sittenkään ole ihan niin kuin pitäisi. Joku tekee kiusaa Joulupukille. Miksi ihmeessä?

Lähde mukaan Mauri Kunnaksen 
vauhdikkaaseen jouluseikkailuun!




Mauri Kunnaksen Joulupukki ja noitarumpu on ollut lapsesta asti oma jokajouluinen perinteeni. Olen katsonut sen jokaisena jouluaattona elokuvana joko televisiosta, dvd-levyltä tai sittemmin Netflixistä. Niin tein tänäkin jouluna. Päätin lukea lisäksi kirjan. Siihen tuli ajatus, kun kuvasin instagramiin muutaman kuvan Bibbidibobbidibook -blogin joulukalenteria. Kovin montaan kuvaan ei oma inspiraationi riittänyt. Lisäksi omaa tekemistäni vaikeutti se, että kalenterin aiheet olivat englanniksi. Luin kirjan kuitenkin joulun alla loppuun.
   Kirjassa on kaikki samat asiat kuin elokuvassakin. Ja kuten elokuvassa myös kirjassa lempihahmoni oli ehdottomasti Vekara -lapinnoita.


Tarina alkaa, kun Joulupukki ja hänen pienet apulaisensa Noora ja Ville löytävät tämän piiroksen kirjesäkin pohjalta.  He päättävät aikansa pähkäiltyä lähteä kiertämään Korvatunturin työpajoja. Jos vaikka joku mestaritonttu tajuaisi piiroksen merkityksen. Kaikilta mestaritontuilta löytyykin oma ehdotus , mutta mikään niistä ei tunnu oikealta. Samalla Joulupukille alkaa tapahtua kummallisia onnettomuuksia, jotka sairastuttavat hänet. Kuka vainoaa Joulupukkia ja miten joulun käy karvalakin sairastaessa? Ja kenties tärkeimpänä, mitä Vekaran piirros tarkoittaa.


Kirjan kuvat ovat mahtavia ja niissä on paljon pieniä yksityiskohtia. Niihin on todella jaksettu nähdä vaivaa, mikä on tyypillistä Kunnaksen kirjoille. Kuvia tulee selattua monta kertaa kirjan lukemisen jälkeenkin. Melkein jokaisesta kirjan kuvasta saisi hienon joulukortin ja muutamasta on taidettu tietääkseni sellaisia tehdäkin. Kirjan tarina on jännittävä ja hauska sekä hyvin jouluinen ja sopii luettavaksi joulua odotellessa tai heti joulun jälkeen. Tarina sopii kaikille vauvasta vaariin, ja vaikka sen olisi lukenut jo aiemmin, se pitää silti hyvin otteessaan ja jaksaa viihdyttää vuodesta toiseen ollen aina yhtä hauska ja unohtumaton. Vekaran sadatukset ovat unohtumattomia.
   Aivan kirjan alussa on paljon tietoa kirjan olennaisimmista hahmoista, mikä tuo tarinaan tiettyä syvyyttä ja hahmot tulevat näin tutuiksi lukijallekin paremmin. Mielestäni tämä oli hauska yksityiskohta. Lopusta löytyvät vielä shamaanin tiedot. Kirjan alussa on myös Korvatunturin kartta.
   Suosittelen kirjaa luettavaksi jokaiselle jouluihmiselle, sillä vaikka et lukisi kirjoja muuten, lupaan, että tämän luet kunhan aloitat. Kirjaa ei meinaan voi laskea käsistään ennen kuin sen on lukenut loppuun asti.
   Ohessa vielä pieni pätkä elokuvasta.*




Teos: Joulupukki ja noitarumpu
Kirjailija: Mauri Kunnas
Kuvat: Mauri ja Tarja Kunnas
Sivuja: 51
Kustantaja: Otava
Mistä minulle: Kirjastolaina
Suosittelenko, kenelle: Kaikille vauvasta vaariin
Arvosana: 5

lauantai 30. joulukuuta 2017

Näitä luen keväällä 2018

Monessa blogissa on jo listattu vuoden 2018 kevään kiinnostavimmat kirjat. Itse en ole sitä vielä tehnyt ja mikäs sen parempi aika tehdä tuo lista kuin uudenvuoden aatonaatto. Joko sinä olet selannut kaikki kirjakatalogit läpi? Mitä luet ensi vuonna?
   Luulin aluksi, että kirjakevät 2018 olisi hiljaisempi, mutta sitten selasin Risingshadow:n sivuja ja tajusin, että eipäs olekaan. Mutta hiton hyvä niin!
 *Kustantamot ovat jutussa aakkosjärjestyksessä. Listattuna vain ne kustantamot, mistä löysin jotain kiinnostavaa.




Atena

Henriikka Rönkkönen - Bikinirajatapaus
(jatko Mielikuvituspoikaystävälle)

Satu Pihlaja - Aikaansaamisen taika



Art House
Ville Hänninen - Ruutukaappaus: Opas sarjakuvan hyödyntämiseen

Terhi Upola - Livenä ja läsnä: verkon uudet juttutyypit

Brandon Sanderson - Ylenemisen kaivo
(Usvasyntyinen 2/3)

Aula & CO

Matt Haig - Kuinka pysäyttää aika

Aurinkokustannus

V.M Toivonen - Matka Asgårdiin 3 - Ginnugagabin riimut

Lidia Antin - Kasvien mytologiaa


Gummerus

Cecelia Ahern - Viallinen

Sarah J. Maas - Throne of Glass: Keskiyön kruunu

Holly Bourne - Mitä tytön täytyy tehdä
(Normaali -trilogia)

Karisto

Roosa Meriläinen & Sanna Seiko Salo - Se: Seksipuhekirja

Laura Suomela - Silmänkääntötemppu

Meredith Russo - Tyttösi sun

Maria Autio - Lohikäärmekesä

Mervi Heikkilä - Revonpuro: Aijalin saaren tarut 1

Juha-Pekka Koskinen - Mieletön museo

Petja Lähde - Surunsyömä

Like

Sylvain Neuvel - Heräilevät jumalat

Minerva

Jonna Heinonen - Tunne syöminen

Myllylahti

Sini Helminen - Veden vallassa (Väkiveriset 3)

Otava

Essi Tammimaa - Isän kädestä
Philip Pullman - Vedenpaisumus (Lyran kirjat 1)

K.K. Alongi - Pakenijat

Rick Riordan - Kuolleiden laiva (Magnus Chase 3)

Kimmo Ohtonen - Ikimaa: Soturin tie

Veera Salmi - Saari

Marawa Ibrahim - Tytön oma kirja

Nina Brochmann & Ellen Stokken Dahl - Vau, mikä vagina!

Bernadette Fisers - Pieni kirja isoon painonpudotukseen

Hannu Karttunen - Tähdet ja maailmankaikkeus

Jessica Townsend - Nevermoor: Morriganin koetukset

Adrienne Kress - Löytöretkeilijät 1: Kätketty ovi

Tammi

Ronnie Grandell - Irti itsekritiikistä: Löydä terve suhde itseesi

J.K. Rowling & Jim Kay - Harry Potter: Taikuuden historia

Nicola Yoon - Aurinko = tähti

Anders Vacklin & Aki Parhamaa: Sensored reality 1 - Beta

WSOY

Zoe Sugg - Girl Online omillaan

Kristina Ohlsson - Lasilapset

Anniina Mikama - Taikuri ja taskuvaras

Anne Leinonen - Noitakirja

Laura Lähteenmäki - Yksi kevät

Cara Delevingne - Mirror mirror

Riina Mattila - Järistyksiä




Kiinnostavimmat kirjat 

TOP 5

1. Rick Riordan - Kuolleiden laiva
2. Anne Leinonen - Noitakirja
3. J.K. Rowling & Jim Kay - Harry Potter: Taikuuden historia
4. Sini Helminen - Veden vallassa
5. Cecelia Ahern - Viallinen


Tässä olivat kaikki minun kevään 2018 kiinnostavimmat kirjat.
Osan näistä pyydän arvostelukappaleena kustantajilta suoraan.

perjantai 22. joulukuuta 2017

Matt Haig - Poika nimeltä Joulu

Tämä tositarina joulupukista todistaa, että kaikki - aivan kaikki - on mahdollista. Jos olet yksi niistä ihmisistä, jotka uskovat, että jotkin asiat ovat yksinkertaisesti mahdottomia, sinun on parasta laskea tämä kirja käsistäsi - se ei ole sinua varten. Se on nimittäin TÄYNNÄ mahdottomia asioita.

Poika nimeltä Joulu on seikkailukertomus isästä ja pojasta, lumesta, sieppauksesta, tontuista, hullusta porosta ja pojasta nimeltä Nikolas. Kirjan tapahtuman sijoittuvat kaukaisen Suomen synkkään ja lumenpeittämään korpeen, jossa erikoiset hahmot ja persoonat elävät erikoista elämäänsä. Vauhdikas, hauskasti kuvitettu koskettava ja viisas jouluseikkailu sopii niin lapsille, nuorille kuin aikuisillekin.







”Päivää, tontut! Näyttää siltä, että olemme saaneet erityisen vieraan juuri sopivasti jouluksi! Koska nyt on joulunaika, mielestäni meidän tulisi muistaa vanha kunnon tonttumainen vieraanvaraisuus, vaikka hän onkin ihminen.”
Tontut henkäisivät sanan kuullessaan.
”Ihminen!” eräs tonttu huusi. ”Entä uudet säännöt?”
  

Poika nimeltä Joulu on brittiläiskirjailija Matt Haigin käsialaa ja se sijoittuu Suomeen, mikä mielestäni on hauska seikka, koska kirjailija ei kuitenkaan ole suomalainen, mutta on osannut hyvin kuvailla Suomea. Kirja on mielestäni ehdoton jouluklassikko. 
   Nikolas on 11-vuotias poika, joka elää köyhyydessä. Hänen äitinsä on kuollut epäselvissä oloissa. Isä Joel on puunhakkaaja, joka lähtee tutkimusmatkalle saadakseen pienelle perheelle paremman toimeentulon. Nikolaksen uskollisena ystävänä elelee pieni Miika-hiiri, rakkaita ovat myös ainoat lelut, naurisnukke ja puinen reki. Kun isä lähtee parempaa elämää hakemaan, tulee Nikolasta hoitamaan julma Charlotta-täti, jonka pöyristyttävä itsekkyys ja suoranainen ilkeys saavat Nikolaksen karkaamaan kotoa kohti pohjoista. Apua hän saa Salama-nimiseltä porolta, myös Miika lähtee mukaan. Matka ei kuitenkaan ole helppo ja pohjoiseen tonttujen maahan saavuttuaan Nikolas joutuu monenlaisiin vaaroihin. Tontut eivät näet ole sellaisia, joihin me olemme tottuneet: ne voivat jopa syödä ihmisiä. Kovin hellämielisiä eivät ole muutkaan kohdalle osuvat uudet tuttavuudet. 

Kirja ilmestyi viime vuonna vähän ennen joulua. Luin kirjan hetkessä, sillä se piti hyvin otteessaan ja tarina oli erittäin mielenkiintoinen, niin mielenkiintoinen, ettei lukemista olisi halunnut lopettaa vielä kolmenkaan luvun jälkeen. Sarianna Silvosen suomennos on nautittavaa luettavaa. Chris Mouldin ilmeikäs kuvitus täydentää kokonaisuutta mainiosti:

Kokonaisuus kiehtoo, ihmetyttää, naurattaa, hetkittäin surettaa ja jännittääkin sopivasti. Suomalaisia lukijoita ihastuttanee myös se, että romaani sijoittuu kokonaan Suomeen. Maatamme koskevat faktat ovat hetkittäin kaukana totuudesta, mutta mitä pienistä: saturomaaniahan tässä luetaan. Haig yhdistääkin mainiosti brittiläisen, ylikansallisen ja suomalaisen perinteen. Esimerkiksi häijyluonteinen ja persoonallisella tavalla jopa riemastuttava Totuuskeiju pohjaa ehkä ainakin osin irlantilaiseen folkloreen, johon mahtuu ilkeitäkin keijuja. Henkilögalleria on kaiken kaikkiaan mainio aina neuvokkaasta ja selviytyvästä Nikolaksesta tämän tappamisella uhkaavaan Sebastian-peikkoon, Pikku-Nuusaan ja juuston olemassaoloon uskovaan Miikaan. Usko tonttuihin ja joulupukkiin on myös – tietenkin – vankka. Pahaa kasvattavan Vodol-ukin tarkoitusperät puolestaan voi nähdä puhtaan poliittisina: pelosta kumpuavana kontrollinhaluna.

''Mahdotonta'' - vanha tonttukirosana.
Hetkittäin tarina on jopa hurja. On varmasti makuasia, miten kokee tonttujen ihmissyönnin tai tappamisella uhkaavan peikon, mutta itse koin sen kaiken ihan viihdyttävänä ja hyvänä jännityksen lisänä tarinaan, koska eihän elämä oikeastikaan ole mitään tasaista aina vaan välillä sattuu ja tapahtuu. Hetkittäin kaikesta hurjasta huolimatta Poika nimeltä Joulu on tarina, jonka sydämessä on usko huomiseen ja parempaan tulevaisuuteen.
   Kirjan alku kertoo lopun: kyse on joulupukin todellisesta tarinasta. Poika nimeltä Joulu onkin kirja, jonka paras lukuaika on juuri nyt, joulun alla tai joulun aikaan. Lämmin suositus tälle hauskalle, hurjalle ja jouluiselle tarinalle, jonka suurin opetus kuuluu: Mahdottomuus* on vain mahdollisuus, jota ei vielä ymmärrä.

Suosittelen kirjaa kaikille ja kaikenikäisille. Tämä kirja on ehdoton jouluklassikko, jonka minä varmasti luen ensi vuonna uudestaan. Tällä hetkellä luen tämän kirjan jatko-osaa, joka kantaa nimeä Tyttö joka pelasti Joulun.


Teos: Poika nimeltä Joulu
Alkuperäinen nimi: A Boy called Christmas
Kirjailija: Matt Haig
Suomentanut: Sarianna Silvonen
Kuvittanut: Chris Mould
Sivumäärä: 267
Ilmestynyt: 2016
Kustantaja: Aula & CO
Mistä minulle: Ostettu, Suomalainen kirjakauppa
Suosittelenko, kenelle: Kaikille jouluihmisille
Arvosana: 5

torstai 7. joulukuuta 2017

Maiju Voutilainen - Itke minulle taivas

Miten selviytyä, kun on jo valmiiksi niin rikki että jo hengittäminen sattuu? Kun alakulo valtaa mielen ja hajoaminenon lähellä.


Kirjoittaja päästää lukijan ihonsa alle, pimeisiin ja kylmiin huoneisiin, joihin alkaa pikkuhiljaa virrata valoa ja lämpöä. Näissä sydänverellä kirjoitetuissa runoissa ja mietteissä on lohdutuksen voimaa. 
Jokainen meistä on arvokas.
   Maiju Voutilainen eli Mansikkka (s. 1996) on tunnettu tubettaja, joka nimettiin vuoden 2017 Hyvän mielen lähettilääksi tunnustuksena rohkeudesta puhua julkisesti mielenterveysongelmista. Itke minulle taivas on hänen esikoisteoksensa.



Luin Maijun kirjan loppuun yhdeltä istumalta heti marraskuun lopussa, kun sen sain käsiini. Runot kuitenkin vaativat sen, että niitä miettii ajatuksella joten luin kirjan toiseenkin kertaan. Kirjassaan Maiju päästää lukijansa vieläkin syvemmälle itseensä kuin videoillaan. Hänen runonsa ovat hyvin synkkäsävyisiä ja koskettavia, mutta kirjan loppua kohden mukaan astuu myös valo, rakkaus ja toivo, mikä oli mielestäni kiva juttu.
   Minulla on monta ystävää, jotka sairastavat masennusta ja vaivaapa se minuakin. Kirjassa kirjoittaja tuo hyvin ilmi itselleen tärkeitä asioita ja arvoja: sen että jokainen on yksilö, ja kaunis ja hyvä juuri sellaisena kuin on. Tästä on helppo olla samaa mieltä.

Luin ensimmäistä kertaa itseni kanssa samanikäisen ihmisen kirjoittaman kirjan. On kiva nähdä, että Maiju onnistui toteuttamaan jo haaveensa, joka on minullakin sama, sillä haluan itsekin julkaista kirjoja ja voida kutsua itseäni kirjailijaksikin joskus. Se on ollut haaveeni lapsesta asti.

Eräs lempirunoistani kirjassa on tämä (s.46):

vain koska et näe minun pahaa oloani
ei tarkoita ettei se olisi minussa. 
se on piilossa sinulta,
jottet voisi käyttää sitä häikäilemättömästi hyväksesi.
se on piilossa ihoni alla mutta sykkii kipeästi joka hetki,
kertoo olevansa hyvinkin hengissä.

Näin graafikkona katson yleensä aina myös, miltä kirjan ulkoasu mielestäni näyttää, mutten harmikseni ole muistanut mainita sitä lähellekään jokaisessa postauksessani. 

Mielestäni Maijun kirjan ulkonäkö on kuitenkin hieno ja hyvin toteutettu. Tykkään siitä, miltä kirjan etukansi näyttää, koska näyttää, että kirjan nimikin valuu ikään kuin alaspäin kuin se olisi kyyneleillä kirjoitettu ja nimen taustana toimiva marmorimainen pohja on mielestäni todella upea. Kirjaa elävöittää kivasti Hilla Semerin tekemä kuvitus ja se tuo runot vielä lähemmäs lukijaa. Kuvat ovat hyvin simppeleitä ja yksinkertaisia, mutta en voisi kuvitellakaan tälle kirjalle muunlaista kuvitusta. Se on täydellinen juuri näin.
   Ihmettelin aluksi, miksi jokainen runo on kirjoitettu täysin pienillä kirjaimilla ja pidin sitä ehkä hieman outona, mutta kun Maiju jollain videoistaan sanoi, että tykkää kirjoittaa aina pienillä kirjaimilla, ajattelin että ok, kiva juttu.

Maiju, jos luet tämän, haluan sanoa, että kiitos. Kiitos kun jaoit runosi muiden kanssa, ja toteutit unelmasi. Olet rohkea ja ihana nainen!


Teos: Itke minulle taivas
Kirjailija: Maiju Voutilainen (Mansikkka)
Kirjan kuvitus: Hilla Semeri
Kirjailijakuva: Paula Kesäläinen
Sivuja: 63
Kustantaja: Otava
Mistä minulle: Ostettu, INFO Porin kirjakauppa
Suosittelenko, kenelle: Kaikille runoudesta pitäville ja Maijun faneille
Arvosana: 5

lauantai 21. lokakuuta 2017

Suuri lukuseikkailu

Keskiviikkona Porin pääkirjastossa oli Suuri lukuseikkailu. Minua vähän harmittaa, etten mennyt kirjastoon jo aiemmin. Olin kirjastossa muutamaa minuuttia ennen viittä. Viideltä alkoi lapsille suunnattu esitys, Maestro ja Fiktio ja kansanmusiikin abc. Myös aikuiset voivat esitystä seurata. Minä olen sen verran mieleltäni aina lapsi, että esitys oli mielestäni todella viihdyttävä ja hauskaa katseltavaa. Missään vaiheessa ei tullut mieleen katsoa kelloa. Tosin sitä en tee muutenkaan kirjastossa ollessa, koska se on paikka, joka on minulle kuin toinen koti. Sielu lepää aina kirjastossa käydessä. On ihana olla kirjojen keskellä... Okei, jotta kirjanörtti sisälläni pysyy aisoissa, jatketaan eteenpäin.
   Jos haluat nähdä pienen videopätkän Maestron ja Fiktion esityksestä, katso instagramini @lukijanroolissa


Maestro ja Fiktio

Esityksen aikana katsojalle kerrotaan paljon vanhoista soittimista, joista osaa käytetään
vielä tänäkin päivänä. Myös kansantanssista saadaan pieni katsaus.
Pakko sanoa, että nämä miehet osaavat esiintyä!


Lukuseikkailupäivän iltaosuudella myös kirjaston luultavasti suosituin työntekijä ihana lukukoira Fiina hoiti omaa työvuoroaan. Tosin TylyPori oli vienyt lapsilta voimia, koska kovin montaa lukijaa ei ollut, mutta silittelijöitä sitäkin enemmän. Pääsin samalla moikkaamaan kirjabloggaaja kollegaani, Jonnan Lukunurkkaus -blogista tuttua Jonnaa, joka on lukukoira Fiinan omistaja. Tein muuten jokin aika sitten Jonnan blogille ulkoasun. 


Kuten TylyPorissakin, tässäkin tapahtumassa oli lukuvinkkausta. Koska koko tapahtuman idea on edistää poikien lukutaitoa ja saada heidätkin tarttumaan kirjoihin, kirjavinkkaukset oli suunnattu nyt ensisijaisesti pojille. Todella hieno idea. Ja kirjavinkkari ja kirjastonhoitaja Arja ansaitsee minulta hatunnoston, koska kerrankin oli pöytä, jonka kirjoista voin sanoa lukeneeni ehkä yhden kirjan. Se on kuvassakin näkyvä Holly Blackin ja Cassandra Claren yhteistyönä kirjoittama Magisterium -sarjan avausosa, Rautakoe. Olen aivan rakastunut Magisterium -sarjaan. Harmi vain, että seuraavaa osaa pitää odotella taas vuosi.


Kaiken tämän lisäksi tapahtumassa oli mm. kirjakoppa, johon sai viedä omat ylimääräiset lastenkirjat tai ottaa mukaan jos kopasta löysi jotain kivaa. Itse en kopasta löytänyt mitään, mutta samalta pöydältä mukaan tarttui mm. kirjanmerkkejä ja kuvassakin näkyvä esite. Blogissani muuten on postaus, jossa kerron lukemisen hyödyistä. Jos et ole lukenut sitä, pääset lukemaan sen tästä. Aivan pakko mainita, että onpa minulle laittanut erään kirjaston työntekijäkin viestiä, ja kysynyt, saako lainata postaustani vinkkauksiinsa. Fiilis joka siitä tuli, on mahtava! 


Millainen kirjabloggaaja olisi jos ei katsastaisi poistokirjoja kirjastossa käydessään? Olihan minunkin pakko käydä katsomassa, mitä kivaa Kirjakirppu tarjoaa. Porin pääkirjastossa on kokonainen huone poistokirjoja varten, josta asiakkaat saavat ostaa kirjoja ihan 0,50snt alkaen itselleen. Ajatus on mielestäni todella hieno, koska ainakin omaa sieluani sattuu, kun ajattelen sitä, kuinka monesti kirjoja joudutaan heittämään jopa roskiin, kun niiden aika kirjastossa on ohi. Näin hävikki on pienempi ja hyvä kiertää. Tällä vierailukerralla Kirjakirppu näytti kuitenkin ihmeen tyhjältä, enkä voinut olla miettimättä, miksi. Toivon, ettei sitä olla lopettamassa.

Kuvassa kirjat, jotka tarttuivat Kirjakirpusta mukaani, mutta listaan ne vielä alla:

Åsa Anderberg Strollo - Minna
Maria Autio - Ajatustenlukija
Hanna Marjut Marttila - Filmi poikki

Poistokirjoista puheen ollen, jollain teistä lukijoistani on mahdollisuus saada minula joululahjaksi yksi ehdoton kirjasuosikkini, Kirsti Ellilän kirjoittama Iiris. Jos haluat saada kirjan minulta joululahjaksi pienen joulun toivotuksen kera, kommentoi tähän postaukseen alle jotain kivaa. Vaikka omat kuulumisesi tai jotain blogistani.

Olen myös iloinen, jos otat blogini seurantaasi myös facebookissa, instagramissa ja twitterissä. 

perjantai 20. lokakuuta 2017

Harry Potter -tapahtuma: TylyPori

Viime lauantaina 14.10.2017 järjestettiin Porin pääkirjastossa jotain aivan tajuttoman hienoa. Vastaavanlaisia tapahtumia saisi olla enemmänkin, ainakin minä tykkäsin kovasti. Kyseessä on ensimmäinen Harry Potter -aiheinen fanitapahtuma Porin historiassa. Mahtavaa. Jälkeenpäin on todella hankalaa kuvailla sitä tunnetta, joka tuli välittömästi kun astui kirjaston ulko-ovista sisään. Se oli jotain, mikä täytyy itse kokea. Tapahtuma oli perheystävällinen, joten paikalla olikin paljon lapsia ja heidän vanhempiaan.


Kirjaston lastenosasto oltiin saatu hienosti muistuttamaan Tylypahkaa erilaisilla asoilla kuten pöllöillä, erilaisilla sisustuselementeillä, kirjoituspöydällä, jonka päällä oli tupien mukaan kirjasuosituksia. Suositukset oli jaettu tupien mukaan ja sieltä sai ottaa oman tupansa vinkkauslapun mukaan. Itse otin kaikki laput mukaan. Mukanani ollut ystäväni, jonka lopulta sain puhuttua lähtemään kanssani TylyPoriin, tokaisi puoliksi huvittuneena, että aion ilmeisesti lukea enemmänkin. Kuka tietää, ehkä aionkin?
   Tupatestissä oma tulokseni oli Rohkelikko. Virallisesti tupani on Korpinkynsi, mutta olen aina halunnut salaa olla Rohkelikko, koska ihailen Harry Potter -sarjassa ehdottomasti eniten juuri Rohkelikon tupaa, sillä niin moni suosikkihahmoni kuuluu siihen tupaan. Suosikkihahmojani ovat mm. Weasleyn kaksoset Fred ja George, Ron Weasley, Remus Lupin, Sirius Musta, Harry Potter, Hermione Granger sekä Nymfadora Tonks. Myös Dumbledoren feenikslintu Fawkes kuuluu Harryn Hedwig -pöllön tavoin suosikkeihini.


Tapahtumassa oli mukana myös erityisvieras. Koko Potter -sarjan upeasti suomentanut ihana Jaana Kapari-Jatta. Jaana on joskus sanonut, että häntä pidetään ikäänkuin J.K. Rowling kakkosena, eikä se häntä tunnu haittaavan. Hän kertoi, että oli juuri muutamaa päivää aikaisemmin saanut laitettua kustantajalle marraskuussa painoon lähtevän ja 2018 maaliskuun lopulla ilmestyvän Taikuuden historia -kirjan suomennoksen. Kustantaja on sanonut, että Potter -huuma kestää nyt ainakin kaksi vuotta jos ei kauemminkin. Tämä on jokaiselle fanille aivan mahtava uutinen!


Tapahtumassa oli paljon erilaisia työpajoja innokkaimmille velhoille. Oli muuten todella hienoa nähdä, että jotkut olivat panostaneet jopa asuihin. Minä ja ystäväni ei sitä tehty, koska kummallakaan ei ollut oikein mitään, mistä olisi voinut sanoa, että se sopisi päivän teemaan. Työpajoja olivat liemipaja, taikatyöpaja sekä taikasauvapaja. Lisäksi oli mm. tietovisa kysymyksiä, jotka olivat tottakai Potter -aiheisia. Itselläni kyseinen testi meni niin heikosti, että totesin olevani todellakin kunnon Pottermaratonin tarpeessa. Kävijöillä oli lisäksi mahdollisuus ottaa itsestään Potter -aiheinen kuva kuvassa olevan seinustan edessä.



Kirjaston henkilökuntaa päivän teemaan sopivissa asuissa. 
Kuvassa ainakin professorit Punurmio, McGarmiwa ja Kalkaros. 
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...