maanantai 29. toukokuuta 2017

Näitä luen kesällä/syksyllä 2017

On taas aika listata kaikki tulevan kirjasyksyn kiinnostavat teokset yhteen postaukseen. Listan pohjalta pyydän myös arvostelukappaleita kustantamoilta. Perjantaina on valmistujaisjuhlani ja siitä päivästä lähtien olen virallisesti kuva-artesaani (graafinen suunnittelija). Odottelin kirjalistani kanssa siksi näin pitkään, että kaikki kustantamot ehtivät kataloginsa julkaista. Ihan jokaisesta kustantamosta ei välttämättä löydy tästä jutusta kirjoja, mutta aika monelta kuitenkin. Pakko sanoa että se mitä olen jo katalogeja vilkuillut tämän jutun ulkopuolella, voin sanoa että tulossa on ihan loistava kirjasyksy!

Jutun kuvat on suoraan kustantamoiden katalogeista,
koska olin laiska enkä jaksanut itse kirjoittaa tekstiä :D


Atena

Bazar



Gummerus

Karisto


Otava


 






Myllylahti


Sini Helminen - Kiven sisässä

S&S




Tammi  







WSOY




Tässä oli minua eniten kiinnostavat kirjat syksyn kirjakatalogeista. 

Katso kevään kiinnostavat kirjat tästä.



tiistai 23. toukokuuta 2017

Becky Albertalli - Minä, Simon, Homo sapiens

Onko kaikkien pakko tulla kaapista? Riemastuttava ja sympaattinen romaani Simonista, jonka elämä menee mullin mallin, kun hänen salainen ihastuksensa uhkaa paljastua.
    16-vuotias Simon inhoaa kaikenlaista draamaa, eikä ole ulkona kaapista homoutensa suhteen. Sitten sähköpostiviesti joutuu väriin käsiin, ja Simonin on astuttava pois mukavuusalueeltaan. Pelissä on mahdollisuus onneen ihastuttavan ja hämmentävän pojan kanssa – pojan, jota Simon ei ole koskaan tavannut.

Amerikkalainen kirjailija Becky Albertalli on koulutukseltaan psykologi, ja hänellä on ollut kunnia toimia kymmenien terävien, outojen, vastustamattomien teini-ikäisten terapeuttina. Hän oli myös seitsemän vuotta mukana vetämässä tukiryhmää sukupuoleltaan moninaisille lapsille.







Onko sinulle tuttua sellainen tunne, kun jokin kirja on todella hyvä ja luulet, että se jatkuu vielä muutaman aukeaman verran, mutta löydätkin seuraavalta sivulta vain kirjailijan kiitokset? Ja sen tunteen, että kirjan haluaa lukea uudelleen heti, kun on päässyt sen loppuun?

  
Nämä kaksi ajatusta tulivat ensimmäisenä mieleen, kun olin lukenut Becky Albertallin Minä, Simon, Homo Sapiensin, joka on tähän mennessä vuoden ihanin lukukokemus (ja varmasti pysyy sellaisena vielä pitkään). Se pitää otteessaan, se hymyilyttää ja se saa silmäkulmat kostumaan. En voi kuin suositella tarttumaan tähän kirjaan. Mutta varoituksena sanottakoon, että tämän lukeminen saattaa aiheuttaa akuuttia Oreo-keksien himoa, mikäli Oreoista pidät! Teoksen pohjalta ollaan tekemässä elokuvaa, jonka pitäisi saada ensi-iltansa vuonna 2018. 


Teoksen päähenkilö on lukiota käyvä Simon, joka on homo. Hän ei ole tullut ulos kaapista, eikä ole aikonut vielä aikoihin tullakaan kaapista. Ei häntä sinällään pelota kertoa ihmisille, että tykkää pojista, mutta hän ei koe sille tarvetta juuri tässä vaiheessa elämäänsä. Toisin kuitenkin käy, kun hän unohtaa kirjautua ulos sähköpostistaan ja seuraavaksi koneelle istuva tyyppi vahingossa lukee Simonin keskustelun Blueksi kutsutun pojan kanssa. Bluen käyttäjänimen takana on joku samaa koulua käyvä homopoika, ainoa ihminen, jonka kanssa Simon on tämän puolen itsestään jakanut. 

Kirjasta suurin piirtein puolet koostuu Simonin ja Bluen sähköpostiviesteistä, joita ainakin minun mielestäni oli hyvin mielenkiintoista seurata. Simonia ahdistaa todella paljon se, että joku muu Bluen lisäksi tietää hänen homoudestaan ja kehtaa vielä kiristää häntä uhkaamalla paljastaa kaiken koulun juoruja julkaisevalla Tumblr -sivustolla. Kiristäjä on kiinnostunut Simonin uudesta ystävästä, Abbysta ja sanoo, ettei julkaise kuvakaappauksia sähköposteista, jos pääsee Abbyn kanssa hyviin väleihin. Asetelmassa ei käy kenellekään hyvin, mutta jokainen osapuoli pyytää lopulta anteeksi.
    Koko kirjan ajan ilmassa on jännitystä siitä, kuka Blue on. Tarinan edetessä lukija alkaa itsekin miettiä Bluen oikeaa nimeä yhdessä Simonin kanssa ja täytyy sanoa, että kuten Simonkin, minäkin arvasin täysin väärin Bluen henkilöllisyyden. Simonin elämää seurataan muutaman kuukauden ajan. tutuiksi tulevat niin hänen ihastuttavan persoonallinen perheensä, luotettavat ja aidon tuntuiset ystävänsä kuin näytelmäryhmänsäkin henkilöt. Oreoiden ja Bluen lisäksi Simon rakastaa perheen kultaista noutajaa ja Elliott Smithin musiikkia.

Kirjassa vilahtelee muutamia Harry Potter -aiheisia viittauksia. Myös muitakin popkulttuuriviittauksia voi kirjasta bongailla. Tämä kirja ei vaadi väärin mennyttä tulevaisuutta, fantasiahahmoja tai mitään muutakaan ihmeellistä ollakseen hyvä. Albertalli osaa kirjoittaa todella elävää tekstiä ja hän on onnistunut täydellisesti tekemään Simonin luonteesta niin iloisen ja ihanan, ettei häneen voi olla rakastumatta. Tähän kirjaan tulen aivan varmasti palaamaan joskus. Rakastuin täydellisesti niin Oreoihin kuin Simoniin ja Blueenkin. 


Teos: Minä, Simon, Homo Sapiens
Alkuperäisteos: 
Simon vs. the Homo Sapiens Agenda (2015)
Kirjailija: Becky Albertalli
Suomentaja: Lotta Sonninen
Sivuja: 208 (e-kirja)
Kustantaja: Otava
Mistä minulle: Elisa Kirja
Suosittelenko, kenelle: Ehdottomasti kaikille sukupuolesta ja iästä riippumatta
Arvosana: 5

torstai 18. toukokuuta 2017

Jukka Asikainen - Nuoralla tanssijan kuolema eli kuinka Pete Q sai siivet, Kirjojen Suomi, Suomi100

Nuorallatanssijan kuolema eli kuinka Pete Q sai siivet, puheissa pelkkä Pete Q, oli kesän 1978 tapaus, uuden aallon näytelmä joka Arto af Hällströmin ohjaamana ja Suomen Kansan Teatterin toteuttamana esityksenä sai osakseen sekä haltioitunutta kiitosta että voimakasta vastustusta. Sittemmin Pete Q:n synnyttämä teatterikeskustelu on laajentunut kulttuuripoliittiseksi keskusteluksi. 
    Tähän teokseen sisältyy näytelmän koko teksti, jonka ovat kirjoittaneet Suomen Teatterikoulun dramaturgioppilaat Jukka Asikainen, Arto Melleri ja Heikki Vuento, sekä Toni Edelmannin ja Antti Hytin esitystä varten tekemät sävellykset. Ari Hietalan valokuvat amtavat hyvän käsityksen näytelmän toteutuksen luonteesta. Kirja sisältää myös Timo Louhikarin laajan esseen ''Eräs käsitys Pete Q:sta'', joka hahmottaa sekä itse esitystä että sen saamaa vastaanottoa.

Kustantaja: Otava
Sivuja: 135




Ensimmäistä kertaa pitkään, pitkään aikaan voin sanoa, että lukeminen oli ihan oikeasti todella haastavaa ja raskasta. Ja se johtuu tästä kirjasta. Tämä kirja on niin raskaslukuinen, että se vei intoni keskittyä minkä tahansa muunkin kirjan lukemiseen. Onneksi se on nyt ohi, niin voin taas toivottavasti keskittyä kunnolla siihen, mitä luen. Kirja on osa Ylen Kirjojen Suomi projektia, joka liittyy Suomen satavuotisjuhlavuoteen, joka on tänä vuonna. 

Pete Q on kirja, joka vaatii lukijaltaan paneutumista -70 lukuun, itse en ollut ihan niin viitseliäs, vaikka toki aloitin kirjaa lukemaan jo muutamaa kuukautta ennen h-hetkeä. Silti kävi välillä mielessä, että pitäisikö vain luovuttaa. Koska Pete Q on näytelmän käsikirjoituksenakin jo aika vaikealukuinen ja todella raskas, en voi olla miettimättä millainen se on teatterikappaleena ollut, mutta uskon, että se kuvastaa hyvin omaa aikaansa. 

Seuraava pätkä löytyy näytelmät.fi -sivustolta:
''Everstin kuuluisuuteen nostama rocklaulaja Pete Q on kuollut sähköiskuun ja hänet on korotettu pyhimykseksi. Diktaattorin uusi suojatti Primo da Capo esittää Peteä vuosittaisessa mysteerionäytelmässä, jonka yhteydessä järjestetään suuret markkinat huveineen.

Pete Q on kuitenkin herännyt henkiin ja palaa kylään omalaatuisten ystäviensä, kostaja Secondon ja huumehuuruisen Egon Vernissan kanssa.
    Mutta kansan kauan odottamalla sankarilla ei olekaan tarjottavanaan sanomaa: hänestä on tullut mykkä. Eversti leimaa hänet petturiksi, ja samaa mieltä on kansantuomioistuin.''


Minä olen ihminen joka rakastaa teatteria, mutta täytyy todeta, etten olisi todellakaan halunnut tätä näytelmää mennä katsomaan, vaikka se olikin oman aikansa hitti. Olen sen verran nuori, että en tiedä itse aikakaudesta paljonkaan, enkä nyt kysynyt isovanhemmiltani tai vanhemmiltani mitään seitsemänkymmentä luvusta.
   Kaikessa raskaudessaan kirjasta löytyy myös ainakin yksi hyvä pointti, joka ehkä näin kirjoja ja kirjoittamista rakastavan bloggaajan ja kirjailijaksi haluavan näkökulmasta vaikuttaa hieman inhottavalta; On lopetettava nuorallatanssi muiden nöhden, ei pidä tarjota katsojalle pakoa todellisuudesta, vaan on kannustettava ihmistä havaitsemaan oma tilansa, oma nuorallatanssinsa, ja herätettävä hänessä oman elämän vaatimus. 
   Mielestäni tuo asia toteutuu jo nykyään hyvin, kun vertaan siihen, mikä tilanne luultavasti oli joskus ennen. Teatteri on edelleenkin ikään kuin todellisuuspakoa tarjoava tärkeä, kulttuurillinen elämyslaitos ja juuri siksi minäkin sitä rakastan. Teatterissa käyminen on minulle sitä pientä arjen glamouria.

Jos tykkäät lukea vähän raskaampaa materiaalia, kirja sopii varmasti luettavaksesi.
Minun juttuni se ei ollut, ja tuskin olisi näytelmäkään ollut.

maanantai 24. huhtikuuta 2017

Blogihiljaisuus ohi




Okei, nyt yritän vähän skarpata blogin kirjoittamisen suhteen, koska mitään muita esteitä kirjoittamiselle ei ole kuin oma motivaation puute. Tai no, olin lauantaina elämäni ensimmäisen kerran hieronnassa ja sunnuntaina oli vähän heikko olo sen takia, koska kuona-aineet lähti liikkeelle. Nyt sitten tänään ja oikeastaan myös koko viikonlopun olin niin tukkoinen, että on voimat aika vähissä. En jaksaisi olla koneella lainkaan, mutta minun on pakko. Pitää saada viimeinen näyttötyöni valmiiksi ja sitten on vielä muutama oma projekti. Toivon tosiaan, että tämä olo johtuu vain allergiasta eikä ole flunssaa, koska minulla ei ole nyt varaa olla kipeä. Olen nyt sen verran väsynyt, etten muista minkä kirjan olen saanut milloinkin, mutta uskon ettei se haittaa. Ainakaan paljon.
   Vaikka en ole saanut vähään aikaan yhtään kirjaa loppuun, olisi minulla silti aiheita mistä kirjoittaa. No, kai tästäkin selvitään?

Tässä postauksessa minun olisi tarkoitus puhua kirjoista, joita olen ostanut. Osan olen saanut arvostelukappaleina kustantajalta. Tässä ei ole kaikki kirjat, koska niitä on niin pitkältä ajalta, etten edes muista, mistä hankinnoista olen puhunut viimeksi. Tässä voisi kuitenkin sanoa olevan ainakin alkuvuoden hankintoja. Osa niistä.

Caravalin kävin ostamassa perjantaina Porin INFO -kirjakaupasta, koska viikonloppuna vietettiin lukuviikon huipennusta ja siihen kuului myös Kirjan ja ruusunpäivä, jota vietettiin koko viikonlopun perjantaista sunnuntaihin. Kun kävi tuona aikana ostamassa kirjan vähintään 15€ arvosta, sai kaupan päälle Elovena-tyttö -nimisen kirjan. Itse en ole kirjaan ehtinyt vielä tutustua, koska lukemista on paljon jo ennestään. Hän sanoi nimekseen Aleia -kirjan sain itseasiassa arvontavoittona, kun osallistuin Lukufiiliksen instagram -arvontaan. Olin kaavaillut ostavani kirjan itse, koska se vaikutti hyvältä. Olen kuullut siitä paljon hyvää. Eipä tarvitse enää ostaa sitä itse. Myös äiti sanoi, että luultavasti lainaa sen minulta ja lukee. Uinuvat jättiläiset -kirjan ostin jokin aika sitten Suomalaisesta kirjakaupasta, kun kertyneet bonukset, mikäli niitä oli kertynyt, piti käyttää pois. Tätäkin kirjaa odotan mielenkiinnolla pääseväni lukemaan, koska aihe kiinnostaa kovasti.
Kaarnan kätkössä -kirjan sain Myllylahdelta arvostelukappaleena. Mietin ensin, että olisin lykännyt tätä postausta siihen, että saan käsiini Kajon, sillä myös se tulee arvostelukappaleena Myllylahdelta. Kajo jatkaa Elina Pitkäkankaan Kuura -trilogiaa. Sen perusteella mitä kirjan ensimmäisessä luvussa tapahtuu, en malta odottaa pääseväni lukemaan sen.


Seita Vuorelan Lumi on kirja, jonka ostin jokin aika sitten Adlibriksestä. Sekin on kirja, jonka hankkimista mietin pitkään. Lopulta kirjan ajankohtainen aihe (maahanmuutto) lukitsi aivoihini ostopäätöksen. Kirja oli pakko saada. Olen tästäkin lukenut paljon hyvää bloggarikollegoiden kirjablogeista. Idioottiaivot -kirjan sain yhteistyökumppaniltani jokin aika sitten arvostelukappaleena. Tämä kirja vaikuttaa ihan oikeasti jo nimensäkin perusteella todella kiinnostavalta, sillä ihmisen aivot todellakin ovat aika idiootit välillä. 
Kokonaisvaltainen kirjoittaminen -kirjan ostin samalla kun hankin Uinuvat jättiläiset. Henkilökohtainen tavoitteeni on saada joskus julkaistua oma kirja tai kirjoja. Täten hyllystäni siis löytyy muutamia kirjoittamisoppaita ja minusta tuntuu, ettei niitä ole ikinä liikaa. Se on aihe, joka minua kiinnostaa kovasti. En osaa olla jos en lue tai kirjoita päivittäin jotain. Jos jompi kumpi asia ei jollain tavalla kuulu päivittäiseen elämääni, minusta tuntuu heti, että päivästä puuttuu jotain. Lukeminen ei välttämättä tarkoita kirjan lukemista, koska nykyihminenhän lukee kokoajan ihan huomaamattaankin. Me luemme lehtiä, sosiaalista mediaa, uutisia, sarjakuvia, kirjoja, arvosteluja ja paljon muuta. 
Luovan kirjoittamisen työkirja on arvostelukappale kustantajalta ja pitää sisällään paljon hyviä vinkkejä ja harjoituksia kirjoittamiseen ja mm. kirjoittamisen esteistä yli pääsemiseen.


Tässä oli vähän minun hankintojani pidemmältä aikaväliltä. Nyt alan viimeistellä näyttötyötäni ja yrittää muutenkin selvitä tästä päivästä kunnialla läpi tukkoisuudesta ja väsymyksestä huolimatta.

tiistai 18. huhtikuuta 2017

Kuulumisia



Tiedän että blogi on ollut pitkään hiljaa. Siihen on kuitenkin ihan hyvä syy. Opiskelu. Koulu ja työssäoppiminen on vienyt aikaani paljon. Olen yrittänyt silti ehtiä ainakin joka ilta lukea kirjaa, mutten toistaiseksi ole saanut mitään kirjaa loppuun. Lukupino tulee kasvamaan kevään edetessä, mutta yritän saada sitä myös pienemmäksi.

Valmistun 2.kesäkuuta graafiseksi suunnittelijaksi. Tällä hetkellä teen itseasiassa Jonnan lukunurkkaus -blogista tutulle Jonnalle blogin logoa, käyntikorttia ja banneria. Ja olen luvannut myös katsoa hänen kanssaan yhdessä blogin ulkoasua paremmaksi.

Yritän tässä lukuviikon aikana kirjoittaa edes muutaman kerran blogiin. Lukuviikko starttasi eilen, maanantaina ja tänävuonna teemana on kirjavinkkaus. Myös minä aion antaa muutaman kirjavinkin teille. Siitä sitten myöhemmin. Tulen myös mahdollisesti kirjoittamaan yhden elokuva-arvostelun. Katsoin viikonloppuna isäni ja enoni kanssa yhden aika hyvän toimintaelokuvan.

Kuvan kirjat ovat kaikki enemmän tai vähemmän kesken ja kulkevat mukanani työssäoppimispaikalla, vaikka en siellä yleensä ehdi juurikaan lukea jos en jätä ruokataukoa väliin eikä se ole koskaan hyvä ratkaisu.

keskiviikko 29. maaliskuuta 2017

Surullisia uutisia

Kuulin eilen jotain, joka pysäytti koko päiväni ja teki päivästä hyvin ahdistavan ja tummasävyisen. Tuo kuulemani uutinen on hyvin surullinen, nimittäin mm. Lukutoukan kulttuuriblogista ja Suomi lukee -sivustolta monelle tuttu kirjabloggaaja, Krista Airola, kuoli maanantaina vain 30 vuoden ikäisenä.

Ajattelin aluksi, etten kirjoittaisi tästä aiheesta lainkaan, mutta minusta tuntuu että olen sen tavallaan velkaa. Jos en Kristalle niin sitten itselleni ja teille.
   Vaikka en sitä Kristalle koskaan sanonut ja vaikka tiedän, ettei hän tätä enää voi lukea, haluan sanoa silti tämän; Krista oli yksi heistä, joita minä salaa ihailin. Krista oli aina iloinen ja positiivinen, kannustava ja otti kaikki huomioon. Hän rakasti kirjoja ja kirjallisuutta eikä todellakaan peitellyt tuota rakkauttaan yhtään. Se on mahtava piirre. Minun tulee Kristaa ikävä. Hänen kaltaisiaan tässä maailmassa on aivan liian vähän.
   Krista kertoi myös avoimesti ongelmistaan, ja sekin on hyvin upea piirre ihmisessä, koska vain avoimesti asioista puhuvaan persoonaan on mahdollisuus samaistua ja saada vertaistukea. Minä ja moni muu kirjabloggari tai joku muu alalla toimiva ihminen tulemme varmasti muistamaan Kristan ainakin sanasta Kirjapöhinä.

Lepää rauhassa Krista, minun tulee sinua ikävä! <3

Kirjoitus on samalla osanotto Kristan läheisten, ystävien ja sukulaisten suureen suruun. Krista elää aina meidän kaikkien muistoissamme ja ainakin minä uskon siihen, että hän jatkaa edelleen sitä mitä rakasti yli kaiken muun: lukemista ja lukuilon levittämistä.



sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Beauty and the Beast – Kaunotar ja hirviö

Rakastettu tarina herää valkokankailla eloon ennennäkemättömällä tavalla uudessa Kaunotar ja Hirviö -live-action-elokuvassa.

Beauty and the Beast – Kaunotar ja Hirviö kertoo terävästä, kauniista ja itsenäisestä nuoresta naisesta Bellestä, jonka Hirviö ottaa vangikseen linnaansa. Vaikka onkin peloissaan, Belle ystävystyy linnan lumotun palvelusväen kanssa ja oppii näkemään Hirviön kauhistuttavan ulkonäön alla piilevän hyväsydämisen prinssin.


Elokuvan pääosissa nähdään Emma Watson Bellenä, Dan Stevens Hirviönä ja Luke Evans Gastonina – komeana, mutta pinnallisena kyläläisenä, joka kosiskelee Belleä. Kevin Kline on Maurice - Bellen isä, Josh Gad on Le Fou - Gastonin apuri, Muut roolit täällä.

Ensi-ilta: 17.3.2017
Kesto: 2h 10 min
Ikäraja: 12



Kävin perjantaina ystäväni kanssa katsomassa paljon jo ennen ensi-iltaansa kohua herättäneen vanhan tutun Disneyn Kaunotar ja Hirviö -elokuvan uuden version ihmisten esittämänä. Elokuvan naispääosaa esittämään valikoitunut Emma Watson herätti paljon närää sosiaalisessa mediassa, sillä moni epäili ettei Watson sopisi Bellen rooliin. Kukkua sanon minä! Watson oli kuin syntynyt Bellen rooliin. Myös Dan Stevens sopi mainiosti Hirviön rooliin. Hirviö on aina ollut suosikkini Disneyn prinsseistä ja on sitä edelleen.

Tykkäsin erityisesti siitä, ettei elokuva noudattanut täysin alkuperäisen versionsa kaavaa, vaan sitä oltiin rohkeasti muutettu; Bellestä oltiin tehty keksijä, Bellen isä oli taiteilija, Gastonin apuri oli homo ja sekä Bellen että Hirviön taustaa avattiin enemmän katsojalle ja kerrottiin miksi heistä oli tullut juuri sellaisia. Disneyelokuvaksi tarinan tunnistaa kuitenkin siitä, että ajoittain hahmot alkavat laulaa. Osa lauluista on tuttuja alkuperäisestä sadusta, mutta myös uusia on mukana.


Kuunnelkaa yllä oleva laulu ajatuksella. Danin ääni on mielestäni todella seksikäs ja ainakin itseltäni olisi voinut mennä jalat alta jos olisin seissyt tätä kuunnellessa.


Joitain tuttuja kohtauksiakin oltiin laitettu uuteen uskoon. Tästä esimerkkinä se, että Hirviö osasi lukea ja lahjoitti Bellelle linnansa kirjaston kuultuaan, että Belle pitää Shakespearen näytelmästä Romeo ja Julia. Hirviö pyöritteli silmiään, hymähti ja totesi parempiakin satuja olevan olemassa kuin kärsimystä, kaipuuta ja kipua täynnä olevia tarinoita rakkaudesta.
   Uutena kohtauksena nähtiin mm. se että Hirviö oli saanut hänet loitsineelta haltijattarelta lahjaksi ruusun lisäksi myös taikakirjan, jonka avulla hän pääsisi minne tahansa halusikin. Hän vei Bellen kirjan avulla Pariisiin ja Bella sai siellä ollessa selville, mitä hänen äidilleen oli tapahtunut.

Elokuvassa nähdään myös pienenpieni viittaus Harry Potteriin heti sen alussa, kun Watson alkaa laulaa. Viittaus tulee kohdassa, jossa Belle vaihtaa kauppiaan kanssa muutaman sanan. Katso video alta.


Jos et hoksannut yhteyttä, käydäämpä villitsevä faniteoria läpi. Kelataan kohtaan, jossa Emma Watson on laulanut jo hetken. Sitten musiikki katkeaa, kun hän toivottaa hyvät huomenet kauppiaalle, Monsieur Jeanille.
"Oletko kadottanut taas jotain?" Belle kysyy yllä olevassa klipissä.
"Kyllä, uskoakseni olen. Ongelma kuitenkin on, että en muista mitä!" Monsieur Jean vastaa.
Monet ovat sitä mieltä, että uudessa elokuvassa tämä kohtaus on miltei suoraan Harry Potter ja viisasten kivi -elokuvasta otettu. Elite Daily uutisoi, että alkuperäisessä elokuvassa kyseistä keskustelua ei käyty lainkaan. Sen sijaan kaksikko kyseli toisiltaan kuulumiset ja Monsieur Jean sanoi vain lopuksi: "Sepä kiva. Marie! Patongit!"
Harry Potter -elokuvasarjan ensimmäisessä osassa puolestaan on kohtaus, missä Neville Longbottom saa muistipallon lahjaksi isoäidiltään. Kun hän miettii mikä kapistus se on, Watsonin esittämä hahmo Hermione sanoo: "Olen lukenut noista. Kun savu muuttuu punaiseksi, se tarkoittaa että olet unohtanut jotain."
Tähän puolestaan Neville vastaa: "Ainoa ongelma on, että en muista mitä olen unohtanut."
Watsonin feminismisyys näkyi elokuvassa monella tavalla. Yllä mainitsinkin muutaman kohdan jo, miten se elokuvassa näkyi. Feminismisyys näkyi myös mm. siten ettei Belle ollut tässä versiossa enää lainkaan niin uhriutuva kuin alkuperäisessä Disneyn piirretyssä versiossa. Nyt hahmolla oli selkeästi enemmän selkärankaa ja hän oli myös rohkeampi ja uskalsi sanoa Hirviöllekin hanakammin vastaan.

Erilaisuudestaan huolimatta, elokuva on jotakuinkin uskollinen esikuvalleen, mutta kaikki on vain isompaa ja kauniimpaa. 
Sadun sovittaminen nykykatsojille vaatii kuitenkin omat kommervenkkinsä. Tässä elokuvassa onkin selvästi ponnisteltu kaunottaren Tukholma-syndrooman häivyttämiseksi. Kohtalaisen hyvin siinä myös onnistutaan, eikä vähiten roolituksen ansiosta: Emma Watsonin Belle on ilmestys. Hänen vilpitön ja vaatimaton ulosantinsa nostaa kaunottaren uudelle tasolle. Belleä määrittävät arvokkuus ja pelottomuus, korkea moraali ja kirjallisuuden tuntemus.
Ihanan ällö Gaston saattaa silti olla elokuvan mieleenpainuvin hahmo. Luke Evans suorastaan herkuttelee tyypillä, joka on uskomattoman täynnä itseään ja samalla kuitenkin kiusallisen tunnistettava. Uroon toveri Le Fou (suom. Töppö) tunnetaan nyt Disneyn ensimmäisenä julkihomona hahmona, jolle olisi suonut enemmänkin kuvaannollista lihaa luiden ympärille.

Loppua kohden katsojan annetaan hetken nähdä vaihtoehtoinen loppu koko tarinalle - Mitä tapahtuu kun Hirviö oikeasti kuolee. Tuo kohta oli mielestäni todella mykistävä, koska olin lapsena tottunut siihen, että kaikki päättyisi hyvin. Niin päättyi lopulta nytkin, mutta luultavasti vain sen takia, että Hirviön loihtinut haltijatar kuuli, kun Belle tunnusti kuolleelle Hirviölle rakastavansa häntä.
   Hirviö ei ollut ihmiseksi muututtuaankaan niin auttamattoman ällöromanttinen kuin alkuperäisversiossaan, vaan hän oli selvästi oppinut jotain vuosina jotka Hirviönä oli viettänyt - hän ei kohdellut alaisiaan enää törkeästi, muttei myöskään ollut liian nössö. Elokuvan lopussa Belle kysyy prinssiltään, mitä mieltä hän olisi parran kasvattamisesta. Tiedä häntä oliko Belle rakastunut osittain Hirviön karvaiseen ulkomuotoon. Prinssi vastasi Bellelle murahtamalla hiljaa mutta kuitenkin seksikkäästi.

Elokuva oli mielestäni todella kaunista katsottavaa. Se oli visuaalisesti todella hyvin onnistunut eikä se ollut liian synkkä, vaan noudatti hyvin edeltäjänsä synkkyysastetta. Elokuvan miljöö oli todella lumoavan kaunis.
   Suosittelen elokuvaa kaikille Disney -faneille, etenkin jos olet nähnyt alkuperäisversion elokuvasta. Ostan elokuvan takuuvarmasti omakseni kunhan se tulee DVD:lle. Rakastuin palavasti. Katso leffan traileri alta.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...