tiistai 29. joulukuuta 2015

Joululahjakirjoja


Joulu oli ja meni. Jotkut saivat lahjaksi kirjoja ja toivottavasti myös lukevat ne. Minä toivon niin. En pelkästään siksi, että olen kirjabloggaaja ja rakastan kirjojen sisällään pitämiä tarinoita ja mahtavia seikkailuita, vaan koska osaan arvostaa sitä kovaa työprosessia, jonka kirjailija käy monen tukihenkilön kanssa läpi. Se ei ole mikään pieni työ, vaan iso urakka. Minä toivon, että luet kirjan, jos olet sellaisen lahjaksi saanut. Minä luen.

Yllä olevassa kuvassa näkyykin minun saamani lahjakirjat, joista suurimman osan olen itse ostanut itselleni lahjaksi jo ennen joulua. Näistä vain Maresin olen saanut aattona lahjapaketista. Kuvista puuttuu itse asiassa tarkoituksella yksi paksumpi kirja, jonka tilasin Adlibriksesta samalla, kun ostin tuon S.E.C.R.E.T - sarjan. Kerron siitä puuttuvasta kirjasta sitten myöhemmin. Saatte jännittää siihen saakka!

Joululahjakirjoihin eksyi nyt myös muutama erotiikkakirja. Vaikka en ole Fifty Shades of Grey - sarjasta innostunut katsottuani ensimmäisen elokuvan, ajattelin silti poiketa mukavuusalueeltani ja lukea jotain, mikä ei ole nuortenkirjallisuutta. Erotiikkakirjoihin olen aiemmin tutustunut ennen blogin aikaa lukemalla Anna-Leena Härkösen kirjan, Ei kiitos - jonka pohjalta on tehty myös samanniminen elokuvakin. Suosittelen kuitenkin ehdottomasti, että luet kirjan ennen kuin katsot sen elokuvan, koska kirja avaa asioita paljon laajemmalle. Elokuvasta on aina jotain jätetty pois.



Joka tapauksessa, joululahjaksi sain seuraavat kirjat.

1. L.Marie Adeline: S.E.C.R.E.T - Kuuma liekki
2. L.Marie Adeline: S.E.C.R.E.T - Polttava peli
3. L.Marie Adeline: S.E.C.R.E.T - Nautinnon kutsu
4. Eppu & Anna Nuotio - Venla T:n rakkaudet
5. Maria Turtschaninoff - Maresi, Punaisen luostarin kronikoita
6. Jody Revenson: Harry Potter - Suuri hahmokirja


Ehkä kaikkein eniten olin innoissani tuosta Harry Potterkirjasta, koska olen parantumaton Potterfani.
Mulla on itseasiassa älypäässä tunnus nimellä Potterfani96, mistälie mahtaa johtua :D

Kaikki kuitenkin tulee luettua. Olisin vielä kaivannut yhtä kirjaa lahjaksi. Tuo kirja löytyy blogini sivulta ''Hankinnassa'' numeron 7 alta. Kirja on Linda Liukkaan kirjoittama Hello, Ruby. Se on lastenkirja, mutta kiinnostaa minua erityisesti siksi, että siinä puhutaan koodaamisesta. Hankin sen varmaan itse jossain vaiheessa, jos en saa sitä helmikuussa, koska silloin täytän 20 vuotta. Uskomatonta. Alusta asti elämäni on ollut taistelua keskosuuteni takia ja nyt olen pian jo 20-vuotias!

Saitko sinä kovia paketteja? Jos kyllä, montako kirjaa ja mitä kirjoja?

perjantai 25. joulukuuta 2015

Kirjabloggaajien lukumaraton joululomalla (ei päivity enää)


Pinon päällimmäinen  - blogin Sanna kirjoitti meidän kirjabloggaajien omaan facebookryhmään aikovansa maratoonata Joulun pyhien aikaan. Maraton aika on tällä kertaa koko viikko, jonka aikana mukaan lähteneissä blogeissa, myös täällä omassani, luetaan. Lukupäivän saa valita itse ja aikaa lukea on noin 42 tuntia. Itse ajattelin maratoonata ainakin huomenna ja sunnuntaina. Vaikka sunnuntaina aukeavatkin kaupat jo, huomenna ei ole mitään tekemistä, kun kaikki on kiinni vielä. Siispä tässä olisi välillä jotain muutakin ohjelmaa kuin Netflixin tai Viaplayn tuijottaminen ja erilaisten sarjojen seuraaminen.

Sain aattona joululahjaksi yhden kirjan, jota en ole vielä aloittanut lukemaan, mutta jospa lukumaratonin aikana pystyisin sitä edes aloittamaan? En ole sen kummemmin miettinyt vielä maratonkirjoja, mikä on pieni ongelma sinänsä, koska en ole ajatellut huomenna pitää paljon taukoja valitakseni uutta luettavaa. Katson maratonkirjat illan aikana tänään ja laitan niistä sitten tähän samaan postaukseen kuvan ja kerron muutenkin lukumaratonista tässä samassa postauksessa.

Tarkemmat tiedot maratonista ja muut osallistuvat blogit löydät Sannan postauksesta. 26. joulukuuta lähtee hiljaisesti ja nautinnolla käyntiin Rauhaa maailmaan -lukumaraton. Teemaan sopivasti aikataulu on joustava, eli maratonlenkkejä käydään viikolla 26. joulukuuta - 2. tammikuuta.

Lukemiseni on tänä vuonna ollut hiukan jäissä. Kokoajan olen kovasti yrittänyt, mutta saisin melkein hävittää puhelimeni, jotta pystyisin uppoutumaan tarinoiden ihanaan maailmaan ajatuksen kanssa ja saisin luettua enemmän. 


______________________________________________________________________________




Alustava lukumaratonkirjapinoni näyttää nyt tältä: 

Kuvan keltaisuus johtuu keltaisesta lakanasta.
Kuvan otin äkkiä sängyllä puhelimella, joten anteeksi sen huono laatu!

L.Marie Adeline - S.E.C.R.E.T: Kuuma liekki
Eppu & Anna Nuotio - Venla T:n rakkaudet
Siri Kolu - Tervemenoa, Taika Taksinen
Nadja Sumanen - Rambo
PC Cast & Kristin Cast: Yön talo 11 - Paljastettu
Maria Turtschaninoff - Maresi, Punaisen luostarin kronikoita

Blogin teemaan sopivasti, kaikki kirjat ovat tälläkin kertaa nuortenkirjoja. Mutta lupaan, että ensi vuonna tänne ilmaantuu muutakin kuin nuortenkirjoja, koska mulla odottaa hyllyssä mm. muutama kiinnostava elämäkerta.



Klo 16:02 26.12.2015: Spotify päälle ja aloitetaan! Aloitan lukumaratonin Venla T:n rakkaudet sivulta 13.

Klo 17:40 En ole lukenut vielä juuri mitään, vaan jumituin selaamaan nettiä ja jotain piti syödäkin. Tai olenhan minä toki lukenut, jos lasketaan itse kirjoitettu tarina mukaan? Luulen, että ei lasketa. Nyt alan oikeasti lukea!


Eilen sain kaikkiaan luettua 37 sivua vaihdettuani kirjaa. Vaihdoin 20 tuntia sitten Venla T:n rakkaudet Yön Talon 11.osaan ja sitä olen nyt tänään pätkittäin lukenut aina pikku hiljaa. Tosin välillä olen selannut facebookkia, lukenut uutisia ja katsonut videoita YouTubesta. 


Jatkoin lukemista tänään aamupäivällä noin klo 12:51, jolloin luettuja sivuja oli kasassa 38. Klo 14:45 luettuja sivuja oli kaikkiaan 71, ja sen jälkeen päätin alkaa katsoa YleAreenasta H2O - nimistä sarjaa, joka kertoo kolmesta tytöstä, jotka saavat tietää olevansa merenneitoja. Sillä tiellä ollaan edelleen, tosin nyt alan katsoa yhtä joululahjaelokuvistani, Itse Ilkimyksien keltaisista kätyreistä tehtyä elokuvaa. Ideahan oli edetä rauhallisesti ja sen minä tosiaan teen. Vähän myöhemmin luen taas!


Maanantai 28.12.2015
Lukumaraton on nyt osaltani ohi ja otin sen todellakin rennosti. Idea oli nimenomaan edetä rauhassa ja sen minä teinkin. Lukutulokseni oli 103 sivua, mikä on aika vähän, kun ottaa huomioon, että tein välillä paljon muutakin kuin luin. Katsoin mm. Netflixiä ja YleAreenaa ja pelasin meidän tabletilla Simsiä. Mutta hauskaa todellakin oli!

Veera Salmi - Mauri & vähä-älypuhelin

Pasilalaisella Maurilla on kaksi tärkeää tehtävää: hänen pitää kaivaa tunneli ystävänsä luo ja lisäksi laittaa salaperäisen Nakuna-Uusi-Beban asiat kuntoon.

Bashir on minun paras kaverini. Ihan paras paras paras. Tai oli. Me ei voida enää nähdä, koska hän muutti Egyptiin. Siksi minun pitää kaivaa tunneli. Että Bashir ja minä voidaan taas nähdä. Maan päällä matkustaminen maksaa hirveästi. Ja rahaa ei ole. 

Siksi minulla on luokan rämin kännykkäkin, oikea vähä-älypuhelin, jolla ei voi edes lähettää WhatsApp-viestejä. Tai niin minä luulin. Kunnes pikkutyypit Nakuna-Uusi-Bebasta alkavat watsata siihen. Ne tarvitsivat minun apuani.




Kirja kertoo pienestä pojasta nimeltä Mauri, jonka paras ystävä Bashir muuttaa kirjan alussa Egyptiin, eivätkä Mauri ja Bashir voi enää nähdä. Siksi Mauri kokee tehtäväkseen kaivaa tunnelin Pasilasta aina Egyptiin asti. Hän pakkaa reppuunsa mukaan ainakin oikeannäköisen hakun levottomuuksien varalle, eväitä, puumiekan, tulitikkuja, havainnollistamisvihkon, puukon ja valkoisen lipun.

En ollut lukenut Veera Salmen kirjoja ennen, mutta olin kyllä lukenut tästä kirjasta monen kirjabloggaajakollegan arvostelun, joiden perusteella ajattelin sen itsekin ottaa lukulistalle. Kirja on vain 95 sivuinen, joten se tulisi normaalisti luettua parissa päivässä, mutta koska aloitin itse tätä jo ennen joululoman alkua, sain sen vasta nyt joulukuussa aatonaattoaamuna joskus 5-6 aikaan luettua. Mulla menee aina hiukan aikaa ennen kuin saan aivoni tottumaan siihen ajatukseen, että olen lomalla ja yleensä kun siinä onnistun, ei koulun alkuun ole enää montaa päivää.

Mutta, takaisin asiaan.

Salmen kirja oli virkistävää ja hauskaa luettavaa ja Maurin päiviä kaivuuhommien parissa oli hauskaa seurata. Lisäksi Mauri ystävystyi paremmin luokkakaverinsa Chi - nimisen tytön kanssa, joka ei paljoa puhu eikä tee juuri muutakaan. Sain Chistä sellaisen kuvan, että hän ei joko osaa Maurin kieltä tai on vain hyvin ujo luonteeltaan. Aikuisia kirjassa ei juurikaan kuvailla, mikä on lastenkirjalle hyvin tavallista. Kuitenkin kirjan aikana selviää, että Maurin vanhemmat ovat eronneet ja Maurin isä käy Maurin ja tämän äidin luona aina joskus.

Mauri sanoo hänellä olevan koko luokkansa rämin kännykkä ja kuvaileekin sitä oikeaksi vähä-älypuhelimeksi, jolla ei voi edes laittaa WhatsApp - viestejä. Tai niin hän luulee, kunnes eräänä yönä hänen puhelimensa muuttuu jostain käsittämättömästä syystä iPhone Konegtingiksi ja pikkuoliot nimeltä Halihalit alkavat watsata siihen. He tarvitsevat Maurin apua, sillä sademetsistä ollaan tekemässä huonekaluja ja ties mitä muuta ja kilpikonnilta ja niiden vauvoilta on vaarassa hävitä koti.

Salmi on myös kuvittanut kirjansa itse ja kuvat sopivat kirjan sivuille hauskasti tuoden tarinaan hieman lisää visuaalisuutta, jota siitä ei kyllä millään lailla puutu. Kaiken kaikkiaan kirja oli hyvin ja selkeästi kirjoitettu. Tykkäsin kirjan hahmoissa eniten Chistä ja Maurista. Chi oli hahmona jotenkin todella kiehtova ja salaperäinen eikä häneen juuri ehtinyt tutustua, mutta Maurista sai hyvin selkoa. Jään mielenkiinnolla odottamaan, kuinka hänen ja muiden pasilalaisten lasten elämä jatkuu ja mitä seuraavaksi tapahtuu.


Teos: Mauri ja vähä-älypuhelin

Kirjailija: Veera Salmi
Kannen ja kirjan kuvat: Veera Salmi
Sivuja: 95
Kustantaja: Otava
Mistä: Arvostelukappale, Kustannusosakeyhtiö Otava
Suosittelenko, kenelle: Kyllä! Jos sinulla on lapsia, sopii kirja luettavaksi kaikenikäisille lapsille ja toki sitä voi lukea kevyenä välilukemisena vaikkei omia lapsia olisikaan.
Arvosana: 4

maanantai 14. joulukuuta 2015

Kirjat, jotka toivoisin joululahjaksi...

En toivo saavani paljon lahjoja jouluna. Suurin ja oikeastaan arvokkain lahja, jonka haluaisin, olisi tehosekoitin, jossa olisi jäänmurskausohjelma. Se olisi niin kätevä, kun miettii vaikka smoothien tekemistä! Kuitenkin. Lahjalistalle on eksynyt muutama kirjakin, ja niistä ajattelin nyt kertoa, mitä ne ovat ja miksi haluan ne.





1. Linnea Parkkonen - 112, vihaan itseäni 

Syömishäiriöisethän oikeasti vihaavat ruokaa. Ei minulla siis voinut mitään sairautta olla. Rakastin ruokaa, en vain halunnut syödä sitä. 


Kirja nimensä mukaan kertoo mielenterveysongelmista ja vaikeuksista hyväksyä itseään. Masennuksesta. Haluan lukea teoksen, koska muutama hyvä ystäväni taistelee päivittäin masennusta vastaan, ja vaikka itsekin olen joskus allapäin, ei mulla ole diagnosoitu masennusta. Haluan oppia ymmärtämään ystäviäni paremmin ja koska olen hyvin empaattinen ihminen, haluan myös auttaa muita.













2. Eppu & Anna Nuotio - Ihana Venla T

Teinityttöjen Bridget Jones!Venlasta on tullut suosittu nettipalstanpitäjä. Mutta vaikka hän osaakin vastata muiden kysymyksiin, hän ei keksi vastausta siihen miten sanoa poikaystävälleen Horhelle, että tämä on ihana, mutta Matiasta Venla rakastaa...Venlan ihmissuhdekiemurat jatkuvat yhtä hulvattomina kuin kirjoissa Venla T:n rakkaudet ja Venla T:n se ainoa oikea.


Näin kirjailija Eppu Nuotion ensimmäisen kerran kesällä Porin kaupunginkirjastossa, kun kävin kuuntelemassa Areenan keskusteluja. Kiinnostuin heti Epun kirjoista häntä kuunnellessani ja päätin, että minun on luettava hänen kirjojaan. Siksi aion tarttua tähänkin ja haluan sen lahjaksi. Kirjoissa minua pitää yleensä viehättää kirjan nimi tai kannen kuva, jotta ostaisin sen itselleni ja tässä kiinnostaa molemmat! Lisäksi myös takakannen teksti ratkaisee aika pitkälle kirjan kohtalon....







3. Mila Teräs - Noitapeili

Kiehtova saturomaani täynnä magiikkaa, jännitystä ja huumoriaHugo ja Lydia löytävät Noitapeili-nimisen kirjan välistä kummallisen kartan. Kartta johdattaa heidät ensin unohdettujen tarinoiden kirjastoon ja sieltä salaista reittiä Kyöpelinvuorelle.Kyöpelin kaupungissa on alkamassa suuri Noitakonferenssi. Kun Kyöpelinvuoren holvissa säilytetty noitapeili juhlan kunniaksi nostetaan esiin, Lydia joutuu peilin takaiseen varjojen maahan.Onnistuuko Hugon pelastaa Lydia ilkeän Peilien valtiaan kynsistä?"Oikeat kirjat osuvat kohdalle, kun on niiden aika. Siinä on kirjojen salaisuus ja taika."


Listallani toistaiseksi viimeinen kirja on Mila Teräksen Noitapeili. Koska olen ihminen, joka rakastaa lukea ja kirjoittaa fantasiaa, kiinnostaa minua tämäkin kirja, sillä jo sen nimi sanoo, että kyseessä ei voi olla ihan tavallisia ihmisiä sisällään pitävä kirja, vaan mukana on oltava jotain epätavallista. 





Listaa olisi toki voinut jatkaa vielä vaikka kuinka pitkälle, mutten ollut kirjoittanut lahjatoiveisiini tämän enempää kirjoja ja se kyllä hieman harmittaa. No, jännityksellä odotan, saanko kirjoja lahjaksi. Minut tuntevat läheiset ja ystävät tietävät, että olen parantumaton lukutoukka ja rakastan fantasiakirjoja. Tykkään silti lukea myös mm. Anna-Leena Härköstä nuortenkirjojen lisäksi. 



Toivoitko sinä lahjaksi kirjoja? 
Ja jos kyllä, niin mitä kirjoja ja miksi?

tiistai 24. marraskuuta 2015

Kirja tag

YouTubessa nimimerkillä Mamma Pia, eli tunnetummin varmaankin Mansikkka Maijun äiti teki videon, tarkemmin sanoen kirja tagin, ja ajattelin itse tehdä saman tänne blogiin, koska en ole uskaltautunut videomaailmaan ja tuskin koskaan uskallan niin pitkälle mennäkään.

Tag sisältää 10 kirjoihin ja lukemiseen liittyvää kysymystä, eikä tämä ole mikään haastejuttu, joten jos haluat tehdä tämän, niin tee ihmeessä. Luen mielelläni! (:




1. Onko sinulla kotonasi tietty paikka jossa luet?
- Luen yleensä joko olohuoneessa sohvan nurkassa viltti päällä tai omassa huoneessa sängyllä. Kesäisin luen ulkona terassilla aurinkolasit päässä ja jollain puutarhatuolilla eli voisi sanoa, että kyllä minulla on tietty paikka, jossa luen.

2. Kirjanmerkki vai palanen paperia?
- Mikä tahansa käy! Yleensä palanen paperia, vaikka vanhan kirjekuoren pala tai välillä saatan käyttää ihan ostettua kirjanmerkkiä. Nyt jokin aika sitten kesällä ostin muutaman söpön kissakirjanmerkin, mutten ole niitä paljon hennonnut käyttää.

3. Voitko lopettaa lukemisen milloin vain vai luetko sivun/kappaleen loppuun?
- Voin lopettaa milloin vain, mutta jos lopetan ennen kappaleen loppua, joudun lueskelemaan sivua hieman, jotta muistan, missä kohdassa olin menossa.

4. Syötkö tai juotko lukiessasi?
- Harvoin, mutta mikäli eteen osuu niin hyvin mukaansa tempaava kirja, että sitä on mahdotonta laskea käsistään milloinkaan, niin silloin saatan lukea ja syödä/juoda samanaikaisesti.

5. Voitko kuunnella musiikkia tai katsella tv:tä lukiessasi?
- Voin toki, vaikka olen huomannut luki- ja hahmotushäiriöisenä, että se jos kuuntelen musiikkia vähän lujempaa samalla kun luen, se hieman haittaa lukemiseen keskittymistä. Mut sitten taas ollaan ristiriidassa, koska tykkään kuunnella musiikkia samalla kun kirjoitan tai luen sekotti se tai ei.


6. Luetko kotona vai missä vain?
- Kotona, bussissa, kahvilassa, kirjastossa... melkein missä vaan, ei paikasta väliä.
Jos on sellanen tilanne, että kirjaan voi tarttua niin todellakin luen.

7. Luetko ääneen vai hiljaa päässäsi?
- Jos luen ääneen, saattaa sitä hiukan porukat ihmetellä, koska asun vanhempieni kanssa vielä. Ne kysyy multa nytkin välillä jos puhun itsekseni, että kenelle puhun :D eli yleensä luen hiljaa itsekseni, vaikka ääneen lukemistakin olis hyvä harjottaa enemmän, jotta se olis sujuvampaa.

8. Luetko kaikki sivut vai hypitkö sivujen yli?
- Luen aina kaikki, mutta välillä mulla on sellanen paha tapa, että hypin juttujen yli etukäteen ja luen ne etukäteen, vaikka palaan niihin myöhemmin. Tällöin kirjasta katoaa se jännitys, mutta se tulee luettua kuitenkin.

9. Hajoaako lukiessasi kirjan selkä vai säilyykö se kuin uutena?
- Se säilyy kuin uutena, koska kohtelen yleensä kirjoja kuin ne olisivat kallein aarteeni, mitä ne kyllä ovatkin. Riippuu kuitenkin siitäkin, onko kirja kovakantinen vai pokkari ja siitä, montako kertaa luen sen. Pokkarit on heikompaa tekoa kuin kovakantiset, joten ne kärsii helpommin.

10. Kirjoitatko kirjoihin?
- En. Kirjoihin ei kuulu kirjoittaa. En tee muistiinpanoja saati sitten kirjoita kirjaan, kuka sen on ostanut ja mistä ja milloin. En tee mitään sillä tiedolla. Toki, jos haen kirjailijalta itseltään signeerauksen, silloin hyväksyn sen kirjoittamisen.

maanantai 23. marraskuuta 2015

Sophie Kinsella - Kadonnut Audrey

Audrey on kaiket päivät kotona, sillä tyttöporukka on kiusannut häntä koulussa pahasti, minkä tähden hän nyt kärsii sosiaalisten tilanteiden pelosta. Hän piilottelee aurinkolasiensa takana eikä pysty kohtaamaan muita kuin perheensä ja terapeuttinsa. Hän alkaa kuvata perheensä sekopäistä arkea, kun hänen äitinsä käy taistoon saadakseen Audreyn isoveljen, Frankin irti tietokonepelikoukusta. 
   Sitten Frank pakottaa Audreyn tapaamaan kaverinsa Linusin. Linusin kanssa Audrey uskaltaa tehdä asioita, jotka eivät ole olleet pitkään aikaan itsestäänselvyyksiä: tutustua, jutella, nauraa.

Moi Raparperi.

Hän on taas piirtänyt kuvan raparperista, jolla on mustat lasit, ja tunnen kuinka suupieleni vetäytyvät hymyyn.




Huippusuosittujen Himoshoppaaja-kirjojen tekijän ensimmäinen nuortenkirja lumosi minut täysin. Audreyn ansiosta ymmärrän vihdoin paremmin muutamaa ystävääni, jotka myös kärsivät sosiaalisten tilanteiden pelosta. Sain itkeä ja nauraa aina, kun vietin aikaani Audreyn seurassa.

Kirjassa kivaa oli se, että vakavat asiat otettiin vakavasti, mutta mukaan mahtui myös huumoria ja hitunen lempeäkin. En tiedä, johtuuko se pienestä parantumattomasta romantikosta sisälläni, mutta olisin kuitenkin kaivannut kirjaan hieman enemmän romantiikkaa.

Tämä kirja on syypää kyyneliin, jotka vuodatin ihan siitäkin syystä, että viimein tajuan edes jotenkin, miltä muutamasta ystävästäni tuntuu. Osaan taas arvostaa niitä ihmisiä entistä enemmän!

Kirjan edetessä tuli eteeni myös pelottavan tuttu tilanne. Nimittäin kiusaajan tapaaminen kasvotusten. Ei ole pitkä aika, kun puolet kiusaajistani pyysivät minulta anteeksi. Siitä huolimatta, en ole ollut heidän kanssaan mitään ylintä ystävää enää, ja tuskin tulen koskaan olemaankaan, mutta voin kyllä heidän kanssaan viettää aikaa. Luin juuri jutun, jossa entinen kiusattu ja kiusaaja ovat niin hyviä ystäviä nykyään, että kiusaajasta on tullut kiusatun lapsen kummi. Uskomatonta, mutta totta!
   Jos haluat tuon jutun lukea, voit tehdä sen tästä. Minulla itselläni on takana 11 vuotta kestänyt kiusaamishistoria ja välillä tuntuu, että se aika nostaa uhkaavasti päätään, koska minun tapauksessani se ei rajoittuut vain kouluun vaan myös vapaa-ajalle ja nettiin. 


Oli ihana nähdä, kuinka Audrey kehittyi ja kasvoi ihmisenä kirjan aikana ja sai rohkeutensa takaisin pitkän ajan jälkeen. Kumpa itsekin saisin vielä joskus kaiken sen rohkeuden takaisin, joka minulla oli ennen peruskoulun alkua... Parhaiten minut yllätti Audreyn isoveli, Frank, joka ei tee muuta kuin pelaa tietokoneella erilaisia pelejä, eniten Valloittajain maa - nimistä peliä, jota sisarusten äiti, Anne ei ymmärrä alkuunkaan. 
   Frank kiinnostuu kokkaamisesta kirjan lopulla ja minusta se on uskomaton edistysaskel ja aika hauska käänne. Se todistaa, että riippuvuudesta pääsee irti, kun löytää jotain hauskaa tekemistä.

Kirjailijana Sophie Kinsella ei minulle ole ennestään tuttu, mutta nyt kun luin Audreyn tarinan, tiedän haluavani lukea myös Kinsellan Himoshoppaaja - kirjat sillä verukkeella, että olen itse jonkin tyyppinen himoshoppaaja ainakin jos pikkusiskoltani kysytään. Sovitaanko, että ei kysytä? Sitä minäkin!

Kinsellan tyyli kirjoittaa on hyvin mutkaton ja kieli on helposti ymmärrettävää eikä tapahtumatkaan ole tylsiä. Ne seuraavat hyvin selkeää kaavaa, jonka mukaan kaikki etenee hiljalleen. Audreyn poikaystävä ja Frankin paras ystävä, Linus tuo Audreyn elämään hippusen jännitystä ja halun saada liskoaivot hiljenemään.

Kirjaa voisin suositella kaikille niille, joilla on sosiaalisten tilanteiden pelosta kärsiviä ystäviä. Jos et itse kärsi siitä, et ymmärrä heitä. Audreyn avulla opit ymmärtämään heitä hieman paremmin. Anna siis Audreylle tilaisuus. Lue kirja riippumatta siitä, minkä ikäinen olet. Vaikka kirja on nuorille suunnattu, pitää se varmasti myös vanhemman lukijan otteessaan loppuun asti, sillä itse en ainakaan olisi halunnut laskea kirjaa hetkeksikään!


Kirjailija: Sophie Kinsella
Suomentaja: Lotta Sonninen
Teos: Kadonnut Audrey
Kustantaja: Otava
Luettavaksi: Kustannusosakeyhtiö Otava, arvostelukappale

Suosittelenko, kenelle: Kaikille niille, joilla on sosiaalisten tilanteiden pelosta kärsiviä ystäviä. Jos et itse kärsi siitä, et ymmärrä heitä. Audreyn avulla opit ymmärtämään heitä hieman paremmin. Lue kirja, riippumatta siitä, minkä ikäinen olet.
Arvosana: 4

maanantai 9. marraskuuta 2015

Muutama arvostelukappale



Pyysin Otavalta muutaman arvostelukappaleen parista lastenkirjasta ja yhtä niistä olenkin alkanut jo lukemaan. Sain melkein kaikki pyytämäni jo postissa, mutta yksi jäi uupumaan, koska se ei ole vielä ilmestynyt. Tuo puuttuva kirja on Jenni Pääskysaaren kirjoittama Poika, sinä olet. Pääskysaari kirjoitti aiemmin tsemppikirjan tytöille. Lue arvosteluni tästä.

Arvostelukappaleet ovat tällä kertaa 

Siri Kolu - Tervemenoa, Taika Taksinen
Veera Salmi - Mauri ja vähä-älypuhelin
Sophie Kinsella - Kadonnut Audrey


Aloitin lukemaan monen kirjabloggaajakollegani kehumaa Kadonnut Audrey - kirjaa ja olen tähän mennessä ainakin tykännyt siitä. Ensin meinasin tarttua Mauri & vähä-älypuhelimeen, mutta muutin kuitenkin mieleni. Mulla on paha tapa lukea se kaikista herkullisimmalta vaikuttava kirja ensin ja koska olen Kadonneesta Audreysta lukenut vain pelkkää hyvää, siihen oli helppo tarttua, mutta toki luen kaikki arvostelukappaleet, joita pyydän. Olen kiitollinen siitä, että kustantajat lähettävät pyytämäni kirjat minulle arvosteltaviksi.

Edellisistä arvostelukappaleista olenkin saanut toisen luettua ja pidin siitä kovasti. Viimeksi pyysin Otavalta luettavaksi P.C Castin & Kristin Castin Yön talo 11 - Paljastettu sekä Tuija Lehtisen Välivuoden. Viimeksi mainitusta voit lukea mielipiteeni täältä.


lauantai 7. marraskuuta 2015

Holly Black & Cassandra Clare - Magisterium: Rautakoe

Älä koskaan luota taikuriin. 
Mitä ikinä teetkin, älä missään tapauksessa luota taikuriin.

Nämä sanat eväänään Callum Hunt osallistuu maagien koulun pääsykokeeseen. Jos hän onnistuu, Call joutuu eroon isästään ja hänet valitaan opiskelemaan maagiksi kaukana kotoa.
   Call tyrii kokeessa pahemmin kuin kukaan aiemmin, mutta koulun arvostetuin maagimestari Rufus valitsee hänet siitäkin huolimatta. Miksi Callum valitaan, vaikka hän nimen omaan ei olisi kouluun halunnut?
   Nyt pahaenteinen tulevaisuus odottaa Callia, joka on yhtä aikaa sekä innostunut että kauhuissaan.





Vau! Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan, kirja oikeasti pitää otteessaan niin hyvin, että sitä on lähes mahdotonta laskea käsistään ennen kuin sivuilla ei enää ole tekstiä. En ole vähään aikaan törmännyt tällaiseen kirjaan, joka sitoo niin hyvin tarinan mukaan, ettet vain pysty lopettamaan lukemista, vaikka silmät alkavatkin jo vähitellen sattua ja alkaa väsyttää. Sun on vain yksinkertaisesti pakko lukea loppuun.
   Rautakoe ja samalla ensimmäinen vuoteni Callin, Tamaran ja Aaronin matkassa velhokoulu Magisteriumissa on nyt ohi enkä oikein tiedä, mitä ajatella. Olen shokissa ja haluaisin itkeä ja käpertyä johonkin nurkkaan.

Magisteriumissa vaikuttaa olevan pelottavan paljon yhtäläisyyksiä J.K Rowlingin Harry Potteriin, eikä niitä voi jättää läheskään aina huomiotta ja ainakin itse huomasin vertaavani jopa kirjojen hahmoja keskenään. Call tuo mieleeni etäisesti Ron Weasleyn siinä missä Aaron saa mieleeni Harryn ja Tamara Hermionen... Heidän opettajastaan Mestari Rufuksesta tulee mieleeni automaattisesti Tylypahkan rehtori Dumbledore.
   Magisterium kuitenkin eroaa Harry Potterin maailmasta monin tavoin. Näkyvin ero on ehkä taian laadussa. Siinä missä Potterissa tarvitaan loitsuja ja taikasauvoja, jotta loitsut onnistuvat, Magisteriumissa opitaan hallitsemaan elementtejä oman mielen avulla, jolloin mennään aika lähelle sitä taikuutta, jollaiseen esimerkiksi Avatar (piirretty & TV-sarja) kykenee.

Kirjailijoista vain Holly Black oli minulle entuudestaan tuttu, toisin kuin monelle muulle, jotka ovat lukeneet Cassandra Claren kirjoittaman Varjojen Kaupungit - sarjan siinä missä itse olen lukenut vain Holly Blackin kynästä syntyneen Spiderwickin kronikat - sarjan.

Magisterium oli virkistävän ja samalla kuitenkin kammottavan erilainen fantasiakirja, joihin olen yleensä tottunut. Kun luin kirjan, yllätyin moneen kertaan ja haukoin henkeäni tarinan edetessä. En olisi todellakaan odottanut kirjan päähenkilölle aivan tämänlaista kohtaloa, ja siksi minua hieman pelottaakin, kuinka kaikki jatkuu.

Tuli haluaa polttaa.
Vesi haluaa virrata.
Ilma haluaa kohota.
Maa haluaa sitoa.
Kaaos haluaa ahmia.

Näin kuuluvat sanat, jotka jokainen Magisteriumin maagioppilas oppii ulkoa ennemmin tai myöhemmin, myös Callum Hunt, joka ei missään nimessä haluaisi olla maagi. Huolimatta hänen isänsä neuvoista, kuinka töpätä niin pahasti valintakokeessa, hänet valitsee koko Magisteriumin vaikutusvaltaisin maagi, Mestari Rufus, joka on myös Callumin isän, Alastair Huntin entinen opettaja. 
   Callumilla on kaikki tyypilliset sankarin piirteet. Tragedia ja salaisuuksia menneisyydessä, maagisia kykyjä sekä rampa jalka, joka vaikuttaa hänen elämäänsä aivan kuten Harry Potterin otsassa oleva salamanmuotoinen arpi vaikutti hänen elämäänsä.
   Callum on koko lapsuutensa ajan saanut kuulla, kuinka vaarallinen paikka Magisterium on ja niinpä, kun hän tulee valituksi, hän yrittää karata keinoja kaihtamatta, mutta kun hän saa ystäviä, joita hänellä ei koskaan ennen ole ollut hänen naljailunsa ja kiusaamisen tähden, alkaa hän viihtyä koulussa jopa niinkin hyvin, että pelkää ettei enää pääsekään takaisin kouluvuoden loputtua. 

Callumin ystävät - Tamara & Aaron ovat vuosikurssinsa parhaat maagit, ja kolmikosta tulee pian parhaat ystävät. Callin aloitettua opinnot Magisteriumissa, aloittaa kukin ryhmä tutustumaan aluksi yhteen elementtiin. Callin ryhmän ensimmäinen elementti on hiekka, josta riittää juttua jonkin verran kirjan aikana, muttei se lukutahtia haittaa, sillä ainakin itse en olisi halunnut laskea kirjaa lainkaan käsistäni ja luin sitä jopa koulussa oppituntien kesken välillä jos opettaja ei ollut näkemässä. Niin koukuttava ja puoleensavetävä Magisteriumin maailma on!


Teos: Magisterium - Rautakoe
Alkuperäinen nimi: Magisterium - The Iron Trial 
Kirjailijat: Holly Black & Cassandra Clare
Suomentaja: Inka Parpola
Kustantanut: Otava
Julkaisuvuosi: 2015
Luettavaksi: ostettu, Adlibris
Suosittelenko, kenelle: Jos pidät Harry Potterista tai Percy Jacksonista, rakastut Callum Hunttiin!
Arvosana: 5

sunnuntai 1. marraskuuta 2015

Tuija Lehtinen - Välivuosi

Välivuosi oli Simosta huono läppä. Hän ei olisi ikinä uskonut, jos joku olisi väittänyt, että vuosi voisi olla oikotie onneen.

Kaksi hyvin erilaista yksinhuoltajaperhettä päätyy yhteen. Simo, boheemi kulttuurituottajaäiti & pikkusiskopuoli Tikkurilasta. Lime, avaruusfysiikasta luennoiva professori-isä ja pikkusisko Kauniaisista.

Simo aloittaa kymppiluokan. Lime on matikkaluokalla ja nero, kuten isänsä. Simosta tuntuu kuin hän olisi joutunut huonoon tosi-tv-ohjelmaan, jossa uusperheen jäsenet yrittävät tappaa toisensa. Lime puolestaan elää todeksi vanhaa perhesarjaa Me hirviöt.

EI MIKÄÄN LOVE STORY.



Virkistävän erilaista Lehtistä! Ihan ensimmäiseksi Kiitos Otavalle arvostelukappaleesta! ♥

Välivuosi on asia, joka käy monen nuoren mielessä, kun mitään muuta ei näyttäisi olevan mahdollista tehdä. Kirja pureutuu uusperheen arkeen ja se kerrotaan kahden hahmon näkökulmasta: ilkeäsieluisen, häijyn Limen & välittävän, hieman sinisilmäisen Simon. Heidän perheensä ajautuvat samankaton alle eivätkä kumpikaan tunnu enää viihtyvän kotonaan.
   Lime oli henkilöhahmona välillä ihan okei, mutta suurimman osan ajasta raivostuttavan ärsyttävä siinä missä Simo taas oli enimmäkseen mukava, mutta hieman sinisilmäinen. Välillä huokailin itsekseni seuratessani Bettinan ja Simon säätämistä. Bettina on Limen lapsuudenystävä, josta Lime tosin ei tunnu välittävän yhtään.    Koska minua ärsyttävät ihmiset, jotka eivät välitä kuin itsestään, luulen että Limekin otti päähän juuri siitä syystä. Olen melkovarma, ettei mikään kirja säästy ärsyttäviltä hahmoilta. Jokaisessa kirjassa on aina joku raivostuttava hahmo, josta lukiessa tekisi mieli heittää kirja seinään ja huutaa niin kauan, että rauhoittuisi.

Simo, joka on kotoisin Vantaalta, kulkee kirjan alussa vielä kahden kaverinsa Iljan & Faisalin kanssa. Simon muuttaessa Kauniaisiin, Ilja vierailee hänen luonaan muutaman kerran, mutta Faisalia ei näy kuin kerran. Hiljalleen pienen välikohtauksen jälkeen (Limen & Iljan välillä) Simon ja poikien ystävyys alkaa olla ohi, mutta Simon luokalla on Monni - niminen korsto, joka jostain käsittämättömästä syystä on ottanut Simon suojelukseensa. Monni on hyvin urheilullinen ja kiehtova henkilö.
   Jotenkin ihmisenä minua ovat aina kiinnostaneet sellaiset ei-niin-kiltit pojat, jotka eivät ole täysin pehmenneitä nallekarhuja, vaan uskaltavat sanoa mielipiteensä ääneen. Näen nämä piirteet Monnissa, mistä syystä hän on mielestäni kirjan parhaita hahmoja.

Malaika, Simon pikkusiskopuoli on lähtöisin Marokkolaismiehestä nimeltä Dakarai. Dakarai on Simon perheessä tabu - asia, josta ei puhuta. Dakarai mainitaan kirjassa muutamaan otteeseen, ja hahmosta saa heti sen kuvan, että se on (Simoa lainaten) seko. Malaika on mukava, pieni tyttö, josta Limen sisko Tua saa itselleen hengenheimolaisen ja kaksikko viihtyy täydellisesti yhdessä.

Limen perhe - Isä, Ari & pikkusisko Tua. Lime on hyvin omistushaluinen isänsä suhteen, mutta pikkusisko häntä ei kiinnosta pätkääkään. Ari-isä toteaakin, että hänellä on yksi täydellinen jälkeläinen, Tua on vain keskinkertainen Limeen verrattuna.
   Jos mietin omaa historiaani, ärsyttää minua suuresti Arin asenne Tuaa kohtaan. Olen itse käynyt erityiskoulua ja minulla on oppimisvaikeuksia ja muutama muu opiskeluun vaikuttava juttu, mistä syystä aikanaan minustakin ajateltiin samalla tavalla kuin Ari & Lime ajattelevat Tuasta.

Kirja oli virkistävän erilainen Lehtinen. Olen Tuijan kirjoista puhuttaessa tottunut hieman erilaisiin kirjoihin, mutta tämä uudisti täysin näkemykseni Lehtisestä nuortenkirjailijana. Vau!

Kirja oli viihdyttävää ja hauskaa luettavaa ja olisin lukenut sen nopeamminkin ilman älylaitteita. Jos niitä ei olisi, lukisin enemmän ja nyt harmittaa, etten saa siitä syystä tännekään kirjoitettua niin usein kuin haluaisin. Odottelen innolla, mitä Tuija seuraavaksi kirjoittaa!


Kirjailija: Tuija Lehtinen
Teos: Välivuosi
Sivut; 207
Kustantaja: Otava
Luettavaksi: Arvostelukappale, Otava
Suosittelisinko, kenelle: Suosittelen kirjaa nuorelle, joka tykkää lukea Lehtisen kirjoja tai 
etsii jotain erilaista luettavaa. 
Arvosana: 5

keskiviikko 7. lokakuuta 2015

Arvostelukappaleet Otavalta


En aluksi meinannut tehdä näistä juttua erikseen, koska jaoin kuvan jo tekstin kera blogin facebooksivulla, mutta luulen, että läheskään kaikki blogini lukijat eivät sen facebooksivua seuraa, niin ajattelin nyt kirjoittaa tännekin jutun näistä kahdesta aarteesta.

Pyysin tuossa jokin aika sitten Otavalta luettavaksi muutamaa kirjaa blogin kautta. Teen niistä jutun blogiin, kun olen ne lukenut, kuten teen muutenkin kaikesta lukemastani aina. Näistä tehdyt jutut linkkaan kuitenkin ihan erikseen vielä Otavan facebooksivulle.

Muistin Turun kirjamessuilla sunnuntaina pyytäneeni Yön talo - sarjan 11.osan Otavalta luettavaksi, kun olin muutamaa päivää aiemmin sen bongannut Porin INFO- kirjakaupan hyllystä. Oli siis iloinen yllätys kotiin tullessa, että pöydällä odotti noutoilmoitus isokokoisesta paketista. Heti kun katsoin lähettäjää, muistin, mitkä kaksi kirjaa olin pyytänyt luettavaksi.

1. Tuija Lehtinen - Välivuosi
Kirja on tarina siitä, kun kaksi hyvin erilaista yksinhuoltajaperhettä päätyy yhteen. Simo, boheemi kulttuurituottaja äiti ja pikkusiskopuoli Tikkurilasta. Lime, avaruusfysiikasta luennoiva professori-isä ja pikkusisko Kauniaisista. 
Simo aloittaa kymppiluokan. Lime on matikkaluokalla ja nero, kuten isänsä. Simosta tuntuu kuin hän olisi joutunut huonoon tosi-tv-ohjelmaan, jossa uusperheen jäsenet yrittävät tappaa toisensa. Lime puolestaan elää todeksi vanhaa perhesarjaa Me hirviöt.

Minulla on kirjan suhteen innostunut fiilis ja Tuijan tyylin tuntien odotukseni ovat korkeat, mutta luotan siihen, ettei suosikkikirjailijoihini lukeutuva Lehtinen petä minua vieläkään!


2. P.C. Cast & Kristin Cast - Yön talo 11: Paljastettu
Sarjan toiseksi viimeinen osa.

Neferet on vaarallisempi kuin koskaan ja on päättänyt kostaa niin Zoeylle kuin tämän läheisille. Kaaos on valloillaan Tulsassa - ja tilanteesta syytetään Yön taloa. Pystyykö ylipapitar Zoey pysäyttämään Neferetin ennen kuin tilanne yltyy sodaksi? Tehtävää ei helpota Zoeyn valtaava tunnemyrsky, jonka lähentyminen Auroxin kanssa saa aikaan. Yön talo -sarjan toiseksi viimeisessä osassa on ennätyksellinen määrä toimintaa & kuumia tilanteita. 

Niin no... katsotaan nyt. Viimeinen kirja antoi jo hiukan ymmärtää, että loppua kohden ollaan menossa, mutta ei kovin vauhdikkaasti. Saa nähdä, mitä sarjan toiseksi viimeinen osa pitää sisällään ja alkaako se tympiä yhtä pahasti kuin viimeksi lukemani osa 10, Salattu. Jospa tässä olisi enemmän Lenobia-Travis - kuviostakin? 

maanantai 5. lokakuuta 2015

Kirjamessuilua


Kävin tosiaan eilen Turun kirja- ja ruokamessuilla. Lähtö oli kahdeksalta aamulla, joten jouduin nousemaan ennen seitsemää ylös. Koko linja-auto ei tullut edes täyteen, joten oli hyvin tilaa istua ja olla. Itselläni matka meni lähinnä nukkumiseen sekä meno- että tulomatkalla. 
   Kun päästiin messukeskukseen, käytiin äidin kanssa viemässä Oriflamen paketti aluejohtajalleni (olen siis Oriflamen edustaja) ja lähdettiin sitten kiertelemään ympäri messukeskusta. Messuilla meni noin 5 tuntia kävelemiseen ja katselemiseen. Meillä oli siis aikaa noin viiteen asti illalla, jolloin lähdettiin takaisin Poriin päin.

Löysin messuilta muutaman kirjankin, mutten sitä, jota lähdin hakemaankin, mutta muistin sitten, että olen kyseisen kirjan pyytänyt Otavalta jo jokin aika sitten. Se kirja on P.C Castin & Kristin Castin Yön talo 11: Paljastettu, joka siis on sarjan toiseksi viimeinen osa.
   Mielestäni se saisi jo loppuakin, koska tapahtumat ovat jo muutaman kirjan ajan junnanneet paikallaan, eikä mitään erikoista ole tapahtunut.



Olin messuilla äitini kanssa ja me käveltiin aika tarkkaan ainakin uusien kirjojen osasto kokonaan läpi, antikvariaattien puolta ei niinkään. Minuakaan eivät vanhat kirjat niinkään kiinnosta, riippuu tottakai, minkälaisista kirjoista puhutaan.

Messuilla oli paljon kirjailijoiden haastatteluja ja muunlaista toimintaa. Ruokamessuilla käytiin syömässä juustoja pitkin päivää ja kiertelemässä muuten vaan. Ruokamessujen puolella oli paljon muutakin kuin vain ruokaa, mm. Oriflamen piste & Victoria's Secret - hajuvesikoju, josta minun teki mieli ostaa yksi tuoksu, mutten kuitenkaan raaskinut.


Ruokamessujen puolella Oriflamen kojun lisäksi mielenkiintoisin juttu oli aika varmasti Fazerin koju, jossa myytiin Fazerin uutuuslakua & karkkirakeita. Ostin muutaman pussin uusia lakuja, koska messutarjouksena sait ostaa kolmella eurolla kaksi pussia. 
   Fazerin kojun lisäksi ruokamessujen puolelta ostoksia lähti mukaan Linkosuon ruissipsiosastolta, jossa oli myynnissä uusia minipusseja. Täytyy sanoa, että ne minikokoiset voittavat maun puolesta mennen tullen isokokoisemmat ruissipsit, joita olen silloin tällöin syönyt. Oma ruissipsivillitykseni sai alkunsa muutama vuosi sitten kummitätini perheen ansiosta, koska heillä ostetaan lapsille aina ruissipsejä viikonloppuisin, jos halutaan jotain hyvää. 




Näkyipä messuilla ohimennen yksi tuttu kirjailijakin!

Kuvassa on kirjailija Juha-Pekka ''JP'' Koskinen, joka oli kesällä Porissa jazz-viikolla vierailulla. Kirjoitin siitä jutun jo aiemmin, jutun pääset lukemaan tästä.



Ella - kirjojen kirjoittaja Timo Parvela oli myös messuilla yksi haastateltavista kirjailijoista. Timo kertoi haastattelussaan mm. millä periaatteella hän Ella - kirjoja kirjoittaa, koska haastattelija totesi itsekin lukeneensa kirjan ja nauraneensa välillä ääneen kirjan juttuja eikä hän todellakaan ole kirjan kohderyhmää. Timo totesi, että lastenkirjat pitää kirjoittaa keski-ikäiselle naiselle, koska lastenkirjoja monesti ostavat perheenäidit lapsille. 
   Ihan koko haastattelua en kuullut ja ikävä kyllä en ole lukenut kuin ehkä kaksi Ella - kirjaa, vaikka sarja onkin hyvä ja hauskaa luettavaa. Eräs ystäväni on lukenut koko Ella - sarjan ja olen aika varma, että hän lukee myös kaksi sarjan uusinta kirjaa hetkessä loppuun! (:


Aika varmasti yksi messujen kiinnostavimmista haastatteluista oli kirjailija Maija Paavilaisen haastattelu, jossa haastattelija kyseli hänen kirjastaan nimeltä Rollaattoriralli. Olisin ostanut sen kirjan samantien, jos sitä olisi vielä ollut. Paavilaisen haastattelu oli viimeinen, jonka edimme äitini kanssa kuunnella ennen kotiin lähtöä. Äiti osti kuvassakin näkyvän kirjan Koiruuksia, sillä perustein, että pakkohan meidän oli Diegosta kirja saada. (Diego on perheeni sekarotuinen pikkukoira). Paavilainen allekirjoitti kirjan ja sitten olikin jo aika lähteä kotiin päin. 
   Kaiken kaikkiaan messuilta oli mukava ja kotiin lähdin hymy huulillani, vaikka olin todella väsynyt, kun olin koko päivän kävellyt. Kun päästiin Poriin, käytiin äidin ja isän kanssa hakemassa vielä ruokaa GrilliPorista, jossa on koko Porin paras grillipiirakka & ranskalaiset. Päivä oli pitkä, mutta mukava kaikin puolin. Voisin puhua messuista vaikka kuinka paljon, mutta tästä tulisi ylipitkä juttu!


Mitä löysin messuilta?



Kaiken kaikkiaan mulla oli tavaraa kotiin lähtiessä mukana noin kaksi jos ei kolmekin kassillista, joihin mahtui mm. kuvan kirjat, Fazerin uutuuslakut ja vähän muutakin.

Kuvan kirjat alhaalta ylöspäin:

1. Tuula Karjalainen - Tove Jansson: Tee työtä ja rakasta (Toven elämäkerta)
2. Volter Kilpi - Alastalon salissa (Otavan lahja jokaiselle messuvieraalle)
3. Roope Lipasti - Viikinkisolmu
4. Tove Jansson - Kesäkirja

perjantai 2. lokakuuta 2015

Lukemattomia hankintoja




Kuten kuvasta ehkä näkyy, mulla on paljon lukemattomia kirjoja, jotka olen kaikki hankkinut joko kesän tai alkusyksyn aikana. Nämä mulla odottaa lukuvuoroa kaapissa ja kirjahyllyssä on lisää lukemista kaipaavia kirjoja. Määrä senkuin kasvaa viikonlopun aikana, koska olen ylihuomenna, sunnuntaina lähdössä kirjamessuille Turkuun.
Menen kimppakyydillä Porista Turkuun. Sunnuntaina kahdeksalta aamulla on lähtö Porin linja-autoasemalta ja paluu takaisin Poriin tapahtuu kello 17 illalla. Päivästä tulee siis pitkä, mutta kiva! (:
   Kävin eilen Porin INFO-kirjakaupassa kysymässä kouluprojektia varten mainosta, mutta kirjakaupan omistaja oli lähtenyt jo Turkuun valmistelemaan messupöytää. Bongasin siellä INFO:a kuitenkin yhden sellaisen kirjan, joka minun on pakko saada, koska olen kaikki sarjan edelliset osatkin lukenut, enkä voi lopettaa kesken, vaikka päähenkilö onkin ärsyttävä ja lapsellinen. Haluan tietää, kuinka kaikki päättyy! Tuo kirja on siis P.C Castin & Kristin Castin Yön talo - sarjan 11 ja toiseksiviimeinen osa Paljastettu. Toivotaan, että messuilta löytäisin sen.

Nyt mennään kuitenkin tuohon lukemattomien kirjojen pinoon...



Pinon alimpana on muutama Harry Potter - kirja, jotka ostin Ablibriksesta samalla, 
kun ostin itselleni muutaman koulukirjan sieltä.
Kirjat ovat:
Harry Potter - Suuri otuskirja
Harry Potter - Maaginen maailma (mukana Viistokujan kartta)

Olen kumpaankin kirjaan ehtinyt ainakin jonkin verran tutustua, mutten ole lukenut niitä vielä. Maaginen maailma -kirjassa kiehtoo etenkin Viistokujan kartta. Mutta siis... noissa kirjoissa siis kerrotaan hiukan elokuvien toteutuksesta ja paljastetaan asioita, joita fanit eivät ehkä ole tienneet. Yleensä en fanita mitään, mutta koska aloitin lukuharrastukseni aikanaan Pottereista, voisin sanoa olevani fani, sillä kerään Potteriin liittyviä juttuja. En kuitenkaan ole ihan niin suuri fani, että omistaisin viittoja tai taikasauvoja tai muutakaan Potterkamaa paljon. Minulta löytyy vain muutama koru, kaikki elokuvat ja kaikki kirjat, muttei muuta.


Pottereiden päältä löytyy seuraavanlainen pino kirjoja. Kirjat eivät ole minkäänlaisessa järjestyksessä, vaan ne on vain pinottu toistensa päälle.

Ylhäältä alaspäin:
Candace Brushnell - Sinkkuelämää
Cornelia Funke - Mustesydän
Elina Rouhiainen - Susiraja 2: Uhanalainen
Katherine Paterson - Silta salaiseen maahan
Salatut Elämät - Ken ja isosiskon viimeinen kesä
Kreetta Onkeli - Poika, joka menetti muistinsa
Antoine De Saint-Exupery - Pikku Prinssi
Rick Riordan: The 39 Clues - Luiden Labyrintti (sarjalla monta kirjoittajaa)
Darren Shan - Vampyyrin oppipoika
Darren Shan - Kauhun tunneleissa
Oliver Sacks - Kirjailija, joka menetti muistinsa
Tuija Lehtinen - Enkeleiden salaisuudet (Rafaelin enkeli & Mikaelin enkelit yhdessä)
Anna-Leena Härkönen - Kaikki oikein

Joitakin pinon kirjoja olen aloittanut lukemaan, mutta lopettanut kesken jos eteen on sattunut joku mielenkiintoisemmalta vaikuttava kirja. Kaikki kyllä luen ajan kanssa. Rouhiaisen kirjan lukemiseen voi mennä hieman aikaa, koska Susirajan ensimmäinen osa, Kesytön takkuilee aika pahasti...


Pinon vasemmalla puolella on oikealta vasemmalle seuraavat kirjat:

Elina Rouhiainen: Susiraja 4 - Valittu
Tuija Lehtinen - Mopo
Tuija Lehtinen - Pesää!
Tuija Lehtinen - R.I.P
Sarah Prineas - Taikavaras

Ei varmaan jää epäselväksi kuka kirjailijoista lukeutuu suosikkilistaani? (:


Viimeinen kirjapino on koko kasan oikealla puolella oleva pino.
Siinä on seuraavat kirjat. 

Ylärivi:
Kami Garcia & Margaret Stohl - Lumoava kirous
Danielle Steel - Iso tyttö
Flavia Bujor - Ennuskivien mahti

Alarivi, vasemmalta oikealle:
J.K Rowlingin elämäkerta
Candace Brushnell - Ensimmäinen kesä New Yorkissa
Mikko Oikkonen. Sari Luhtanen - Nymfit: Astarten solmu
Tuija Lehtinen - Kundi kuin kameleontti
Holly Black, Cassandra Clare - Magisterium: Rautakoe
Ann Brashares - Neljä tyttöä ja maagiset farkut
Tuija Lehtinen - Tanja Tavis: Jäkälärinteen 9D
Susan Juby - Ihmeellinen Alice (SiskoDisko)



Siinä oli kaikki lukemista odottavat kirjat minun osaltani. Kirjapinon kirjat on hankittu kirjastojen poistomyynnistä, kirjakaupan alehyllyiltä tai antikvariaatista. Mukana ainakin yksi kustantamolta saatu kirja.
Seuraava postaus tulee ensviikon aikana, kunhan olen kirjamessuilla käynyt. 
Pitäkää hauska viikonloppu, jos ette ole tulossa Turkuun messuille! (:

sunnuntai 27. syyskuuta 2015

Kirsti Ellilä - Maanantaisyndrooma

Mandi aloittaa maalariammattikoulun ja muuttaa samalla pois kotoa kirjavaan kommuuniin. Kommuunin keskushahmo, kissaansa hoivaava rastatukkainen Orvokki, on luvalla sanoen vähän hörhö, mutta rakastettava yhtä kaikki. Feministi Ella puolestaan tappelee aina Henkan kanssa, jonka niskoille sälytetään melkein kaikki miessukukunnan mokat. Mandi ei jaksa paljon miehiä miettiä, kunnes tutustuu Maxiin, sukuansa pakoilevaan taiteilijasieluun, joka saa kommuunin ihmissuhteet solmuun. Viimeistään katoaminen panee kaiken sekaisin...

Tutun nuortenkirjailijan kirja esittelee värikkään joukon itseään etsiviä ja periaatteitaan hakevia nuoria. Kirsti Ellilä tunnetaan parhaiten suositusta Emma-sarjastaan. 






Kirja kuuluu SiskoDisko - sarjaan, jossa on useampia kirjailijoita, mutta tähän asti lukemani sarjan kirjat ovat olleet hyviä siitäkin huolimatta, että mukana on useampia kirjailijoita.
   Kirja oli muistaakseni toinen Ellilä, jonka olen elämässäni lukenut. Ensimmäinen Ellilän kirja, jonka luin oli Iiris, ja siihen palaan aina uudestaan, koska se on kirjana todella hyvä ja jaksaa viihdyttää vuodesta toiseen samalla tavalla kuin J.K. Rowlingin Harry Potter - sarja tai Rick Riordanin Percy Jackson - sarja.

Kuitenkin. Kirjassa Mandi - niminen tyttö muuttaa pois vanhempiensa huomasta uuteen kaupunkiin pieneen opiskelijakommuuniin ja aloittaa maalarikoulun. Hänellä on kämppiksinään hieman omituisia puhuva, kissaansa Missua hoivaava Orvokki, sekä feministi Ella, joka vihaa miehiä isänsä takia & porukan ainoa järjenääni, Henkka, jonka päälle sysätään kaikki miesrodun virheet.
   Mandi ei paljon miehistä stressaa, mutta tavattuvaan Max-nimisen nuoren pojan, joka pakoilee vanhempiaan, hänen on pakko myöntää itselleen, ettei elämässä kaikki mene aina niin kuin suunnittelee.

Omasta mielestäni kirja oli hauska lukea ja siitä huomasi hyvin Ellilämäiseen tapaan se vei mukanaan olematta lainkaan tylsä. Kirja kuitenkin erosi huomattavasti suosikkini Iiriksen tyylistä, mikä ei ollut suinkaan huono juttu.
   Minulla ei ollut vain yhtä suosikkihahmoa kirjassa, vaikka samaistuin ehkä helpoiten Mandiin, mutta löysin joitain omia piirteitäni myös Ellasta & Henkasta.

Mandi ja kommuunin muut asukkaat löytävät itsensä ongelmista Orvokin kissan karattua naapurin Erkkilään ja saavat huomata, ettei elämässä ihan kaikesta pääse painamalla asiaa villaisella, vaan välillä täytyy tehdäkin jotain, jotta asiasta päästään yli.
   Jostain syystä kaikki, tai ainakin kommuunissa asuvat kämppikset kutsuvat Mandia lähes poikkeuksetta aina Maanantaiksi, mitä Mandi itsekin hieman ihmettelee. Lopulta hänestä alkaa tuntua, että hänessä olisi jotain vikaa, koska kaikki kutsuvat häntä aina Maanantaiksi. Mandi kokee koulussa olevansa orjatyöläinen, koska hänen opettajansa teettää hänellä kaikki siivous- ja purkutyöt selittäen, etteivät yläkoulusta tulleet pojat saa mitään aikaiseksi.

Maxin saapuminen kommuuniin pistää koko kommuunin sekaisin. Varsinkin Orvokin & Mandin välit, sillä he ovat kumpikin ihastuneet poikaan. Viimeistään Missu-kissan katoaminen tai Orvokin Päivikki-äidin saapuminen kommuuniin vierailulle pistää pakan lopullisesti sekaisin.
Kuinka käy? Löytyykö Missu lopulta? Mitä Päivikki haluaa? Saako Mandi koulussa oikeutta? Mitä tapahtuu Max-Orvokki-Mandi - kuviolle?

Näihin kysymyksiin selviää vastaus, kun luet kirjan!


Kirjailija: Kirsti Ellilä
Teos: Maanantaisyndrooma, Siskodisco 3#
Julkaisuvuosi: 2005

Sivumäärä: 191
Kustantaja: Karisto
Mistä: Antikvariaatti

Suosittelenko, kenelle: Tottakai suosittelen! Sarjan kirjat on tarkoitettu ensisijaisesti noin 14-vuotiaista ylöspäin, mutta niitä lukee mielellään vanhempikin lukija

maanantai 21. syyskuuta 2015

Tuija Lehtinen - Poika, nimeltä Iines

Juhannus oli tulossa, kalja käymässä salapaikassa ja pappa-tunturi viemässä naisiin... Saisinko mä lopultakin vai en?

''Oikeasti mun nimi on Iiro Nestori Hurtta. Lempinimestä Iines mä saan kiittää mun kavereita, jotka rakastaa sanojen eka tavuja. En mä ota siitä paineita. Mun suvussa monella on asiat vielä sekaisemmin. Mun isän nuorin veli on löytänyt itsestään sisäisen naisen ja tunnetaan Johannana. 

   Mä olen maalaispoika ja viihdyn osassani. Mun kesä oli yhtä linnunmaitoa kunnes mä huomasin olevani mukana kesäteatterissa ja yksi jos toinenkin muija veti mua omaan suuntaansa. On upeaa olla suosittu, mutta mun pyrkimyksiä päästä eroon poikuudesta ei mikään toiminta tunnu edesauttavan.''





Ostin kirjan Tampereen kaupungin pääkirjaston poistomyynnistä. Samalla reissulla tarttui mukaan kolme muutakin kirjaa ja olen tässä kuluneiden kuukausien aikana ostanut muutaman kirjan lisää itselleni ja kartuttanut lukujonoani aivan kuin lukemista odottavia teoksia ei jo olisi jonoksi asti hyllyssä. Teen kirjahyllyn esittelynkin jossain vaiheessa, kunhan saan sen itseäni tyydyttävään kuntoon ja jotenkuten selkeämmäksi.


Poika nimeltä Iines oli kirjana hyvin mielenkiintoinen ja hauskaa luettavaa. Välillä nauroin ääneen kirjan juttuja. Ihastuin Lehtisen tyyliin kirjoittaa jo kymmenen vuotta sitten. Aika valehtelematta siitä on kulunut kymmenen vuotta, kun olen ensimmäisen Lehtisen kirjan lukenut. Äitini pitää kovasti Tuijan tyylistä kirjoittaa ja sai minutkin ihastumaan Tuijan tuotantoon. Lehtinen ei ole näiden vuosien aikana vielä koskaan pettänyt minua ja yksikään hänen kirjansa ei ole minulta jäänyt kesken. Kirjailija kirjoittaa tyylillä, joka on takuuvarmaan kamaa ja vie lukijan mukanaan omaan maailmaansa.


Poika nimeltä Iines kertoo Iiro Nestori Hurtta nimisestä pojasta, joka elää maalla. Hänen tavoitteensa olisi päästä viimeinkin eroon poikuudestaan, mutta yrityksistä huolimatta se ei tunnu tuottavan tulosta. Iines on toivottoman ihastunut kavereidensa Rysän & Hapon tavoin heitä joitakin vuosia vanhempaan naiseen, nimeltä Nikita Naukkarinen.

Kiinnostavin kirjan hahmoista on omasta mielestäni Iineksen setä, Johanna, jonka ristimänimi on Johannes, mutta koska hän on transu, kutsuvat ihmiset häntä Johannaksi. Johanna on yleinen vihapuheen aihe kylillä eikä kukaan kylässä tunnu pitävän hänestä, Iines tosin ei ole moksiskaan.
   Kun Johanna eräänä päivänä ilmaantuu lapsuudenkotiinsa, menee koko Hurtan suvulta ja siinä sivussa koko kylältä pasmat sekaisin, sillä edes Johannan omat veljet vanhemmista puhumattakaan, eivät oikein ymmärrä häntä. Omasta mielestäni Tuija on onnistunut tekemään Johannasta todella mielenkiintoisen henkilöhahmon, johon haluaa tutustua paremmin kirjan edetessä.

Iines, Happo ja Rysä viettävät Juhannuksen tavalliseen tapaansa kaljaa juoden ja pyörien tanssilavan läheisyydessä, muijista tai lupaavista sellaisista ei ole tietoakaan. Tosin Iineksellä tuntuu olevan pienenpieni mahdollisuus menettää poikuutensa viimein. Juhannuksena kylään tulee myös Nikitan kaunis pikkusisko, Irina Naukkarinen, joka saa alkukankeuden jälkeen Iineksen lumoihinsa. Kuinka Iineksen käy? Pääseekö hän lopultakin eroon poikuudestaan?

Poika nimeltä Iines kertoo asioista jotka kiinnostavat ennen kaikkea nuoria. Seksiä ja alkoholia. Mutta se käsittelee näitä aiheita lämpimästi ja rennolla kädellä, eikä kirjassa ole edes yhtäkään pahista. Päähenkilö Iines on päähäntaputettavan kiltti poika kaikesta huolimatta, ja samaa luokkaa ovat hänen kaksi parasta ystäväänsä, Rysä ja Happo. 


Kirjailija: Tuija Lehtinen
Kustantaja: Otava
Kansi: Christel Rönns
Sivuja: 268
Julkaisuvuosi: 2000

Mistä: Tampereen kaupungin pääkirjaston poistomyynti
Suosittelenko, kenelle: Todellakin suosittelen! Kirjan voi lukea kuka tahansa ja kirja kestää useampia lukukertoja. Itsekin palaan varmasti tähän uudestaan
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...