tiistai 28. huhtikuuta 2015

Make Perttilä - Nuoren seurakunnan veisukirja 2015

Minulla ei sen paremmin ole tietoa, kuka on Nuoren seurakunnan veisukirjan mahtanut kirjoittaa, joten otsikossa komeilee nyt kirjan toimittajan, Make Perttilän nimi. Tämä oli todella harkittu ostos, kuten yleensä kaikki kirjat, jotka omakseni ostan. Ostin kirjan, sillä hyllyssä on jo vanhempi versio veisukirjasta, mutta seurakuntahistoriani tähden ja miksei muutenkin, minun oli pakko vierailla toisen kerran elämäni aikana Porin kristillisessä kirjakaupassa ja hankkia tämä!









Tähän uuteen veisukirjaan mahtuu sekä vanhoja tuttuja klassikoita ja omia suosikkejani kuin niitä ei-niin-tuttuja uusiakin lauluja.

Omiin suosikkeihini kuuluu mm. Riihikirkkohymni, Evankeliumi, Kahden maan kansalainen, Lapsuuden usko, Laula ihmisille sekä Jäähyväiset. Suosikkeja olisi vielä vaikka kuinka, mutta en viitsi kaikkia luetella tähän. Uusia tuttavuuksiakin on paljon. En ole niinkään edes kuunnellut uusia tuttavuuksia, joita tästä kirjasta löytyy, mutta vanhoja tuttuja kuuntelen YouTubesta aika paljon.

Tämän kirjan tekoprosessi ja laulujen valinta oli pitkä prosessi ja kirjan sisältöön ovat vaikuttaneet niin seurakunnan työntekijät kuin nuoretkin, mikä on omasta mielestäni hyvä asia.

Kirjassa ei ole vain uskonnollista ''nättiä Jeesusmusiikkia'' - kuten eräs tuntemani nuorisopastori sanoisi, vaan sieltä löytyy myös muita klassikoita kuten vaikkapa Tilkkutäkki, joka kuuluu myös suosikkieni joukkoon aikalailla kärkipäähän vieläpä!

Suosittelen kirjaa aivan jokaiselle, joka tykkää laulaa ja ottaa elämän rennoin ottein. Seurakunnassa mukana oleminen opetti ainakin minulle, ettei elämä ole niin hirveän vakavaa. Hetkittäin minusta tuntuu yhä. etten voi koskaan täysin kiittää Keski-Porin seurakunnan työntekijöistä erityisesti Tapio ''Tapsa'' Hietalahtea & Tiina Jokiperää. Pääsin eroon mm. ujoudestani seurakunnan isos- ja leiriavustajatoiminnan ansiosta ja uskallan puhua ja kertoa asiat avoimesti. Joten vielä kerran, ja tämä ei ole viimeinen kerta, KIITOS, te olette ihania!


Poikkeuksellisesti tämä arvostelu tulee sisältämään muutaman YouTubelinkin kirjassa oleviin lauluihin ja lyön vaikka vetoa, että jokainen isosena tai leiriavustajana ollut osaa laulaa muutaman laulun juuri niin kuin me seurakunnan nuorisotyössä mukana olleet olemme ne tottuneet laulamaan!

Tilkkutäkki

Evankeliumi


Tuu mun vaimoksein


Kahden maan kansalainen


perjantai 24. huhtikuuta 2015

Rick Riordan: Olympoksen sankarit 3 - Athenen merkki

Huippusuositun sarjan kolmannessa osassa Percy Jackson seikkailee jälleen Annabethin rinnalla.
Juuri kun Annabeth on saanut Hera-jumalattaren järjestämän eron jälkeen vihdoin tavata Percyn, roomalaisten puolijumalien leiri näyttää valmistautuvan sotaan. Annabethia huolestuttaa myös äidin antama lahja, jossa vaaditaan häntä seuraamaan Athenen merkkiä ja kostamaan tämän puolesta. Ei mikään mitätön toive, kun Percy ja Annabeth yrittävät samalla etsiä ja sulkea Kuoleman oven vanhalla mantereella.
Eniten Annabeth kuitenkin pelkää, että Percy on muuttunut roomalaisten leirissä. Että hän ei enää välitä ystävistään. Vaikka Annabeth sodan ja viisauden jumalattaren tyttärenä on syntynyt johtamaan joukkoja, hän kaipaa kipeästi omaa Leväaivoa rinnalleen.




Luin Athenen merkkiä yllättävän kauan siihen nähden, millaista vauhtia yleensä luen kirjoja. Mulla on siihen hyvä syy, ja se on älypuhelin, joka vie aikaa paljon pois kaikelta muulta. Nyt kuitenkin sain tämän loppuun alkuviikosta ja pääsin aloittamaan Olympoksen sankarit- sarjan neljättä osaa, joka on ainoa este minun ja Otavalta arvosteltavaksi saadun Olympoksen veri - kirjan välillä. Nimittäin se kirja, niin surullista kuin se onkin, lopettaa taas yhden Riordanin loistavan kirjasarjan. Minä en häpeä myöntää sitä, että rakastan Percyä! Percy on ihana hahmo, jonka mittavat voimat merenjumala Poseidonin poikana hämmästyttävät kerta toisensa jälkeen. 

Athenen merkissä ennustuksen seitsemän puolijumalaa tapaavat viimein toisensa. Annabeth, Leo, Jason ja Piper ovat lentäneet Puoliveristen leiristä roomalaisten puolijumalien leiriin Leon valmistamalla sotalaivalla, Argo II: lla. Siellä he tapaavat Percyn, Hazelin ja Frankin, mutta roomalaiset eivät suhtaudu uusiin tulokkaisiin rauhallisesti. Annabethiakaan ei paina vain mahdottomalta tuntuva etsintäretki: tehtävä sulkea Kuoleman ovi ja estää Gaian herääminen, tai roomalaisten ja kreikkalaisten puolijumalien välillä häämöttävä sota. Athene on antanut tyttärelleen tehtävän, tämän on seurattava Athenen merkkiä ja oikaistava muinainen vääryys. Eikä leirien välinen erimielisyys vaikuta hyvällä tavalla myöskään jumaliin... 

Aina Riordanin kirjaan tarttuessaan muistaa muutaman sivun jälkeen, miksi niistä pitikään niin paljon. Syy on nimittäin huumori, Riordan on yksi hauskimmista kirjailijoista joita tiedän. Kirjat ovat täynnä hauskoja sattumia ja hervotonta huumoria. Seuraavaa käännettäkin on usein vaikea arvata.

Athenen merkki etenne samanlaisella usean kertojahahmon rakeenteella, kuin muutkin Olympoksen sankarit -sarjan kirjat. Tässä kirjassa ääneen pääsevät Percy, Annabeth, Leo ja Piper. Vaikka nykyiseen rakenteeseen onkin jo tottunut, pidän kuitenkin enemmän Percy Jackson -sarjan minäkertojasta. Toisaalta Olympoksen sankareissa on mukava lukea asioista myös muiden kuin Percyn nälökulmasta.Olympoksen sankareissa annetaankin suuri rooli myös muille kuin Percylle.

Kiinnostavinta näissä kahdessa kirjasarjassa on kuitenkin lukea lisää antiikin hirviöistä ja jumaltaruista. Itsekin olen varmasti ainakin 80% tiedoistani saanut lukemalla Riordanin huumorilla höystettyjä kirjoja, joissa saa seurata mahtavien hahmojen seikkailuja!

Juoni ei päästä otteestaan hetkeksikään, ja loppuratkaisu jätti kyllä kiihkeän odotuksen tunteen seuraavaan osaan. Sarjan seuraava osa on nimeltään Haadeksen talo. 

Arvosana: 4

lauantai 18. huhtikuuta 2015

Murteet ovat rikkaus

Tämä asia ei niinkään paljoa kirjoihin liity, mikäli kirjailija itse ei tarinassaan murteita halua käyttää, mutta murteet ovat yksi kiehtovimmista osista omaa kirjoitusharrastustani, josta vielä joskus haluan työn. Koska tämä blogi ei ole vain kirjablogi, jossa kerron lukemistani kirjoista, vaan tämä on blogi, jossa kerron niiden lisäksi kirjoittajan harrastuksestani ja saatan julkaista omia tekstejänikin tänne, jos sitä pyydetään.

Puhun nyt Turun ja Porin murteesta, sillä tiedän niistä kummastakin jotain. Turussa asuin vuoden koulun asuntolassa, ja sain kuunnella Turun murretta, joka kieltämättä välillä ärsytti. Porissa olen taas asunut koko pienen ikäni ajan, ja tiedän siksi jonkin verran siitä murteesta, jota me puhutaan.
Itse asiassa siitä puhetyylistä johtuen, multakin kysytään välillä, puhunko huonoa suomea. Ja vastaus on aina sama; Ei, en puhu huonoo suomee, puhun vaan poria... :D
Kerron nuorten puhekielen sanoja kummastakin murteesta.

Porin murteessa G lausutaan usein K:na, D lausutaan R:nä, lopputavu jätetään usein pois, e-kirjain lisätään usein joihinkin paikkoihin (esim. ''etein rahojani''), -ksi pääte on ks (esim. ranttaliks).

Porin murteen sanoja:

Alja = alkaa, ala alusta
Anny = Anna nyt
Aamusti = aamulla
An ko mää = luvallanne
ehta = aito
ehtoo = ilta
esti = ensin, ensiksi
Emmää = En minä
Fundeerat = ajatella, miettiä, pohtia
Moppe, mauto = mopoauto
Hä, täh = Anteeksi, mitä sanoit?
hölä = kulaus
häksä = pyörän takateline
kokohame = mekko
Kui, kui paljo = miksi, kuinka paljon
mar = kai
munia = viivytellä, vetelehtiä
ny = nyt
oho/sori = anteeksi

ooksää = oletko sinä
pia = pian, nopeasti
Tos o = ole hyvä
änkäotto = vastahakoinen
mis, täs, tos = missä, tässä tuossa
sillai, tälläi, tollai = silla tavalla, tällä tavalla, tuolla tavalla
luo = luokse
köksä = kotitalous (oppiaine)
sattuks? = sattuiko
kotii = kotiin
kotoo = kotoa

tuletteks te? = tuletteko te?

Turun murteen sanoja

Mä, mää = minä
sä, sää = sinä
misä, täsä, tosa = missä, tässä, tuossa
semmotti, tämmötti, tommotti = sillä tavalla, tällä tavalla, tuolla tavalla
simmone = semmoinen
sanosin = sanoin
miettisin = mietin
ketä = kuka (kuulee myös Porissa)
tykö = luokse
mauto = mopoauto
kaffe = kahvi (myös Porissa)
kotsa = kotitalous (oppiaine)
koska = milloin
kui = kysymyssana jota käytetään lähes aina, ihan sama mitä kysytään
kui varte = mitä varten?
joo vai = aijaa, ai oikeesti ym. vastaavaa
sattusko? = sattuiko
kotoota = kotoa
kotti = kotiin
tuuks te? = tuletteko te?


Tässä on murto-osa kummastakin murteesta. Sanoja on vaikka kuinka paljon lisää vielä! (:

torstai 9. huhtikuuta 2015

Rick Riordan - Percy Jackson: Salamavaras

Ajattelin julkaista tänään jotain hieman erikoisempaa, koska tänään suomenkielen Isä, Mikael Agricola, juhlii. Mikael Agricola pitäisi jokaisen koulua käyneen tietää ainakin jos historia kiinnostaa. 

Ajattelin ensin kirjoittaa siitä, miltä musta henkilökohtaisesti tuntuu, kun äidinkielen käsialakirjoitus (se ainakin) poistuu koulujen opetussuunnitelmasta, mutta sitten ajattelin, että säästän teidät kuvattomalta jaarittelulta ja teen kirja-arvostelun erään suosikkikirjailijani kirjasta. 


Mitä jos kuulisit olevasi Olympoksen jumalan puoliverinen jälkeläinen? Percy Jacksonin elämästä on leikki kaukana, kun antiikin jumalat, sankarit ja hirviöt muuttuvat todeksi…

”Me emme ole tyhmiä, Percy Jackson. Oli vain ajan kysymys milloin saisimme tietää, kuka sinä olet.” 

Mistä matikanope oikein puhuu? Se mitä newyorkilaiselle Percy Jacksonille tapahtuu kesken luokkaretken, on jotain ihan pimeää. Hän saa kannoilleen Kreikan mytologian pelottavimman hirviön ja päätyy Puoliveristen leirille, jossa häntä odottaa suuri tehtävä. Percyllä on kymmenen päivää aikaa etsiä ylijumala Zeuksen mestarisalama ja estää ihmiskunnan tuhoisin sota. Ilman itsepäistä Annabethia ja satyyri Groveria Percyllä ei ole toivoa. Sillä yksikään etsijä ei ole palannut elävänä retkeltään. 


Rick Riordanin Percy Jackson- sarja on yksi ehdottomia suosikkisarjojani, kun puhutaan hauskasta, valloittavasta ja kaikin puolin mahtavasta lasten- ja nuortenkirjallisuudesta.Luin kirjasarjan ensimmäisen kerran muistaakseni ala-asteella. Jos pidät Harry Pottereista, rakastut varmasti tähänkin sarjaan, sillä tätä markkinoitiin uutena Potterina aikanaan. Minulle se ei ollut mikään ongelma, sillä rakastin Pottereita, ja koska olin kreikan mytologiaa jumalien osalta tutkinut jo kauan, mielenkiintoni sarjaa kohtaan heräsi heti. Rakkautta ensisilmäyksellä? Voi kyllä!
Sarja on kulkenut tähän päivään saakka ja tulee kulkemaan vastedeskin kanssani. 

Selatessani Salamavarasta läpi sieltä täältä lukien tätä arvostelua varten, tajusin, että minun on ollut ihan järkyttävä ikävä Riordanin ainutlaatuista tyyliä kirjoittaa, joka pääsee kunnolla oikeuksiinsa hänen esiintyessään Percyn roolissa. Riordan on mahtava humoristi, huumorin mestari ja Percy mahtava hahmo, johon ei voi olla rakastumatta. Takaan sen, että jos luet kirjasarjan, sinulla ei takuulla ole tylsää, etkä voi laskea kirjaa käsistäsi hetkeksikään. 

Jos et tiedä, minkälainen kirja on Salamavaras, tässä sen juoni lyhyesti.

Percy Jackson on aivan tavallinen 12-vuotias poika, jolla on tarkkaavuus- ja lukihäiriö, ja joka käy Yancy Academyn koulua ongelmanuorille. Kun Percy lähtee retkelle museoon, hänen elämänsä saa aivan uuden suunnan ja hänelle selviää pian, että hän on Kreikan merenjumala Poseidonin poika. Percy lähtee ystävänsä Groverin kanssa, joka on oikeasti satyyri, kanssa Puoliveristen leiriin. Matkalla he törmäävät minotaurokseen, joka rutistaa Percyn äidin ja Percy luulee menettäneensä hänet, mutta näin ei kuitenkaan ole. Percy surmaa minotauroksen ja pääsee aloittamaan opintonsa puoliveristen leirissä. Leiri on mahtava puolijumalten koti, suojapaikka sekä harjoituspaikka, sillä siellä suojellaan ja koulutetaan puolijumalia tulevaa varten.
   Leirissä on miltei jokaisen jumalan jälkeläisiä, paitsi pikkujumalien kuten Hestian, joka on vain kotilieden jumalatar. Leirissä ei myöskään ole muita kolmen mahtavan jumalaveljeksen lapsista kuin Percy. Leirissä ei ole Haadeksen eikä Zeuksen lapsia. Siihenkin on syynsä, mikä selviää, kun kirjasarjaa jatkaa eteenpäin.
  Percy ystävineen lähtee etsimään Zeukselta varastettua mestarisalamaa, joka on väärissä käsissä todella vaarallinen ase. Kirja antaa ymmärtää varkaan olevan sodanjumala Ares, mutta Ares ei ole oikea roisto, vaan eräs Percyn tuttu, joka häntä opetti miekkailemaankin. En kerro sen paremmin, kuka varas on. Jos haluat tietää, suosittelen lukemaan kirjan ja mielellään koko sarjan, sillä Riordanin kirjasarjoja tuskin kukaan voi jättää kesken!

Lempihahmoni on koko sarjan ajan alusta alkaen Percy, mikä ei ole ihme. Sarjassa tulee tutuksi myös puoliveristen leirin johtaja, omalaatuinen ja hieman ehkä ärsyttäväkin, Herra D, joka ei koskaan muista Percyn nimeä oikein, eikä pidä tehtävästään leirissä. Zeus määräsi D:n aikanaan puoliveristen leiriin johtajaksi tämän liiallisen viinin käytön tähden. Hän saa juoda vain coca-colaa. Miksi näin, tähänkin löytyy selitys kirjasta. D:n oikea nimi on Dionysos, ja hän on viininjumala, mikäli se ei käynyt selväksi liiallisen viininjuonnin maininnastani.

Mitään moitittavaa en kirjasta löydä. Riordan pääsee täysin oikeuksiinsa ollessaan Percyn roolissa. Rakastan tätä kirjaa ja rakastan Riordanin tyyliä, jolla hän on Percyn luonut. Minulla ei tämän kirjan lukemiseen mennyt muistaakseni muutamaa päivää kauemmin, mikä ei ole ihme. Riordan vetää täysin mukaansa luomaansa fantastiseen fantasiamaailmaan, eikä sille vedolle voi sanoa ei!

Lue kirja ennen kuin katsot leffan, sillä kirjasta on tehty myös samanniminen elokuva vuonna 2010. Elokuvan ohjaajana on ainakin ensimmäisessä osassa mm. kahden ensimmäisen Potterin ohjannut Chris Columbus. Kirjan seuraava osa on nimeltään Hirviöidenmeri.


Arvosana: 5

Teos: Salamavaras
Alkuperäisteos: The Lightning Thief
Kirjailija: Rick Riordan
Kääntäjä: Ilkka Rekiaro
Sarja: Percy Jackson, #1
Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2010 (alkuperäisteos 2005, ensimmäinen suomenkielinen painos 2008)
Sivuja: 362
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...