torstai 4. kesäkuuta 2015

Rick Riordan: Olympoksen sankarit 5 - Olympoksen veri

 Minä olen Haadeksen poika. Menen minne haluan. Pimeys on minun perintöni.

Argo II:n miehistö on matkalla Peloponnesoksen ympäri taistellakseen maaemo Gaiaa ja tämän ylösnousseita jättiläisiä vastaan. Samaan aikaan Gaia yrittää hyötyä kreikkalaisten ja roomalaisten välirikosta.
   Maaemon julmana suunnitelmana on uhrata Ateenassa kaksi puolijumalaa kukoistaakseen itse täysin voimin. Miten Percy ja kumppanit pystyvät taistelemaan Gaian mahtavaa armeijaa vastaan? Viimeisenä keinona on matkata taistelemaan vaaralliseen Ateenaan.

Olympoksen sankarit- sarjassa ilmestyneet aiemmin ovat Eksynyt sankari, Merenjumalan poika, Athenen merkki & Haadeksen talo. Percy Jackson seikkailee myös viisiosaisessa Percy Jackson- sarjassa!


Ihan ensimmäiseksi haluan kiittää Otavaa arvostelukappaleesta, kiitos! (:
Nyt haluan vain itkeä. Taas on aika sanoa hyvästi upealle puolijumalalle nimeltä Percy Jackson! Lupaan, etten unohda sinua koskaan, Percy ja tulen seuraamaan seikkailuitasi vielä monet kerrat uudelleen.

Tämän kirjan aikana rakastuin silmittömästi myös Haadeksen poikaan, Nico Di Angeloon sekä Juppiterin poikaan, Jason Granceen ja Hefaistoksen poikaan Leo Valdeziin. Kaikki kirjassa olevat hahmot ovat upeita ja jokainen omalla tavallaan tärkeä minulle. Reyna yllätti positiivisesti minut ja pääsin myös tutustumaan häneen paremmin.

Minua eivät pienet kirjoitusvirheet haitanneet monen kanssabloggaajan tavoin, vaan kirja piti otteessaan alusta loppuun jännityksen käydessä sietämättömäksi ja pelon tiivistyessä tarinan edetessä. Riordanin ainutlaatuinen kirjoitustyyli & huumori pitävät otteessaan karuun loppuun asti.

Olisin kuitenkin ehkä odottanut jotain enemmän, sillä lopputaistelu ei loppujen lopuksi ollut niin karmiva kuin kirjan alussa oleva ennustus ja kirjan edelliset osat antavat ymmärtää. Tuli vähän samanlainen fiilis kuin Jumalten sota - kirjan taistelun jälkeen. Se taistelu oli omasta mielestäni jopa kuviteltunakin ehkä hieman näyttävämpi.
   Tuo ennustus, josta puhun kuuluu seuraavasti:
Seitsemän puoliveristä kutsun sai.
Myrskyssä tai tulessa maailma luhistuu kai.
Viimeiseen hengenvetoon ei valapattoa näy.
Viholliset asein ovelle Kuoleman käy.

Kirja pelasi kuitenkin hyvin yhteen sarjan muiden osien kanssa, ja vaikka epäilin, etten kirjasta pitäisi Percyn sivuroolin tähden, niin rakastuin. Kirjassa Nicolla oli viimein isompi rooli yhtenä kertojista ja minua ovat aina kiehtoneet kirjoissa Di Angelon tapaiset pahat pojat. Nico ei ole paha puolijumala, vaikka onkin itsensä Kuolemanjumala Haadeksen jälkeläinen kuten on myös Sumua taitavasti hallitseva Hazel Levesque. 
   Nicon tarina on kiehtonut minua alusta asti, siitä hetkestä saakka kun Percy pelasti Nicon ja tämän siskon Biancan ja vei heidät Puoliveristen leiriin ystävänsä Grover Underwoodin ja Annabeth Chansen kanssa. Annabethillakin oli tässä kirjassa sinänsä aika pieni osa, muttei se minua haitannut, vaikka rakastankin Percabethia! Myös Groverista kuuli vain hieman kirjassa, mutta oli mukava nähdä, että tuo tuttu satyyri on edelleen hengissä ja on Sorkkajalkaisten neuvoston johdossa.

Olympoksen veri kuten muutkin Riordanin Percy Jacksonia käsittelevät kirjat - kreikkalaista mytologiaa käsittelevät kirjat - eteni tutulla kaavalla. Ennustus painaa raskaana niskassa, edetään kohti väistämätöntä kuolemaa ja lopputaistelua, matkalla jututetaan muutamaa jumalaa ja saadaan ystäviä sekä törmätään vanhoihin vihollisiin.
   Yllätyin siitä, kuinka hyvin Riordan onnistui nivomaan kaksi täysin erilaista juonta yhteen, niin että ne päättyivät lopulta kohdaten toisensa. Henkilökohtaisesti minua kuitenkin ärsytti se, että aina toisen loppuessa hetkeksi jännittävään kohtaan, alkoi toinen juoni pyöriä taas ovelasti yhteen nivottuna. Mutta se on vain loistavan kirjailijan merkki! Riordan todella tietää, kuinka koukuttaa nuoret lukijansa. Ja jopa minuun tuo kaava tuntuu yhä purevan loistavasti. 

Jään jännittyneenä odottamaan uutta kirjasarjaa Riordanilta, sillä seuraavaksi olisi kirjailijan tarkoitus perehtyä skandinaaviseen mytologiaan nyt kun Egypti ja Kreikka on käyty läpi (Kanen aikakirjat ja Percy Jacksonit). Ensi lokakuussa pitäisi ilmestyä uuden sarjan avausosa: Magnus Chase and the Gods of Asgard: The Sword of SummerMinä jään ainakin odottamaan innolla, sillä Magnus Chase.Annabeth Chase. Ei ole yhteensattuma. 

Olympoksen veri oli mahtavaa luettavaa, muttei kuitenkaan yltänyt Riordanin parhaimmistoon. Hän pystyy kyllä parempaankin, mutta sarja saatiin ainakin mukavasti päätökseensä. Ja vaikka se sattuukin hiukan, on aika sanoa hyvästi. Percyä ja muita tulee ikävä, mutta sen yli pääsee kyllä.


Arvosana: 4

Teos: The Blood of Olympus (Olympoksen veri)
Kirjailja: Rick Riordan

Suomentaja: Ilkka Rekiaro
Sarja: The Heroes of Olympus, #5 (Olympoksen sankarit)
Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2015
Sivuja: 476 (sis. sanasto)
Luettavaksi: Kustannusosakeyhtiö Otava

2 kommenttia:

  1. Nico on lempparini :3 On totta, että loppuratkaisu ei ehkä niin huikea ollut. Toivottavasti päästään pian lukemaan uutta sarjaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uuden sarjan eka osa olikin jo suomeksi kevään uutuuskirjojen joukossa. Maltan tuskin odottaa! (:

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...