maanantai 27. heinäkuuta 2015

Jenni Pääskysaari - Tyttö sinä olet

Voimakirja kaikille tytöille. 
Tyttö sinä olet... 
Ainutlaatuinen! 
.. rohkea! 
.. rakastettu! 
Käsissäsi on pieni suuri kirja, jossa sanotaan kaikki ne asiat, jotka jokaisen tytön tulisi saada kuulla. 

Jenni Pääskysaaren rohkaisevien tekstien lisäksi kirjassa on haastatteluita ja tarinoita vahvoista tytöistä ja naisista, mukana ovat myös mm. Pirjo Heikkilä, Meeri Koutaniemi, Iina ja Minka Kuustonen, Enni Rukajärvi, Linda Liukas, Selma Vilhunen & Noora Räty. 




Olen rakastunut, kirjaimellisesti. Mikä ihana pikku kirja!
   Kuten yllä olevassa tekstissä sanotaankin, tämä kirja on todellinen voimakirja, joka pitäisi löytyä kaikilta ikään tai sukupuoleen katsomatta. Kirjaa voi lukea myös mies tai poika vaihtamalla jokaisen ''tyttö'' - sanan tilalle poika. Ei ole väliä, mistä kohdasta kirjan avaat ja alat lukea. Kirjan voi avata ihan mistä vain kohdasta. 
   Kirjaan tuovat oman lisänsä Nana Sjöblomin hauskat kuvitukset, jotka sopivat kirjan sivuilla yhtä hyvin kuin nappi teddykarhun silmään!

Pääskysaari kannustaa tyttöjä toimimaan rehdisti ja rohkeasti. Hän kirjoittaa, että on aika alkaa toimia niin, että vallalla olevat käsitykset siitä, että tytöillä (ja naisilla) on tapana puukottaa toisiaan selkään, osoittautuvat katteettomiksi. Läpi kirjan kulkee ajatus tyttöjen välisestä sisaruudesta. 

Kirja koostuu lyhyistä kappaleista, joissa käsitellään monia tärkeitä asioita, kuten esim. seksuaalisuutta, aitoutta, oikeudenmukaisuutta sekä tasavertaisuutta. 
   Kautta teoksen kulkee positiivisen kannustava vire, jossa korostuvat uteliaisuus ja innostuneisuus. Erityisen ilahduttavaa on, että Pääskysaari painottaa itselle uskollisena pysymisen merkitystä. Tuutista jos toisestakin huudetaan, minkälainen kuuluu olla. Miten pukeutua, minkälainen vartalo omasta ja mistä tykätä ollakseen hyväksytty. Tyttö sinä olet -kirjasessa heitetään ulkopäin asetetut vaatimukset kaatopaikalle.
   Luin kirjan viikonlopun aikana, kun toivuin sairaalakäynnistäni. Eihän siinä tosin niin toipumista ollut, mutta minun piti saada ajatukset muualle ja rauhoittua. Siihen tämä kirja auttoi mainiosti! Ja koska itselläni on hetkittäin vaikeuksia hyväksyä itseni sellaisena kuin olen, auttaa Pääskysaaren kirja siihenkin ongelmaan ja helpottaa oloani.

Kirja on mahtava piristysruiske, jota pitäisi lukea ainakin joka kerta, kun itsellä on vaikeaa. Vaikka kirja onkin lapsille tehty, sopii se loistavasti myös aikuisen käteen luettavaksi, koska aikuinenkin voi kirjasta ottaa oppia.
   Jos kaikki ottaisivat onkeensa tämän kirjan sisällöstä ja alkaisivat elää niiden mukaisesti, olisi maailma varmasti parempi ja onnellisempi paikka olla ja elää.

Kirjailija: Jenni Pääskysaari
Kannen kuvat: Nana Sjöblom
Graafinen suunnittelu: Tiia Javanainen
Kustantaja: Otava
Luettavaksi: Oma hylly
Suosittelenko, kenelle: Ehdottomasti, kaikille. Kaikki voivat lukea kirjan! ♥

lauantai 25. heinäkuuta 2015

Johanna Borman - Terapiaa

Tuomon parisuhde päättyi nelisen kuukautta sitten. Hän on sairaslomalla masennuksen takia, ja päivien ohjelma koostuu lähinnä sohvalla istumisesta ja itsensä säälimisestä. Tuomo päättää hakeutua terapiaan, jotta voisi palata takaisin normaaliin arkeen, Se ei kuitenkaan suju suunnitelmien mukaan.
Johanna Borman on monelle nuorelle YouTubessa pyörivälle entuudestaan tuttu YouTube - kanavalta nimeltä JossuTossu, jonne hän tekee ystäviensä kanssa lyhyt elokuvia & sketsejä sekä laulujen covereita. Tunnetuin sketsihahmo on $iiri, joka on hieman tyhmä ja rikas ja kuvittelee siksi olevansa jotain.
   Bormanin kirja Terapiaa kertoo samannimisestä lyhytelokuvasta jatkaen tuota elokuvaa kuitenkin pidemmälle. Lähes kaikki Johannan videot katsoneena voin todeta, että oli hauska tietää Tuomosta enemmän sekä Ninnasta, joka nauroi Tuomolle tämän tullessa väärään paikkaan kertomaan erostaan. 

Kirja jättää täysin auki sen, kehittyykö Ninnan ja Tuomon välille jotain enemmänkin. Aluksi Tuomo ei voi sietää Ninnaa ja viettää tämän kanssa aikaa ikään kuin pakonomaisesti, koska Ninna ei suostu jättämään häntä rauhaan, vaan haluaa Tuomosta ystävän itselleen.
   Tuomon miettiessä eroaan Katri - nimisestä naisesta, joka mainitaan kirjan aikana muutamaan otteeseen ja loppua kohden Tuomo keskustelee Katrin kanssa heidän tilanteestaan - Ninnan kanssa vietetty aika saa hänen ajatuksensa keskittymään johonkin muuhun,

Terapiaa on kertomus ystävyydestä, rakkaudesta ja vaikka mistä muusta ja kuten Johanna itse sanoo, kirja ei ole lasten kirja, muttei siinä ole mitään sellaista, miksi se tarvitsisi ikärajan. Kirja perehtyy hyvin eron jälkeisiin tuntemuksiin ja siitä selviämiseen. Se kun ei käy ihan hetkessä, tiedän kokemuksesta. 

Pidän Bormanin mutkattomasta tyylistä kertoa asioista ja kirjan teksti on selkeä ja hyvin ymmärrettävä, mikä on hyvä, sillä itse en hahmotushäiriöisenä halua jokaisen lauseen jälkeen miettiä, mitä juuri luin vaan pidän selkeästi kirjoitetuista jutuista.
   Kirjan hahmoista mielenkiintoisin on mielestäni Ninna, joka on jotenkin omituinen mutta samalla helposti samaistuttavissa oleva ja hassu hahmo, joka tukee parhaansa mukaan Tuomoa ja yrittää saada tämän ajattelemaan muita asioita. Ninna on myös tietyllä tavalla hieman kiero, minkä huomaa muutamasta pilasta, jotka hän yhdessä Tuomon kanssa Katrille tekee.

Lyhyt elokuvassa Ninnaa näytteli Borman itse, mistä syystä hahmosta kai kiinnostuinkin. Vaikka en Johannaa tunne, hän tuntuu jollain tavalla hieman Ninnan kaltaiselta, mikä tekee hänestä mielenkiintoisen ihmisen.

Kirjailija: Borman, Johanna
Kannen kuva: Elina Jääskeläinen
Kannen suunnittelu: Mikko Sahlstein
Kustantaja: Books on Demand GmbH, Helsinki, Suomi
Luettavaksi: Oma kirjahylly
Suosittelenko, kenelle: Kyllä! Kirjan voi lukea kuka tahansa iästä riippumatta, vaikka se ei lapsille olekaan suunnattu.



lauantai 18. heinäkuuta 2015

P.C & Kristin Cast: Yön talo 10 - Salattu


Voiko pimeyden pysäyttää ajoissa?

Panokset taistelussa pahaa vastaan vain kovenevat. Neferetin todellisen luonnon paljastuttua Neuvostolle, häntä ei pidättele enää mikään. Kaaos uhkaa nyt joka puolelta: ensin tallissa syttyy tuhoisa tulipalo, sitten Zoey alkaa epäillä järkeään, kun katsottuaan Auroxia näkijänkiven läpi hän näkeekin vanhan tuttunsa. Epäsopu on kitkettävä ennen kuin se ulottaa juurensa koko Yön taloon. 



Sarjassa aiemmin ilmestyneet: Merkitty, Petetty, Valittu, Piinattu, Vainottu, Lumottu, Kahlittu, Vapautetty, Määrätty. Osia on kaikkiaan 12. 




Jälleen kerran... Vaikka sarja on edennyt jo lähes loppuun, voi tätä ainakin minun kohdallani nimittää ikuisuusprojektiksi, sillä yhden osan lukeminen saattaa kestää useamman kuukauden. Alan pikku hiljaa kyllästyä mutta koska haluan tietää, kuinka kaikki päättyy, en voi lopettaa lukemista. 


Sarjan kymmenes osa Salattu, kertoo Zoeyn taistosta Neferetiä vastaan. Myös Aurox tulee aina vain tutummaksi ja mielenkiintoisemmaksi, sillä hänessä asuu eräs lukijalle ennestään tuttu hahmo. Kirjassa on tosin niitä ärsyttäviäkin puolia. 


Olen aika varma, että mikäli Zoey ei olisi muuttunut kirjojen edetessä niin ärsyttäväksi kuin hän nyt on, olisi tämänkin kirjan ongelmat ratkottu ehkä nopeammin. Pidin Zoeysta päähenkilönä ihan sarjan alussa, mutta kirjojen edetessä olen rakastunut enemmän Starkiin, Kalonaan & Afroditeen. Afrodite sanoo yleensä aina suoraan, mitä ajattelee ja juuri siitä syystä minun on helppo samaistua häneen. 

   Kalona taas kääntyi Määrätyssä vihdoin vuosisatojen jälkeen taas Valon puolelle ja hänestä tuli Kuoleman soturi & vartija sekä Tulsan Yön talon suojelija ja miekkamestari. 
   Stark on Zoeyn soturi, poikaystävä & suojelija. Stark ja Zo (Anteeksi Heath) ovat kokeneet yhdessä paljon ja kokevat tässäkin kirjassa. Muutamien yhteenottojen jälkeen kaikki on taas hyvin. 

Neferet on mielipuolinen kuolematon eikä hänessä ole enää lainkaan inhimillisyyttä. Hän ei tunne surua tai tuskaa, vaan nauttii saadessaan yhdessä Punaistensa kanssa aiheuttaa sekasortoa Yön taloon ja Tulsan kaupunkiin. Neferetin kaapatessa Zoeyn isoäidin kirjan juoni saa odottamattoman käännöksen, joka liittyy Auroxiin. Kirjassa tulee tutuksi myös Kalonan kuolematon veli & Nyksin puoliso, Erebus, jolle monet miehet vannovat uskollisuutta sotureina ja he kutsuvat itseään nimellä Erebuksen pojat.

   Erebuksen poikiin kuuluu kirjan hahmoista mm. Afroditen puoliso & suojelija, Darius, jolla on aseenaan veitset. Soturi ei voi leimautua ihmisen kanssa, mikäli ei vanno tälle soturinvalaa. Darius on Zoeyn suostumuksella vannonut tuon valan Afroditelle yhdessä edellisistä osista.

Mitään hirveän järisyttävää ei tämäkään kirja sisällään pidä, vaikka yksi Zoeyn ystäväporukasta siirtyykin lopullisesti Pimeyden puolelle ja yhdestä Pahan puolelle kuuluvasta tulokkaasta alkaa muokkautua hyvis. 


Lenobian ja Travisin juttu kiehtoi minua eniten koko kirjan aikana ja minua harmittaa, etteivät kirjailijat perehtyneet siihen tarkemmin. Olisin niin mielelläni kuullut lisääkin, sillä Travisista paljastui eräs asia, joka liittyy ratsastuksen opettaja Lenobian menneisyyteen.


Alkuperäisteos: Hidden. A House of Night novel
Kirjailijat: P.C & Kristin Cast
Suomentanut: Inka Parpola
Kustantanut: Otava
Luettavaksi; Oma kirjahylly
Suosittelenko, kenelle: Kyllä! Kirja sopii 10-16 vuotiaille nuorille tytöille tai vanhemmillekin kevyenä lukemisena
Arvosana: 3+

torstai 16. heinäkuuta 2015

Suomi Areena: Miten minusta tuli kirjailija?

Oikealta vasemmalle: Juontaja Katja Leino, kirjailija Milja Kaunisto, kirjailija Matti Rönkä, kirjailija Eppu Nuotio sekä kirjailija Juha-Pekka ''JP'' Koskinen


Eilen olin kuuntelemassa kirjastossa keskustelua ''Miten minusta tuli kirjailija?''
Keskustelun juonsi viestintä- ja markkinointipäällikkö Katja Leino. Hän kyseli asioita kirjoista ja kirjoittamisesta neljältä menestyneeltä kirjailijalta. Tapahumassa olleet kirjailijat olivat kaikki minulle uusia tuttavuuksia, vaikka muutamat heistä ovat kirjoittaneet myös lapsille ja nuorille kirjoja. Minua alkoi kirjablogin tähden kiinnostaa ainakin Eppu Nuotion kirjasarja nimeltä Varkaus. Sarjan aloittava osa on nimeltään Peiton paikka ja se kertoo aikuistumisen kynnyksellä olevasta nuoresta naisesta nimeltä Annukka Lehmus, joka on syntynyt samana päivänä kuin Marilyn Monroe kuolee. 

Todennäköisesti lainaan Nuotion sarjan kirjastosta, kunhan saan luettua ensin suurimman osan lukemista odottavista kirjoista omasta hyllystäni.

Keskustelun kirjailijat vasemmalta oikealle olivat Milja Kaunisto (juontajan vieressä). Matti Rönkä, Eppu Nuotio & Juha-Pekka Koskinen, jota kutsuttiin keskustelussa nimellä JP.

Kirjailijat kertoivat esikoiskirjoistaan ja siitä, miten ne ovat syntyneet. Alunperin ei muistaakseni kenelläkään ollut ajatuksena, että julkaisisi teoksensa kirjan muotoon. Käsikirjoituksia saatiin hioa ainakin lähes kymmenen kertaa ennen kuin saattoi saada joltain kustantajalta yhteydenoton, jossa ilmaistiin mielenkiintoa kirjaa kohtaan.
   Kun näiltä kirjailijoilta kysyttiin, voiko kenestä vain tulla kirjailija, Rönkä totesi hymyillen, että näköjään voi. Syystä tai toisesta se huvitti minua, koska olen harjoittanut itseäni ja taitojani jo lähes kymmenen vuotta. ja yritän nyt tosissani työstää yhdestä tarinastani julkaisukelpoista, koska juuri sen haluan yrittää saada kirjana ulos joskus ja siihen pyrinkin. Muutama ystäväni on tarinaa jo lukenut ja todennut, että kirjoitan hyvin. Sain jopa sellaisen ystäväni lukemaan, joka ei yleensä juurikaan lue mitään, ainakaan kirjoja. Se jos mikä sai minut iloiseksi, sillä toistaiseksi olen vain harrastelija, mutta harjoittelen koko ajam saadakseni joskus kirjan ulos.

Kuten moni muukin kirjailija, oli näistä neljästä ainakin Eppu kirjoittanut kaksitoista päiväkirjaa nuoruudessaan. Oman tuotantonsa lisäksi muutamat olivat kirjoittaneet ainakin lehtiin juttuja. Näytelmiä ja runoja sekä dekkareitakin mahtui joukkoon. 

Minulle tuttu kirjailija Taija Tuominen totesi kerran erään kurssinsa aikana, että mikäli kirjailijaksi haluaa, ei ole muuta keinoa kuin lukea paljon, kirjoittaa, kirjoittaa ja taas kirjoittaa. Oikotietä ei ole.


Kun Kaunistolta, Rönkältä, Nuotiolta & Koskiselta kysyttiin, mitä he tekevät, mikäli tekstiä ei synny, oli vastaus, että jotain fyysistä työtä, kuten vaikka kotitöitä tai vaikka lähtivät lenkille, sillä liikunta avaa ajatuksia, jolloin tekstiä ja ideoita myös syntyy. 

Näillä kirjailijoilla ei myöskään ole vain yhtä paikkaa, jossa kirjoittaa, vaan he saattavat kirjoittaa vaikka koiran kanssa lenkillä käydessään tai kesken kotitöiden, mutta kukin heistä kirjoittaa joka päivä tietyn määrän tekstiä. Useat heistä kirjoittavat samanaikaisesti useampaa kuin yhtä juttua. Ainakin Eppu totesi, että hänellä saattaa olla ainakin seitsemän juttua kesken. Niistä hän valitsee, mitä kirjoittaa. Mikäli joku on hyvässä vaiheessa ja ideoita on, hän jatkaa sitä, mutta mikäli juttu ei edisty, hän avaa samantien uuden keskeneräisen jutun ja kirjoittaa sitä, mutta kirjoittaa tietyn määrän tekstiä päivittäin. Tähän pyrin itsekin kirjoittamisen kanssa.

tiistai 14. heinäkuuta 2015

Suomi Areena & pelastettuja aarteita


Kävin tänään kuuntelemassa Porin pääkirjastossa (Satakunnan maakuntakirjasto) Suomi Areena keskustelun aiheesta ''Jos lapsi ei lue, katso peiliin''. Keskustelussa käytiin läpi kirjastoiden tärkeyttä, ja sitä kuinka vähän nuoret lukevat. Etenkin teini-ikäiset pojat, joita pitäisi ehdottomasti rohkaista lukemaan paremmin kirjoja. Minua hymyilytti, kun eräs keskustelija totesi, että mikäli lapselle lukee paljon ja yhtäkkiä lopettaa lukemisen, hänen on pakko lukea kirja itse loppuun eli hän tulee tavallaan riippuvaiseksi lukemisesta ja tarinoista. Äiti istui vieressäni kuuntelemassa keskustelua ja on itse asiassa hänen ansiotaan, että minä aikanani innostuin lukemaan. Aloitin lukuharrastukseni Harry Potter & Salaisuuksien kammio - kirjasta, en siis mistään helppolukuisesta, vaikka en osannut lukea kovin hyvin. Kyllästyin odottelemaan, milloin äiti tarinaa jatkaisi, joten luin sen itse loppuun ja minun oli pakko lukea myös kaikki muut sarjan kirjat. 

Yksi keskustelija myös totesi, että Potterit lukenut sukupolvi on vielä sitä polvea, joka saattaa vielä lukeakin paljon, ja minä allekirjoitan sen ainakin omalla kohdallani. 
Keskustelu oli kaiken kaikkiaan todella mielenkiintoinen ja pisti hiukan miettimään, miten ne ihmiset, jotka eivät lue, saataisiin lukemaan. 

Keskustelun jälkeen me mentiin äidin kanssa muuten vaan kiertelemään kirjastossa. Äitini käy kirjastossa useammin kuin minä, sillä omasta viime käynnistäni on ehtinyt kulua jo reilusti yli kaksi vuotta. Täytyy myöntää, että rakastuin uudestaan ja voin melkein luvata, että alan lainata kirjoja enemmän kirjastosta, ja ostan itselleni vain ne sarjat/kirjat, jotka välttämättä haluan omaan hyllyyn.

Tässä kuvia siitä, miltä Porin pääkirjaston kirjapoistoille varattu kokonainen huone näyttää. Pori on loistava kaupunki lukemista ajatellen, sillä kaupungin kirjastoa lähellä on ainakin Kallelan koulu, Lyseo & lukio sekä Herttua. Monella ala-asteella on vielä oma kirjastonsa täällä, mikä on minusta tosi hyvä asia. Kirjastoja Porissa on useampia. Ne kirjastot, jotka itse tiedän, ovat Ruosniemen koulun yhteydessä oleva pikkukirjasto, Satakunnan maakuntakirjasto sekä Sampolan kirjasto. Jälkimmäisessä en ole koskaan kyllä käynyt. 
   Kallelan koulun aulassa oleva ''kirjasto'' on aika olematon, kun ottaa huomioon, että koulussa on alakoulun lisäksi yläkoulu. Aulasta löytyy lähinnä ala-aste ikäisille luettavaa, eivätkä nekään välttämättä kiinnosta esimerkiksi poikia. Yläkoulua ei ole ajateltu kirjoja hankittaessa, mikä minusta on aika surullista, sillä itse ainakin luin paljon, kun kävin yläastetta ja minulla on muutama ystävä, jotka myös lukevat paljon.
Porissa on kirjastojen lisäksi myös kirjastoauto, josta voi käydä lainaamassa kirjoja. Kirjat voi palauttaa mihin tahansa kirjastoon Porissa. Vaikka itse en ole koskaan käynyt, kirjastoautossa, pidän sitä mahtavana keksintönä. Kun sellainen on olemassa, lapsen kiinnostuminen lukemisen maailmasta on enää kiinni vain kasvattajista ja alan ammattilaisista. Mikäli kotona ei lueta, ei se lastakaan välttämättä kiinnosta, sillä lapsi ajattelee helposti, että ''Ei se ole mun juttu, kun sitä ei meillä kukaan tee''. Olen ylpeä vanhemmistani, sillä meillä koko perhe lukee. Niin isä kuin pikkusiskonikin. Minä ja äiti luetaan eniten kirjoja. Isä lukee harvoin, mutta lukeepa kumminkin. Pikkusiskoni lukee omien sanojensa mukaan vain hyviä, kiinnostavia kirjoja ja aloitti muutama ilta sitten lukemaan minulta löytyvää Sinkkuelämää - sarjan Carrie Brashaw'n nuoruuteen perustuvaa kirjaa. 


Poistokirjojen huoneesta löysin tiistaina Tuija Lehtisen Kundi kuin kameleontti, Cathy Hopkinsin Frendejä, kundeja & iltapukuja sekä yhden Salatut elämät- tv-sarjaan perustuvan kirjan. Luulen kyllä, että ainakin osa kirjoista on kirjoitettu ennen sarjan alkua. En ole varma. Itse sarja alkoi vuonna 1999, jolloin itse olin vain 3-vuotias. Katsoin aikanaan itsekin sarjaa aika paljon, mutta nykyään en seuraa sitä enää juuri ollenkaan. Mielestäni se on mennyt hieman älyttömäksi, mutta koska moneen nuoreen vetoavat tv:stä tutut jutut, ajattelin nyt näyttää myös tämän päivän hankintani.


Kun sitten kävelin torille, oli aika lämmin sää. Se on tänä kesänä ollut aika harvinaista, joten pitihän siitäkin ottaa torilla kuva. Vaikka aurinko paistoikin, oli koko päivän aika pilvinen sää, mikä ei sinänsä minua haitannut. Koska bussi lähti vasta vartin yli neljä, ja mulla oli aikaa niin kävin torin hesessä smoothiella. Huomenna menen taas kirjastoon kuuntelemaan keskustelua ''Miten minusta tuli kirjailija'' - ja sen jutun teen varmaan ihan erikseen, koska päivä on pitkä, sillä menen keskustelun jälkeen katsastamaan vielä jazzkadun ennen töitä. jotka alkavat torstaina ja illalla menen elokuviin ystäväporukassa.

torstai 9. heinäkuuta 2015

Kirjahankintoja

Jotta tekin tiedätte, mitä kirjoja olen viime aikoina ostellut, näytän ne nyt. Eilenkin lähdin kaupungille ystäväni Jennyn kanssa tarkoituksenani hakea vain yksi kirja, jota olin jo pidempään miettinyt ja katsellut monen kirjabloggaajakolleegan blogissa. Tuo kirja on Jenni Pääskysaaren Tyttö sinä olet, johon olen aivan rakastunut jo kirjaa selailtuani ja luettuani sieltä täältä vaikka ikähaarukka, jolle kirja on suositeltu luettavaksi on 10-17 vuotiaat tytöt. No, olen 19 ja olen aivan rakastunut Pääskysaaren kirjaan.
Mutta yllättäen löysinkin toisenkin hankittavien listalle lisäämäni kirjan niinkin halpaan hintaan kuin 5€, joten ostin senkin samalla reissulla. Kyseinen kirja on kaimani Riikka Pulkkisen Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän. Lisäksi olin aiemmin heinäkuun alkupuolella ostanut Anna-Leena Härkösen Kaikki oikein-kirjan sekä Elina Rouhiaisen Susiraja-sarjan toisen osan, Uhanalainen.


Elina Rouhiaisen susiraja - sarjan ensimmäinen osa, Kesytön. Täytyy sanoa, että olen ollut tämän sarjan suhteen hyvinkin epäluuloinen, koska yleensä luen ulkomaista fantasiaa, enkä tätäkään ole aloittanut vielä. Minulle suositteli kirjailija Taija Tuominen tätä muutama vuosi sitten, enkä silloin sitä ottanut lukeakseni. Nyt ajattelin kuitenkin unohtaa ennakkoluuloni ja ostin kirjan itselleni CDON.comista... saa nähdä, mitä tykkään. Infoilen siitä myöhemmin ja teen arvostelun kirjasta tottakai! (:


Kesäkuun aikana on tullut myös katsottua paljon kirjoja mm. Huuto.netistä. Laitoinkin Instagramiin & blogin facebooksivulle päivityksen, jossa on kaksi harvinaista Potter-sarjassa näkynyttä korua, Kuoleman varjelusten tunnus & Hermionen aikakoru, jolla tämä matkasi ajassa käydessään kahta kurssia päällekkäin. Osittain Potterin innoittamana ostin Huutonetistä J.K Rowlingin elämäkerran, jota olen paikoitellen jo selaillut, mutten ole lukenut. Luen tämän ja ainakin Johnny Deppin elämäkerran, saa nähdä innostunko muistakin elämäkerroista! Nämä kaksi luen ainakin, koska J.K Rowlingin Harry Pottereiden ansiosta ja oman äitini ansiosta aloitin aikanani lukemaan ja tiedän muutaman muunkin kirjabloggaajan, joka niistä on aloittanut. Depp taas - suosikkinäyttelijäni. Deppiin tutustuin ensimmäisen kerran jo Jali & Suklaatehdas - elokuvan aikana, mutten silloin tiennyt, kuka Johnny oli, vaan rakastuin näyttelijään vasta Pirates of the Caribbean elokuvien ansiosta, josta kiitos kuuluu silloiselle parhaalle ystävälleni. Me ei olla enää missään tekemisissä, mutta ei siitä sen enempää.

Oletko sinä tehnyt uusia kirjahankintoja? Jos olet, millaisia?

perjantai 3. heinäkuuta 2015

Cathy Hopkins - Frendejä, kundeja & rusketusraitoja

Pidän heistä molemmista, miksi kaiken pitää aina olla näin hankalaa? Kundit, voi luoja. Ne ovat kuin busseja. Kun niitä odottaa, ainuttakaan ei näy ja sitten yhtäkkiä niitä ilmestyykin kaksi. Onko minun pakko valita?

TJ on pirstaleina. Kaksi söpöä poikaa piirittää häntä yhtäaikaa! Ensin hurmuri Ollie Axford kiinnostuu hänestä, ja juuri kun TJ on vaikuttunut hänen ihanuudestaan, vanha heila Luke De Biasi ilmestyy kuvioihin ja haluaa elvyttää heidän romanssinsa. Sekava rakkauselämä saa kuitenkin väistyä taka-alalle, kun TJ:n isä sairastuu vakavasti. Pää on pidettävä kylmänä, ja tässä jos koskaan tarvitaan parhaiden ystävien tukea.






Rakastan frendejä, kundeja - sarjaa edelleen, vaikka viimeisimmän kirjan lukemisesta onkin vierähtänyt jokunen vuosi aikaa. Oli ihanaa lukea lukumaratonin aikana sarjan päättävä osa. Nyt muistan taas, miksi tätä sarjaa rakastan!

TJ, Nesta, Lucy & Izzie ovat pohjoislontoolaisia teinityttöjä, joiden elämää lukija saa seurata sarjan edetessä. Sarjassa on kaikkiaan 11 osaa, joista rusketusraitoja on viimeinen. 

Jos nyt vihdoin ja viimein saisin tämän arvostelun tehtyä huolimatta aivoja korventavasta kuumuudesta. Mutta en valita kesän kuumuudesta, koska ennemmin kärsin siitä kuin talven kylmyydestä.

Sarjan viimeinen osa käsittelee oman lempihahmoni, TJ:n elämää kahden miehen loukussa sekä syvällistä mietintää isän sairastuessa vakavasti.

TJ tasapainoilee rikkaan Ollie Axfordin & entisen heilansa Luke De Biasin välillä ja lopulta hänen on valittava toinen. Ollie on hurmaava, hieman röyhkeä, rikkaan perheen poika, joka opiskelee Lontoossa, mutta hänen perheensä asuu maaseudulla hienossa kartanossa. 
  Olliella on Lontoossa ihkaoma taksifirma, jonka takseja käyttää. Nuo taksit vain ovat limusiineja. Ollie ei kuitenkaan kerskaile rahalla, jota hänellä on vaan käyttäytyy kuin muutkin.
   Ollie kiinnostui TJ:stä erään bileillan jälkeen ja halusi tutustua häneen sen jälkeen paremmin. TJ ja Ollie viettivätkin paljon aikaa yhdessä ainakin siihen saakka, kunnes Ollie paljastui nilkiksi, joka deittailee useaa tyttöä kerrallaan. Varsinainen kolmiodraama siis, mutta itse ainakin pidän tämän tyyppisistä kirjoista, mikäli se on kirjoitettu hyvin. Ja Kathy osaa hommansa!

Luke De Biasi taas on lempeä nuorimies, joka on TJ:n ystävän, Nestan entinen poikaystävä, mutta johon TJ on korviaan myöden rakastunut edelleen huolimatta menneisyydestä. Luken & TJ:n tavatessa ensimmäistä kertaa, Luke seurusteli vielä Nestan kanssa ja päätyi pettämään tätä TJ:n kanssa. Kirjan lopussa pienten mutkien jälkeen Luke & TJ saavat vihdoin toisensa.

Kirjan aikana seurataan myös TJ:n isän taistelua sairautensa kanssa. TJ:n isä on jääräpäinen lääkäri, joka komentelee kaikkia, jopa sairaalan henkilökuntaa ja valittaa mm. sairaalaruoasta. TJ:n isä sairastuu, kun hän lähtee viemään TJ:ä maaliostoksille, jotta tämä voi stailata huoneensa uudenlaiseksi ja heille tulee riitaa, minkä takia TJ pelkää ilkeiden sanojensa jäävän viimeisiksi, jotka hän isälleen sanoi.
   TJ:n isä kuitenkin parantuu, ja muuttaa elämäntapansa sekä hankkii itselleen ja TJ:n äidille puhelimet, joita heillä ei ennen ole ollut, koska he kokevat ne turhina kapistuksina. Tämän muutoksen lisäksi isä ostaa ison taulutelevision & grillin ja pyytää kaikki naapuruston ihmiset grillijuhlaan muutoksen kunniaksi.


Alkuperäisnimi: Mates, Dates and Sizzling summers
Kirjailija; Cathy Hopkins
Suomentanut: Peikko Pitkänen
Luettavaksi: Oma hylly, ostettu Huuto.netin kautta
Suosittelenko, kenelle: Kyllä, kyllä ja kyllä! Ei väliä, minkä ikäinen olet, jos pidät tämän tyyppisistä kirjoista, lue ihmeessä. Frendejä, kundeja - sarja sopii aikuisillekin kevyeksi lukemiseksi.
Arvosana: 5! <3
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...