sunnuntai 27. syyskuuta 2015

Kirsti Ellilä - Maanantaisyndrooma

Mandi aloittaa maalariammattikoulun ja muuttaa samalla pois kotoa kirjavaan kommuuniin. Kommuunin keskushahmo, kissaansa hoivaava rastatukkainen Orvokki, on luvalla sanoen vähän hörhö, mutta rakastettava yhtä kaikki. Feministi Ella puolestaan tappelee aina Henkan kanssa, jonka niskoille sälytetään melkein kaikki miessukukunnan mokat. Mandi ei jaksa paljon miehiä miettiä, kunnes tutustuu Maxiin, sukuansa pakoilevaan taiteilijasieluun, joka saa kommuunin ihmissuhteet solmuun. Viimeistään katoaminen panee kaiken sekaisin...

Tutun nuortenkirjailijan kirja esittelee värikkään joukon itseään etsiviä ja periaatteitaan hakevia nuoria. Kirsti Ellilä tunnetaan parhaiten suositusta Emma-sarjastaan. 






Kirja kuuluu SiskoDisko - sarjaan, jossa on useampia kirjailijoita, mutta tähän asti lukemani sarjan kirjat ovat olleet hyviä siitäkin huolimatta, että mukana on useampia kirjailijoita.
   Kirja oli muistaakseni toinen Ellilä, jonka olen elämässäni lukenut. Ensimmäinen Ellilän kirja, jonka luin oli Iiris, ja siihen palaan aina uudestaan, koska se on kirjana todella hyvä ja jaksaa viihdyttää vuodesta toiseen samalla tavalla kuin J.K. Rowlingin Harry Potter - sarja tai Rick Riordanin Percy Jackson - sarja.

Kuitenkin. Kirjassa Mandi - niminen tyttö muuttaa pois vanhempiensa huomasta uuteen kaupunkiin pieneen opiskelijakommuuniin ja aloittaa maalarikoulun. Hänellä on kämppiksinään hieman omituisia puhuva, kissaansa Missua hoivaava Orvokki, sekä feministi Ella, joka vihaa miehiä isänsä takia & porukan ainoa järjenääni, Henkka, jonka päälle sysätään kaikki miesrodun virheet.
   Mandi ei paljon miehistä stressaa, mutta tavattuvaan Max-nimisen nuoren pojan, joka pakoilee vanhempiaan, hänen on pakko myöntää itselleen, ettei elämässä kaikki mene aina niin kuin suunnittelee.

Omasta mielestäni kirja oli hauska lukea ja siitä huomasi hyvin Ellilämäiseen tapaan se vei mukanaan olematta lainkaan tylsä. Kirja kuitenkin erosi huomattavasti suosikkini Iiriksen tyylistä, mikä ei ollut suinkaan huono juttu.
   Minulla ei ollut vain yhtä suosikkihahmoa kirjassa, vaikka samaistuin ehkä helpoiten Mandiin, mutta löysin joitain omia piirteitäni myös Ellasta & Henkasta.

Mandi ja kommuunin muut asukkaat löytävät itsensä ongelmista Orvokin kissan karattua naapurin Erkkilään ja saavat huomata, ettei elämässä ihan kaikesta pääse painamalla asiaa villaisella, vaan välillä täytyy tehdäkin jotain, jotta asiasta päästään yli.
   Jostain syystä kaikki, tai ainakin kommuunissa asuvat kämppikset kutsuvat Mandia lähes poikkeuksetta aina Maanantaiksi, mitä Mandi itsekin hieman ihmettelee. Lopulta hänestä alkaa tuntua, että hänessä olisi jotain vikaa, koska kaikki kutsuvat häntä aina Maanantaiksi. Mandi kokee koulussa olevansa orjatyöläinen, koska hänen opettajansa teettää hänellä kaikki siivous- ja purkutyöt selittäen, etteivät yläkoulusta tulleet pojat saa mitään aikaiseksi.

Maxin saapuminen kommuuniin pistää koko kommuunin sekaisin. Varsinkin Orvokin & Mandin välit, sillä he ovat kumpikin ihastuneet poikaan. Viimeistään Missu-kissan katoaminen tai Orvokin Päivikki-äidin saapuminen kommuuniin vierailulle pistää pakan lopullisesti sekaisin.
Kuinka käy? Löytyykö Missu lopulta? Mitä Päivikki haluaa? Saako Mandi koulussa oikeutta? Mitä tapahtuu Max-Orvokki-Mandi - kuviolle?

Näihin kysymyksiin selviää vastaus, kun luet kirjan!


Kirjailija: Kirsti Ellilä
Teos: Maanantaisyndrooma, Siskodisco 3#
Julkaisuvuosi: 2005

Sivumäärä: 191
Kustantaja: Karisto
Mistä: Antikvariaatti

Suosittelenko, kenelle: Tottakai suosittelen! Sarjan kirjat on tarkoitettu ensisijaisesti noin 14-vuotiaista ylöspäin, mutta niitä lukee mielellään vanhempikin lukija

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...