maanantai 21. syyskuuta 2015

Tuija Lehtinen - Poika, nimeltä Iines

Juhannus oli tulossa, kalja käymässä salapaikassa ja pappa-tunturi viemässä naisiin... Saisinko mä lopultakin vai en?

''Oikeasti mun nimi on Iiro Nestori Hurtta. Lempinimestä Iines mä saan kiittää mun kavereita, jotka rakastaa sanojen eka tavuja. En mä ota siitä paineita. Mun suvussa monella on asiat vielä sekaisemmin. Mun isän nuorin veli on löytänyt itsestään sisäisen naisen ja tunnetaan Johannana. 

   Mä olen maalaispoika ja viihdyn osassani. Mun kesä oli yhtä linnunmaitoa kunnes mä huomasin olevani mukana kesäteatterissa ja yksi jos toinenkin muija veti mua omaan suuntaansa. On upeaa olla suosittu, mutta mun pyrkimyksiä päästä eroon poikuudesta ei mikään toiminta tunnu edesauttavan.''





Ostin kirjan Tampereen kaupungin pääkirjaston poistomyynnistä. Samalla reissulla tarttui mukaan kolme muutakin kirjaa ja olen tässä kuluneiden kuukausien aikana ostanut muutaman kirjan lisää itselleni ja kartuttanut lukujonoani aivan kuin lukemista odottavia teoksia ei jo olisi jonoksi asti hyllyssä. Teen kirjahyllyn esittelynkin jossain vaiheessa, kunhan saan sen itseäni tyydyttävään kuntoon ja jotenkuten selkeämmäksi.


Poika nimeltä Iines oli kirjana hyvin mielenkiintoinen ja hauskaa luettavaa. Välillä nauroin ääneen kirjan juttuja. Ihastuin Lehtisen tyyliin kirjoittaa jo kymmenen vuotta sitten. Aika valehtelematta siitä on kulunut kymmenen vuotta, kun olen ensimmäisen Lehtisen kirjan lukenut. Äitini pitää kovasti Tuijan tyylistä kirjoittaa ja sai minutkin ihastumaan Tuijan tuotantoon. Lehtinen ei ole näiden vuosien aikana vielä koskaan pettänyt minua ja yksikään hänen kirjansa ei ole minulta jäänyt kesken. Kirjailija kirjoittaa tyylillä, joka on takuuvarmaan kamaa ja vie lukijan mukanaan omaan maailmaansa.


Poika nimeltä Iines kertoo Iiro Nestori Hurtta nimisestä pojasta, joka elää maalla. Hänen tavoitteensa olisi päästä viimeinkin eroon poikuudestaan, mutta yrityksistä huolimatta se ei tunnu tuottavan tulosta. Iines on toivottoman ihastunut kavereidensa Rysän & Hapon tavoin heitä joitakin vuosia vanhempaan naiseen, nimeltä Nikita Naukkarinen.

Kiinnostavin kirjan hahmoista on omasta mielestäni Iineksen setä, Johanna, jonka ristimänimi on Johannes, mutta koska hän on transu, kutsuvat ihmiset häntä Johannaksi. Johanna on yleinen vihapuheen aihe kylillä eikä kukaan kylässä tunnu pitävän hänestä, Iines tosin ei ole moksiskaan.
   Kun Johanna eräänä päivänä ilmaantuu lapsuudenkotiinsa, menee koko Hurtan suvulta ja siinä sivussa koko kylältä pasmat sekaisin, sillä edes Johannan omat veljet vanhemmista puhumattakaan, eivät oikein ymmärrä häntä. Omasta mielestäni Tuija on onnistunut tekemään Johannasta todella mielenkiintoisen henkilöhahmon, johon haluaa tutustua paremmin kirjan edetessä.

Iines, Happo ja Rysä viettävät Juhannuksen tavalliseen tapaansa kaljaa juoden ja pyörien tanssilavan läheisyydessä, muijista tai lupaavista sellaisista ei ole tietoakaan. Tosin Iineksellä tuntuu olevan pienenpieni mahdollisuus menettää poikuutensa viimein. Juhannuksena kylään tulee myös Nikitan kaunis pikkusisko, Irina Naukkarinen, joka saa alkukankeuden jälkeen Iineksen lumoihinsa. Kuinka Iineksen käy? Pääseekö hän lopultakin eroon poikuudestaan?

Poika nimeltä Iines kertoo asioista jotka kiinnostavat ennen kaikkea nuoria. Seksiä ja alkoholia. Mutta se käsittelee näitä aiheita lämpimästi ja rennolla kädellä, eikä kirjassa ole edes yhtäkään pahista. Päähenkilö Iines on päähäntaputettavan kiltti poika kaikesta huolimatta, ja samaa luokkaa ovat hänen kaksi parasta ystäväänsä, Rysä ja Happo. 


Kirjailija: Tuija Lehtinen
Kustantaja: Otava
Kansi: Christel Rönns
Sivuja: 268
Julkaisuvuosi: 2000

Mistä: Tampereen kaupungin pääkirjaston poistomyynti
Suosittelenko, kenelle: Todellakin suosittelen! Kirjan voi lukea kuka tahansa ja kirja kestää useampia lukukertoja. Itsekin palaan varmasti tähän uudestaan

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...