torstai 29. joulukuuta 2016

Elisa Heilala - Heikki Kinnunen: Tarinankertojan elämät


Koko Suomi tuntee Heikki Kinnusen, mutta mitä me tiedämme hänestä? Televisiosta ja elokuvista tuttujen hahmojen ja lukemattomien teatteriroolien takaa paljastuu näyttelijä, jolle näytteleminen on työ, intohimo ja elämä. 
   70-vuotispäivänsä kunniaksi ilmestyvässä elämäkerrassa Heikki Kinnunen avautuu elämästään: lapsuuden isosta, alituiseen muuttaneesta rautatieläisperheestä, nuoren pojan tiestä Teatterikouluun ja sieltä Suomen arvostetuimmille näyttämöille, mm. Kansallisteatteriin, Turun kaupunginteatteriin, Helsingin kaupunginteatteriin ja Tampereen kaupunginteatteriin, unohtamatta mittavaa uraa elokuva- ja tv-viihteen maailmassa tai kärhämiä verottajan kanssa. 
   Omia kokemuksiaan ja näkemyksiään näyttelijälegendasta kertovat kirjassa myös perhe, ystävät ja lukuisat työtoverit vuosien varrelta.




Sellaiselle ihmiselle, joka tykkää lukea elämäkertoja, näyttelijä Heikki Kinnusen elämäkerta on hyvää luettavaa. Kirjan tapahtumat on hyvin kerrottu ja ne alkavat ihan alusta. Heikki ei unohda kerronnassa perhetaustastaan ja kertoo myös heistä paljon. 
   Kirjasta selviää hyvin polku, jonka Kinnunen on näyttelijän urallaan kulkenut ja hänen saamiaan arvosteluja oli myös mielenkiintoista lukea. Kinnunen omistautuu täysin työlleen ja huomaa, että hän todella on unelma-ammatissaan. Hänen mukaansa yleisön merkitys ja se miten katsojat ottavat hänen työnsä vastaan, on hyvin tärkeää. 

Kirjoittaja, Elisa Heilala on onnistunut työssään hyvin ottaen huomioon, kuinka paljon elämäkertakirjallisuus vaatii tekijältään työtä. Kerronta oli sujuvaa ja siinä pysyi hyvin mukana. Kirja oli mukaansatempaava eikä se jäänyt kesken. Se tuli oikeastaan luettua ihan muutamassa päivässä. Suosittelisin kirjaa heille, joita kiinnostaa ihmisten elämä ja niiden sisällöt. Jos tykkäät lukea suomalaisjulkkiksista juttuja, Kinnusen elämäkerta on juuri sinua varten, sillä onhan Kinnunen yksi tunnetuimpia suomalaisnäyttelijöitä.

Teos: Heikki Kinnunen - Tarinankertojan elämät
Kirjailija: Elina Heilala
Sivuja: 319
Kustantaja: Tammi
Mistä minulle: Arvostelukappale
Suosittelenko, kenelle: Kaikille jotka haluavat tietää lisää koko suomenkansan rakastamasta näyttelijästä
Arvosana: 4

maanantai 26. joulukuuta 2016

Joulun kirjalahjat 2016


Vaikka joulu minun mielestäni loppuu vasta loppiaiseen, kerron silti jo nyt joululahjoistani. Joulu oli minulle tänä vuonna erittäin onnellista aikaa, koska löysin myös rakkauden uudelleen elämääni. Sain rakastamani miehen takaisin elämääni ja siitä olen hyvin kiitollinen päätökselleni antaa suhteelle toinen mahdollisuus. Olen nyt onnellisempi ja iloisempi kuin ennen ja toivon, että se välittyy teille lukijoillekin. Mutta ei siitä sen enempää vielä. 


Joululahjojeni joukossa oli muumimukin ja -pyyhkeiden, suklaan ja elokuvien lisäksi kolme yllä olevassa kuvassa näkyvää kirjaa. Kaimani Riikka Pulkkisen kirjaan ihastuin jo Turun kirjamessuilla marraskuussa, kun kävin siellä äidin ja äidin ystävän kanssa. Ne teistä jotka eivät tiedä, niin olen joskus myös asunut Turussa vuoden verran.
  Kirjalahja on minun tapauksessani aina varma valinta, koska luen paljon ja jos tunnet minua vähänkään, et ole voinut välttyä siltä tiedolta, että rakastan lukemista ja kirjoittamista tai että haaveeni on kirjoittaa joskus omiakin kirjoja ja siihen tähtään kokoajan.

Sain siis joululahjaksi seuraavat kirjat:

Emma Cline - Tytöt- Kirja kertoo  tytöistä, heidän voimastaan, haavoittuvuudestaan ja kiihkeästä halustaan kuulua joukkoon. Kesällä 1969 neljätoistavuotias kalifornialaistyttö Evie on tylsistynyt, yksinäinen ja janoaa uusia kokemuksia. 
   Hän ihastuu puistossa kohtaamaansa kauniiseen hippityttöön ja päätyy tämän matkassa kommuuniin, jota pyörittää karismaattinen Russell. Kun vapaan rakkauden huuma vähitellen murenee, alkaa raadollinen totuus idyllin taustalla paljastua. Lopulta tapahtumat riistäytyvät kokonaan käsistä.

Riikka Pulkkinen - Paras mahdollinen maailma
Mitä tapahtui Berliinissä yli 20 vuotta sitten? Väkevä romaani äidistä joka on tehnyt peruuttamattoman virheen, isästä joka ei löydä tietä ulos surustaan ja tyttärestä jolle muistaminen on liian kipeää.

   Teatterikorkeakoulusta valmistunut Aurelia on saman ikäinen kuin vapaa Eurooppa: hän on syntynyt Berliinin muurin murtumisen päivänä. Nyt Aurelia on läpimurtonsa kynnyksellä, kun kulttiohjaaja on kutsunut hänet näytelmänsä päärooliin.Samaan aikaan Aurelian isä makaa sairaalassa puhumattomana. Äidin toistuviin soittoihin Aurelia ei suostu vastaamaan. Mitä isä ehti kertoa ennen sairauskohtaustaan? Ja kuka kulkee Aurelian kannoilla ja tietää kaikesta enemmän kuin hän itse?

Sari Peltoniemi - Taivazalan joutsen
Uuden, jännittävän Avaimenkantaja-triogian ensimmäinen osa.
Mirandan, Veeran ja Olavin kesä huipentuu hurjaan seikkailuun, joka muuttaa heidän elämänsä ja käsityksensä niin Kielisestä kuin sen asukkaistakin: Kielisestä on ikiaikaisia yhteyksiä muihin maailmoihin ja kylässä asuu avaimenkantaja, joka voi liikkua maailmojen välillä.
Eräänä elokuun päivänä Kielisen kylän taivaalle ilmestyi merkillinen lintuparvi. Tavallisten lintujen lisäksi siinä oli papukaijoja ja undulaatteja ja jopa merikotka. Parvi kuljetti mukanaan koria, jossa matkusti Opri koiriensa Fanelin ja Fonarin sekä taivaskissa Natalian kanssa. Opri oli tullut Taivazalasta Kieliseen etsimään poikaansa.
Miranda alkaa ystäviensä Veeran ja Olavin kanssa selvittää, mikä Taivazala oikein on ja kuka on ryöstänyt Oprin pojan. Miksi hänet on ryöstetty Kieliseen? Ja mistä johtuu, että rehtori muuttuu yhä vihaisemmaksi ja sulkeutuu usein koulun tornikamariin? Mikä sairastuttaa Kielisen lapset?


Saitko sinä kirjalahjoja?
Jos sait, niin mitä kirjoja?
Annoitko kirjalahjoja itse?

Oikein hyvää Tapaninpäivää kaikille. Kirjoitan seuraavaksi joko kevään lukulistani tai sitten annan äitini arvostella Jukka Puotilan elämänkerran. Minä kun en ole Puotilan aikaa elänyt kuin niin, että olen katsonut kotikatua ja muita sarjoja missä hän on näytellyt ja lukenut lehdistä mm. hänen sairastumisestaan. Äitini osaa arvostella kirjan paremmin.

maanantai 19. joulukuuta 2016

V.M. Toivonen: Matka Asgårdiin - Fimbul-talvi

Mavil tutki asetta tarkemmin. Hän näki riimut, jotka oli kuvioitu moukarin varteen. Ne olivat vanhoja riimuja, mutta eivät muistuttaneet lainkaan niitä, joita Mavil oli aiemmin nähnyt. Nämä olivat suuria, pyöreitä ja tekivät monimutkaisia kiemuroita, joita ihmiskäden oli mahdoton kaivertaa metalliin. 
   ''Se on mahtava ase. Sen ovat takoneet Svartfalheimin mustat haltiat, silloin kun isäsi oli vielä ystävä heidän kanssaan.''

Matka Asgårdiin -sarja vie lukijan keskelle Yhdeksän maailman tapahtumia. Nuori tallipoika Mavil saa tietää Ginnungagabin ennustuksesta, joka uhkaa sytyttää sodan Kaikkien Jumalien Ylijumalan Odinin ja puoliverisen Lokin välille.
   Kun Jotunheimrin mahtavat jääjättiläiset hyökkäävät pohjoisiin kyliin, ja seitsemän klaanin johtajat luovat uuden liiton ihmisten pelastamiseksi, Mavil ymmärtää, että vanha ennustus on totta ja että Yhdeksän maailman sota on syttynyt.


Harvoin käy niin, että kirjailija itse ottaa minuun sähköpostilla yhteyttä ja kehuu blogiani ja kysyy, olisinko kiinnostunut lukemaan hänen kirjansa. Vastasin kyllä, koska nuortenkirjat kiinnostavat aina. Ja kaiken lisäksi tässä kirjasarjassa käsitellään samaa mytologiaa kuin Rick Riordanin uudessa Magnus Chase -sarjassa, Skandinaavista mytologiaa. Se seikka vain lisäsi mielenkiintoani siitäkin huolimatta, että kirjaan tarttuminen vei odotettua kauemmin, koska arvostelukappaleita on paljon muitakin hyllyssä odottamassa lukuvuoroa, ja vaikka Vesa-Matti minulle sanoikin, että saan lukea kirjat, kun minulla on aikaa eikä niillä näin ollen ole kiire, haluan silti pyytää kirjailijalta anteeksi. Tässä ei olisi pitänyt mennä näin kauaa.
   Kirja on suunnattu erityisesti nuorille pojille ja se onkin noussut poikien keskuudessa suosituksi. Tämä on mielestäni aivan mahtava uutinen, kun ottaa huomioon sen huolestuttavan asian, että pojat eivät juurikaan enää lue kirjoja. Tätä asiaa yritetään parantaa ja siitä kertoo mm. nykyään YouTubesta ja Splay -yhteisöstäkin tutun Mikko Toiviaisen perustama #Pojatkinlukee -kampanja, joka ei ole jäänyt taka-alalle Mikon YouTube -uran alun takia.

12-vuotias tallipoika Mavil elää Midgårdin Vuonossa Tallimestarin opissa ja huomassa. Vanhemmistaan ja taustastaan hän ei tiedä mitään. Midgårdin alueiden välillä on historian koitossa ollut kahinoita, mutta nyt klaanien on yhdistettävä voimansa, sillä pohjoisesta kuuluu pahoja uutisia: tarujen kauhu, jotunni-jättiläiset, ovat palanneet ja aiheuttavat tuhoa. Tämä tietää sotaa.

Yhdeksän maailman taruihin ja tapahtumiin Mavilia opastaa sokea erakko Hod. Häneltä Mavil saa kuulla Ginnungagapin ennustuksesta, josta jotunnitkin ovat jo huono enne. Voimakkaat riimut on saatava turvaan, ennen kuin puoliverinen jumalten asuinsijoilta Asgårdista aikoinaan karkotettu Loki saa ne käsiinsä. Muuten maailmojen tuho on varma.


Fimbul-talvi on oivallista luettavaa fantasianystävälle. Siinä on kaikki perinteiset fantasian ainekset: orpo päähenkilö, jolla on salaperäinen perhetausta, sodan uhka ja erilaisten klaanien yhteistyö, outoja ja uhkaavia vihollishahmoja, ennustus, jonka toteutumisen estäminen on välttämätöntä.. Jo pelkästään sarjan ensimmäinen osa tutustuttaa lukijansa hyvin fantasiagenreen. Kirja on helppolukuinen, lyhyekö, tapahtumarikas ja sen miljöö on aivan upea. Kirjailija on onnistunut mahtavasti tuomaan entisajan myytit ja niiden mukana viikingit tähän päivään. 
   Fimbul-talvi pitää lukijansa hyvin otteessaan ja kirjaa on lähes mahdotonta lukea käsistään hetkeksikään. Itsekin laskin sen käsistäni ehkä siksi aikaa, että sain vähän nukuttua. Tykästyin kovasti Maviliin ja pojan historia kiehtoo kovasti. Pojalla on selvästi suuri osa koko trilogiassa.

Kirjailija on tehnyt selvästi huolellista työtä, sillä ainakaan omiin silmiini ei osunut yhden yhtäkään virhettä, kun luin kirjan. Ulla Thynellin suunnittelema kirjan etukansi on upea. Se tuo esiin juuri sen mystisyyden ja vanhan ajan, johon viikingit liittyvät. Myös kirjan muu kuvitus sekä kansien kartta ovat Thynellin käsialaa ja ne tuovat mukanaan tietynlaista syvyyttä kirjaan ja auttavat osaltaan imaisemaan lukijan täydellisesti tarinan mukaan. Kirjan takakannen ja ulkoasun on suunnitellut Iiris Kallunki, joka on myös tehnyt hyvää työtä. 

Tiivistettynä: Kirja on hyvää luettavaa kaikille fantasian ystäville tai siihen tutustuville uusille lukijoille. Se pitää mukanaan loppuun asti eikä varmasti jätä lukijaansa kylmäksi, vaan lähes pakottaa lukemaan trilogian muutkin kirjat. Mielestäni kirja sopii hyvin luettavaksi niin tytöille kuin pojillekin ja pitääpäs se aikuisemmankin lukijan otteessaan. Sarja sopii erityisen hyvin nuorille pojille, joille se on suunnattukin ja tämä on myös loistava joululahjakirja näin joulun alla. Suosittelen ehdottomasti lukemaan kirjan ja tutustumaan Maviliin, Tallimestariin ja muihin hahmoihin. 


Teos: Matka Asgårdiin - Fimbul-talvi
Kirjailija: V.M. Toivonen
Etukannen suunnittelu, kuvitus ja kartat: Ulla Thynell
Takakannen suunnittelu: Iiris Kallunki
Sivuja: 150
Kustantaja: Aurinkokustannus
Mistä minulle: Kirjailijan lähettämä arvostelukappale
Suosittelenko, kenelle: Erityisesti nuorille pojille
Arvosana: 5

keskiviikko 14. joulukuuta 2016

Pelottavimmat kirja- ja leffapahikset





Näin tekemisen puutteessa ajattelin kokeilla jotain uutta. Olen jo jonkin aikaa miettinyt, ketkä ovat mielestäni kirjojen pelottavimpia pahiksia ja saanut ehkä muutaman mukiinmenevän ehdokkaan listalleni. Nyt kerron ne sinulle. Listaa sen jälkeen omat kirja- tai leffapahiksesi ja kerro, miksi heitä pelkäät tai mikä heissä on joskus pelottanut.


Listani kärkeen nousee ehdottomasti Harry Potter -kirjoista ja leffoista tuttu pimeyden velho, Voldemort, jonka oikea nimi on Tom Valedro.

Mikä tekee hahmosta pelottavan? 
Vastaus on helppo ja yksinkertainen, sillä koko Voldemortin olemus hehkuu sellaista uhkaa ja vaaraa, että sietää olla hyvin varovainen jos henki on kallis. Hahmon ulkonäkö on luonteen mukainen.


En tiedä, ansaitsisiko tämä hahmo kärkipäätä listallani, mutta kyllä se mielestäni aika lailla kärkeen sijoittuu. Kyseessä on Yön Talo -sarjan lukijoille tuttu vampyyri Neferet.

Neferet paljastui hyvin häijyksi ja ilkeäksi jo sarjan ensimmäisessä kirjassa. Kirjoja on kaiken kaikkiaan kaksitoista ja jokainen on suomennettu. Sarjaan kuuluu myös joitain sisarteoksia, joita ei ole suomennettu. On myös suunniteltu, että sarjasta tehtäisiin elokuvia. Ei ole kuitenkaan varmaa, tuleeko elokuvia ollenkaaan.

Mikä tekee hahmosta pelottavan?
Anteeksi, jos vastaukseni saa sinut pyörittelemään silmiäsi, mutta tämä hahmo vastaa täysin sitä kliseistä kuvaa: Hahmo on hyvin kaunis, mutta samalla ilkeä ja inhottava eikä kaihda keinoja voidakseen olla pahan, valkean sonnin suosiossa ja tullakseen jumalattareksi.




Seuraava pahis onkin varmasti useammalle tuttu, ainakin jos on lukenut kirjan tai katsonut Hobitti -elokuvat. Kyseessä on Klonkku, oikealta nimeltään Sméagol. Hän on kaukaista sukua hobiteille.

Mikä tekee hahmosta pelottavan?
Klonkku on ilkeä olento, joka loistaa pimeässä valoa ja elää saastaisilla murhilla ja liassa. Sormus antoi hänelle erittäin pitkän elämän, jonka hän eli karkotuksensa jälkeen lähes täysin Sumuvuorten luolassa. Sen ulkonäkö on myös melko karmiva.


Seuraavana listalla on Pirates of the Caribbean -elokuvista ja kirjoista tuttu mustekalamies, Davy Jones. Hän oli aluksi ihan tavallinen mies, enkä muista enää, mikä sai miehen muuttumaan ilkeäksi mustekalanaamaiseksi mieheksi. Sen tiedän kuitenkin, että Davy leikkasi oman sykkivän sydämensä rinnastaan ja piilotti sen kirstuun välttyäkseen rakkauden ja muiden tunteiden ryöpyltä.

Mikä tekee hahmosta pelottavan?
Kalan ulkomuoto sekä arvaamaton ja julma luonne. Davy mm. tappoi William Turnerin.



No niin, nyt hypätään alueelle, joka on minulle erityisen rakas. Nimittäin Kreikkalaiseen mytologiaan ja sen kiemuroihin. Titaani Kronoksen lisäksi varmasti yksi häijyimmistä olennoista tässä mytologiassa on Manalan jumala, Hades, joka on myös mm. Zeuksen ja Poseidonin veli. Voisin puhua kreikkalaisesta mytologiasta vaikka kuinka pitkästi, mutta jos nyt mennään siihen, miksi hahmo on mielestäni karmiva... Vaikka tosin Hercules -elokuvassa hahmo on enemmänkin hauska kuin pelottava.

Mikä tekee hahmosta pelottavan?
Hahmon arvaamattomuus ja juonet sekä halu hallita Olympos -vuorta ja orjuuttaa ja vangita muut jumalat. Myöskään hahmon ulkonäkö ei ole kaikista imartelevin.


Jatketaan Kreikan mytologialla, mutta sukelletaan tällä kertaa jonnekin aivan muualle ja eri elokuvaan. Nyt kyseessä on monelle Simbad -elokuvan nähneelle tuttu eripuraisuuden jumalatar, Eris.

Mikä tekee hahmosta pelottavan?
Öö.. Minusta nainen on aina pelottava pahiksena. Jotenkin naisesta saa ehkä jopa julmemman pahiksen kuin miehestä. Ainakin elokuvista puhuttaessa.


Keksisin kyllä enemmänkin pahiksia, mutten halua tehdä tästä postauksesta mitään ekstrapitkää maratonsuoritusta, jotta sen jaksaa vielä lukea. Haastan kaikki kynnelle kykenevät kertomaan omat pelottavimmat pahikset joko kommenttikenttään tai tekemällä oman postauksen omaan blogiinsa. Linkitä ihmeessä postauksesi minulle. olisi hauska lukea se! :)

perjantai 9. joulukuuta 2016

P.C Cast & Kristin Cast: Yön Talo 12 - Pelastettu

Vampyyrisaagan huikea viimeinen osa. 
Pystyykö Zoey auttamaan Yön Taloa?

Zoeyn on otettava vastuu pahasta teostaan, mutta jätettyään vampyyriyhteisön, hän on täysin yksin eivätkä hänen ystävänsä enää suojele häntä. Samaan aikaan Neferet terrorisoi Tulsan kaupunkia.
   Yön talon asukkaat päättävät yhdistää voimansa poliisin kanssa taistellakseen pimeyden ruhtinasta vastaan, mutta lopulta Neferetin voi luoda vain vampyyri, joka hallitsee vanhan magian. 

Sarjassa aiemmin ilmestyneet:
Merkitty, Petetty, Valittu, Piinattu, Vainottu, Lumottu, Kahlittu, Vapautettu, Määrätty, Salattu, Paljastettu





Seikkailuni Yön talossa yhdessä Zoeyn ja hänen ystäviensä kanssa on nyt tullut päätökseensä. Sain kirjan arvostelukappaleena kustantajalta, Kiitos Otavan väki! 
Arvostelu sisältää pieniä paljastuksia edellisistä osista, joten lue omalla vastuullasi.

Pidin viimeisestä kirjasta melkein yhtä paljon kuin saagan aloittaneesta kirjastakin, koska olin yhtä utelias näkemään, miten kaikki päättyisi. Mielestäni saagaan olisi voinut kirjoittaa muutaman kirjan ehkä vähemmän, mutta taas toisaalta tarina ei olisi siinä tapauksessa enää lähellekään sama kuin mitä se nyt kaksitoista osaisena on. Suosittelen todellakin lukemaan kaikki kaksitoista osaa, vaikka joku sarjan kirja tuntuisikin siltä, että tapahtumat jumittavat paikallaan, koska muuten et pysy perässä.

Sarjan päähenkilö, nuori tulokas ja tuleva vampyyriylipapitar, Zoey kokee kirjassa niin ison harppauksen kohti aikuisuutta, että itsekin yllätyin siitä, kuinka hyvin se muutos häntä pukee. Voisi jopa sanoa, että aikuisuus sopii hänelle paremmin kuin minulle. 

Aiemmin sarjassa on koettu niin ilon kuin surunkin hetkiä, kun mm. Heath kuoli tai kun Lenobia löysi kauan sitten menettämänsä rakkauden uudelleen tai kun Afrodite menetti tulokkaan merkkinsä ja hänestä tulikin Nyksin profeetta ja Zoeyn ja hänen ''nörttilaumansa'' ystävä.

Tässä kirjassa Neferet ei enää yhtään peittele todellista luonnettaan, vaan terrorisoi Tulsan kaupunkia ja sen asukkaita täysin avoimesti. Hän julistaa Mayo -hotellin olevan hänen linnansa ja vangitsee kaikki hotellin työntekijöitä myöden sen sisään tappaen heitä hiljalleen milloin mistäkin syystä. Hän on kuitenkin erityisen mieltynyt erääseen alamaiseensa, tapahtumasuunnittelijana työskentelevään Lynette -nimiseen nuoreen naiseen.

Koko sarjalla, ei vain sen päätösosalla, on mielestäni upeat, lumoavat kannet, joiden kuviolakkaus on ihana pieni lisä ja se juuri tuo kirjoihin tietynlaisen maagisen vivahteen. Kirjasarjan suomentanut Inka Parpola on tehnyt loistavaa työtä, sillä ainakaan omiin silmiini ei osunut juurikaan kirjoitus- tai kielioppivirheitä sarjan edetessä. Tarina eteni ehkä vähän vauhdikkaasti, mutta täysin P.C:lle ja Kristinille ominaiseen tyyliin. Myöskään yllätyksiltä lukija ei säästynyt.

Koko kirjasarjaa sitoo yksi elintärkeä sanoma, joka meidän jokaisen pitäisi muistaa aina. On olemassa yksi mahtava, suuri voima, joka ei kuole koskaan. Tuo voima on rakkaus. Sinun itsesi ja vain sinun on tehtävä elämässäsi valinnat niin, että kuljet rakkauden viitoittamalla polulla etkä täytä sydäntäsi vihalla ja kateudella, koska ne eivät kuulu sinne. Rakkaudella on aivan valtava voima. Se voi muuttaa käsitystäsi ihmisistä ja näet maailman paljon avoimemmin kuin ihminen, joka täyttää sydämensä pelolla, vihalla ja kateudella.

Suosittelen sarjaa luettavaksi ihan kaikille, jotka rakastavat fantasiaa. Sarjan vampyyrit eivät ole kuten Twilight -saagassa ja se on pelkästään positiivinen juttu. Tutustu ihmeessä Zoey'in ja hänen ystäviinsä ja nauti matkastasi heidän kanssaan.


Teos: Yön talo 12 Pelastettu
Alkuperäisteos: Redeemed
Kirjailijat: P.C Cast ja Kristin Cast
Suomentaja: Inka Parpola
Sivuja: 414
Kustantaja: Otava
Mistä minulle: Kustannusosakeyhtiö Otava, arvostelukappale
Suosittelenko, kenelle: Ehdottomasti kaikille fantasian ystäville
Arvosana: 5

torstai 1. joulukuuta 2016

Rick Riordan - Magnus Chase: Kesän miekka

Viikinkijumalan pojan on tehtävä kohtalokas valinta.
Uuden koukuttavan seikkailusarjan avaus Percy Jacksonin tekijältä!
Äitinsä kuoltua 16-vuotias Magnus Chase on asunut yksin Bostonin kaduilla ja pysynyt hengissä vain älynsä ansiosta. Eräänä päivänä hän tapaa enonsa, joka paljastaa uskomattoman salaisuuden: Magnus on viikinkijumalan poika.
Nyt muinaisen Asgårdin jumalat valmistautuvat sotaan. Estääkseen ennustetun maailman lopun taistelun Magnuksen on etsittävä ase, joka on ollut kadoksissa tuhansia vuosia. Magnus joutuu kuitenkin kohtalokkaan valinnan eteen. Joskus ainoa tapa aloittaa uusi elämä on kuolla...


Rick Riordan aloitti uuden kirjasarjan (jonka jatko-osa muuten tulee keväällä Otavan kirjakatalogista päätellen suomeksi.), jossa päästään tutustumaan jälleen uuteen hahmoon, Magnus Chaseen. Sukunimikään ei ole sattuma, sillä Percy Jackson -sarjasta tutulla Annabeth Chasella ja Magnuksella on yhteys; he ovat serkuksia. Oletan, että Kesän miekan tapahtumat ajoittuvat ajallisesti alkamaan Olympoksen sankarit -sarjan jälkeen, koska sekä Annabeth että Magnus ovat kuusitoista vuotiaita. 

Olen lukenut kaikki Riordanin nuortenkirjat ja rakastuin Percyyn silmittömästi jo ensimmäisessä kirjassa, Magnuksen kanssa tuon rakkauden syttymiseen meni hetken aikaa, mutta kyllähän se sieltä tuli. Rakastan Magnusta siitäkin huolimatta, että hahmo muistuttaa joiltain osin Percya, mikä ei välttämättä ole huono asia. Mytologia on aina kiehtonut minua kovasti ja voikin sanoa, että Riordan on opettanut paljon. Olen oppinut lähes kaiken mytologiatietämykseni lukemalla hänen kirjojaan. Riordan on käynyt aiemmin läpi niin egyptiläisen, kreikkalaisen kuin roomalaisenkin mytologian aiemmissa kirjasarjoistaan. Nyt on skandinaavisen mytologian vuoro ja kirja vastasi ainakin omia odotuksiani lähes täysin. 

Kirjasta löytyy muutama hauska viittaus Riordanin aiempiin teoksiin. Kesän miekka etenee vauhdikkaasti ja Magnus ja kumppanit päätyvät Riordanin tapaan varsin usein ojasta allikkoon ennen kuin lopulta ollaan siellä, minne ollaan koko ajan yritetty päästä. Hetkittäin lukijalle annetaan niin paljon tietoa skandinaavisesta mytologiasta, ettei meinaa pysyä perässä, mutta aika hyvin silti koen olevani skandinaavisista jumalista jyvällä vieläkin vaikka kirjan lukemisesta on hetki aikaa.
   Riordanille tyypilliseen tapaan kirjassa vilahtelee jo kättelyssä paljon skandinaavisia jumalia ja muita otuksia ja välillä olin aidosti iloinen, kun luojan kiitos jokaisesta kirjailijan kirjasta löytyy kirjan takaa hakemisto, jossa on tässä tapauksessa selitetty hahmoista, riimuista ja paikoista, joten lukija voi katsoa kirjan takaa jos on sattunut unohtamaan jotain tai haluaa tarkistaa esimerkiksi mistä jumalasta kirjailija puhuu.
   Hahmojen paljous ei ainakaan minua haitannut, koska omissakin teksteissäni hahmoja on todella runsaalla kädellä. Nykyään yritän kyllä pitää hahmoluvun muutamassa hahmossa, mutta se taas johtuu siitä, että mietin nykyään ihan liikaa, koska haluan oikeasti tehdä oikean kirjan. Se on haave, jonka aion toteuttaa.

Kesän miekka on todella nopealukuinen kirja ja Percy Jacksonin ja Olympoksen sankareiden tapaan se imaisee lukijansa imuunsa niin tehokkaasti, ettei kirjaa voi laskea hetkeksikään käsistään, vaan se on pakko lukea yhdellä istumalla loppuun. En koe kirjan asioita niinkään lapsellisina, mikä saattaa johtua siitä, että en ole itsekään vanha, vaikka nuori aikuinen olenkin. Jatkan Magnuksen matkassa aivan taatusti vastakin ja suosittelen kirjaa jokaiselle Riordan -fanille.

Kiitos Otavalle arvostelukappaleesta.


Teos: Magnus Chase - Kesän miekka
Alkuperäinen nimi: Magnus Chase - The Sword of Summer
Kirjailija: Rick Riordan
Suomentanut: Ilkka Rekiaro
Sivuja: 493
Kustantanut: Otava
Mistä minulle: Arvostelukappale, Kustannusosakeyhtiö Otava
Suosittelenko, kenelle: Kaikille Riordan -faneille
Arvosana: 5

perjantai 18. marraskuuta 2016

Timo Parvela - Ella ja jättipotti

Minä olen Ella. Olen vieläkin toisella luokalla. Meillä on mukava luokka ja mukava opettaja. Tai oli. Opettaja nimittäin katosi ja me voitimme lotossa jättipotin.
- Entä jos opettajan vaimo on siepannut opettajan? minä kysyin. 
- Eihän se ole mahdollista. Hehän ovat naimisissa, Hanna epäili. 
- Meidän isä sanoo, että äiti sieppasi hänet alttarille, sanoi Pate. 
- Ja äiti sanoo, ettei olisi siepannut, jos olisi tiennyt, ettei kukaan suostu maksamaan lunnaita, hän jatkoi.

Ella ja jättipotti on neljästoista Ella-kirja. Tällä kertaa ystävykset löytävät lottokupongin, hukkaavat sen, etsivät alibia, seuraavat johtolankaa, tyhjentävät askarteluvaraston ja täyttävät sen taas. 

Jaksoin elämäni ensimmäistä kertaa kuunnella äänikirjan. Tosin syy saattaa olla siinä, että ostin Elisa Kirja - palvelusta vahingossa äänikirjan, kun piti ostaa e-kirja. Parempi näin. Kuuntelin äänikirjana Timo Parvelan neljännentoista Ella -kirjan: Ella ja jättipotti. Tätä ennen olen lukenut vain kaksi Ella -kirjaa siinä missä eräs ystäväni on lukenut kaikki ilmestyneet Ella -kirjat.
   Timo Parvela on yksi suosituimmista lasten- ja nuortenkirjailijoista. Enkä yhtään ihmettele miksi, sillä kirjojen kieli on sujuvaa ja hyvin ymmärrettävää ja kirjoja on mukava lukea ja kuunnella. Äänikirjan lukijana toimii tunnettu suomalaisnäyttelijä, Jukka Rasila. Rasila osaa lukea tekstin niin elävästi, että näet tarinan tapahtumat silmiesi edessä kuin elokuvana.

Kirjassa Ella ja kumppanit selvittävät aluksi, kuka on ryöstänyt heidän opettajansa, kun tämä ei ilmaannukaan kouluun heitä opettamaan. Selviää että myös opettajan vaimo (B. luokan opettaja) on myös kadonnut. Pian käy ilmi, että opettajapari on sairaalassa, sillä he saavat toisen lapsen. Tarinan pääasia ei kuitenkaan ole tässä, sillä varsinainen juttu on siinä, että Ella ja kaverit löytävät kadulta lottolapun ja voittavat sillä miljoonan. Enempää en uskalla juonesta paljastaa, jotta kukaan ei menetä haluaan kuunnella tätä äänikirjana tai lukea sitä itse.

Pidin kirjassa erityisesti hieman pahansuisesta Pukarista. Myös Ella yltää suosikkeihini. Kirjasta ei puutu huumoria ja se sopii erinomaisesti luettavaksi kaikenikäisille. 
Teos: Ella ja jättipotti, Ella ja kaveri #14
Sarja: Ella ja kaverit
Kirjailija: Timo Parvela
Kustantaja: Tammi
Äänikirjan lukija: Jukka Rasila
Sivuja: 146 (kirja)
Suosittelenko, kenelle: Kaikille Ella -faneille
Mistä minulle: Elisa Kirja -palvelu
Arvosana: 4

torstai 17. marraskuuta 2016

Holly Black & Cassandra Clare - Magisterium: Kuparikoura

Salaisuudet syvenevät maagien koulussa Magisteriumissa.
Callumin kesäloma ei ole samanlainen kuin muilla lapsilla. Kun hän alkaa epäillä, että hänen isänsä suunnittelee sekä hänen että hänen lemmikkisutensa tuhoamista, hän pakenee takaisin kouluun. Siellä selviää, että joku on varastanut salaperäisen kuparikouran, aseen, joka voi tuhota kaaoksen voimia käyttävän maagin.
Etsiessään syyllistä Call ja hänen ystävänsä huomaavat jahtaavansa salaisuutta, joka on vaarallisempi kuin he ikinä osasivat kuvitella.

Kuparikoura on Rautakokeen jatko-osa.




Ihan aluksi: Kiitos Otavalle arvostelukappaleesta!Naru Callumin kaulan ympärillä kiristyy entisestään. Callumin kesäloma on kaukana mukavasta, koska oma isä yrittää ''parantaa'' hänet. Eli siis poistaa Constantine Maddenin sielun poikansa sisältä. Callum rakentaa mielessään listaa, jossa on asioita joita Pimeydenvaltias todennäköisesti tekisi ja mitä ei tekisi. Mitä enemmän tuon listan plussapuoli kasvaa, sitä enemmän Callia pelottaa tulevaisuuden kannalta. Call pakenee ensin isäänsä ja myöhemmin karkaa Magisteriumista Aaronin ja Tamaran kanssa pysäyttääkseen Alastairin aikeet antaa voimakas ase, Alkahest, Magisteriumin entiselle mestarille ja Kuoleman Vihollisen oikealle kädelle, Josephille. 

Jälleen kerran Call kohtaa pelastusretkellään niin ystäviä kuin vihollisiakin ja joutuu kohtaamaan suuria vaaroja lähtiessään Magisteriumista. Callista paljastuu lisäksi aivan uusi puoli ja hän löytää itsestään aivan uuden kyvyn. Haluaisin kertoa enemmänkin, mutten voi jotten pilaa lukukokemusta, jos päätät lukea kirjan. (Lue ehdottomasti!)

Jälleen kerran lukiessa sai todellakin jännittää. Kirja herätti monia tunteita, kun tapahtumat etenivät. Välillä jopa oikeasti pelkäsin Callin puolesta. Kirjassa ei ollut juurikaan kielioppivirheitä ja vaikka niitä muutaman löysin, eivät ne haitanneet lukukokemusta, koska tiedän, että kirjan kirjoittaminen ja sen editointi on melkoinen operaatio. Suomentaja Inka Parpola ja häntä ennen Cassandra ja Holly ovat tehneet aivan mahtavaa työtä taas kerran. Jään jännityksellä odottamaan, mitä jatko tuo tullessaan!
   Kirjan kansi on shokeeraavan upeannäköinen ja jo pelkästään se houkuttelee lukemaan.

Lempihahmojani kirjoissa ovat edelleen mestari Rufus, Callum Hunt ja Aaron. Tamaraa en maininnut, koska en pidä häntä niinkään suosikkinani. Oikeastaan minusta on vähän ärsyttävää, että Tamara kantaa aina huolta Aaronista, harvoin Callumista.
   Callumin välit isäänsä eivät ole sen paremmat kuin loman alussakaan, oikeastaan ne ovat jos mahdollista, vielä kireämmät. Varsinkin sen jälkeen, kun Call löytää sutensa köytettynä patteriin vahvalla rautaketjulla. Loppua kohden heidän välinsä lämpenevät ehkä ihan vähän, mitään suurta muutosta ei tapahdu.

Kuparikoura on täynnä käänteitä, ihmeitä ja yllätyksiä. Kirjan juonta on mahdoton arvata etukäteen eikä se jätä kylmäksi kuten ei Rautakoekaan tehnyt. En malta odottaa seuraavia osia!
   Suosittelen kirjaa kaikille Rautakokeen lukeneille ja kaikille fantasiannälkäisille, jotka miettivät mitä lukea Harry Potterin ja Percy Jacksonin jälkeen.


Teos: Magisterium - Rautakoe
Alkuperäinen nimi: 
The Copper Gauntlet
Kirjailija(t): Holly Black & Cassandra Clare
Suomentaja: Inka Parpola
Sivuja: 253
Mistä minulle: Arvostelukappale, Kustannusosakeyhtiö Otava
Suosittelenko, kenelle: Kaikille fantasiannälkäisille iästä riippumatta
Arvosana: 4

keskiviikko 16. marraskuuta 2016

J.K Rowling, John Tiffany ja Jack Thorne - Harry Potter ja kirottu lapsi



Kahdeksas tarina. Yhdeksäntoista vuotta myöhemmin.
  
Harry Potterilla ei ole koskaan ollut helppoa, ja vaikeuksia riittää nytkin kun hän on taikaministeriön ylityöllistetty virkamies, aviomies ja kolmen kouluikäisen lapsen isä. Samaan aikaan kun Harry kamppailee esiin pyrkivän menneisyytensä kanssa, hänen nuorin poikansa Albus joutuu ottamaan vastuksekseen suvun henkisen perinnön taakan. Menneisyyden ja nykyisyyden sulautuessa pahaenteisesti yhteen sekä isä että poika oppivat ikävän totuuden: toisinaan pimeys nousee odottamattomista paikoista.



Viimeisestä Potterista ehtikin vierähtää jo hyvä tovi. Kun kuulin vuoden alussa, että J.K Rowling julkaisee uuden kirjan, joka katkaa Harry Potterin tarinaa siitä, mihin viimeinen kirja jäi, aloin heti odottaa marraskuuta ja kirjan suomenkielistä julkaisua. Monet ovat arvostelleet kirjan surkeaksi fanfiktioksi, joka ei ole lainkaan kuten edelliset Potterit. Moni on sanonut pettyneensä siihen, että kirja ei ollutkaan romaani vaan näytelmä. Minua tuo seikka ei haittaa, enkä ymmärrä miksi kirjaa on sanottu huonoksi fanfiktioksi... Olen sen tason Potterfani, että on aivan sama onko Potterkirjani näytelmä vai romaani, koska luen sen joka tapauksessa. 
   J. K. Rowlingin lisäksi teoksen kirjoistustyössä ovat olleet mukana John Tiffany ja Jack Thorne. Tästä huolimatta teos tuntui eheältä, kirjoittajat ovat selvästikin onnistuneet saavuttamaan yhteisen äänen ja Harry Potter ja kirottu lapsi tuntui liittyvän aiempien seitsemän teoksen perään saumattomasti. 
   Tämän ja kaikkien edellisten Pottereiden suomentaja, Jaana Kapari-Jattaa mukaillen voin sanoa, ettei kirja eroa paljon edellisistä osistaan, vaan nivoutuu huomaamattoman hyvin muiden kanssa yhteen tuoden (sillä siinä on yllättävän paljon tuttua) edellisten tarinoille sen pienen lisäsisällön, jota varmasti moni on kaivannutkin. Myös minua jäi aikanaan häiritsemään, kun seitsemäs kirja loppui niin selittämättömästi. Nyt sain ainakin osaan kysymyksistäni vastauksen ja olen enemmän kuin tyytyväinen. 
   Kapari-Jatta on tehnyt kirjaa kääntäessään aivan uskomattoman hyvää työtä jälleen kerran. On itse asiassa hänen ansiotaan, että suomenkielestä ylipäänsä löytyy sanaa Tylypahka. Jaana on keksinyt käännöksiin myös muita sanoja. Hieman ärsyttää, että loitsuista lähtevät salamat (jos sitä haluaa siksi kutsua) ovat muuttuneet salamiksi, muuten ei ole valittamista.
   Haluaisin kovasti keskustella lukemastani, mutta tiedän etten voi paljastaa liikaa ja pilata jonkun lukukokemusta kertomalla liikaa kirjan tapahtumista. Tähän kohtaan sopii mainiosti Scorpiuksen kirjassa sanoma lause ''Vau. Iik, Nörtti minussa tärisee''. Lause on osuva ja huvittava, sillä se pieni kirjanörttilukutoukka-Potterfani, joka sisälläni elää, lähes hyppii ilosta täristen. Enkä edes liioittele. 


Aikaisempien teosten päähenkilöt ovat nyt nelikymppisiä aikuisia, joilla on omat haasteensa työn ja lastenkasvatuksen kanssa. Kirottua lasta tähdittää Harryn toinen poika Albus, joka on lähdössä ensimmäistä kertaa Tylypahkaan. Teos alkaa siis siitä, mihin Kuoleman varjelukset päättyi. Junassa hän tapaa loppuelämän ystävänsä, Scorpiuksen, joka paljastuu Draco Malfoyn pojaksi (vaikka lapsen syntymästä onkin liikkeellä outoja huhuja). Harry pelkää olevansa huono isä Albukselle ja heidän suhteensä kipuilu on keskeistä teoksessa.

Kuten Harry aikanaan myös Albus pelkää joutuvansa lajitelluksi Luihuisen tupaan. Hän ei suostuttele hattua lajittelemaan häntä Rohkelikkoon kuten Harry aikanaan, vaan hänet lajitellaan ensimmäisenä Potterina Luihuiseen. Tästä syystä Albuksesta tulee melko epäsuosittu koulussa eikä koulu ole hänelle toinen koti kuten Harrylle oli aikanaan. 
   Albus ja Scorpius muistuttavat kovasti Harrya ja Ronia, (vaikka Scorpius on Draco Malfoyn poika) sillä he joutuvat monesti ongelmiin. Hermionea edustaa hänen ja Ronin tytär, Rose, vaikka hänen roolinsa teoksessa on häviävän pieni. Uusien tuttavuuksien lisäksi moni hahmo aiemmista kirjoista vierailee teoksessa. Yhden hahmon vierailusta ilahduin erityisesti, mutten halua mainita hänen nimeään, jotta en spoilaa liikaa. 


Tapahtumat saavat välillä paljon vauhditusta ja Albuksen kahdesta ensimmäisestä kouluvudesta kerrotaan vain muutamia katkelmia, kunnes kolmannen vuoden alussa päästään itse asiaan ja varsinainen seikkailu alkaa. Sen jälkeen miljöö vaihtuukin pökerryttävää tahtia ja voin vain kuvitella millaisia haasteita teos asettaa lavastajille. Itse näin tapahtumat mielessäni elokuvana. 
   Yllätyin suuresti huomatessani, että pidin aikuistuneesta Dracosta huomattavasti enemmän kuin teini-Dracosta. Isyys pukee Dracoa hyvin ja hän tuntuu hetkittäin jopa Harrya fiksummalta. Hetkittäin Draco ja Harry tuntuvat olevan kuin hyviä ystäviä. Dracosta paljastuu kirjassa enemmän herkkä puoli, joka oli hänen kouluvuosinaan jossain piilossa. 


Rakastuin kirjaan koko sydämestäni ja välillä oli todella vaikea olla itkemättä joissain kohdissa. Kuten edelliset Potterit, myös tämä herättää voimakkaita tunteita laidasta laitaan. Mikäli kirja herättää jotain tunteita, se on silloin onnistunut teos. 
   Huumoria teoksesta ei kuitenkaan puutu ja välillä se yllättää aivan odottamattomissa tilanteissa. Kokonaisuutena siis oikein onnistunut teos, joka syventää valhomaailmaa ja laajentaa sitä, mistäKuoleman varjelusten viimeinen luku antoi maistiaisen. Kaikkia hahmoja ei tähän ole saatu mahdutettua, mutta oikein toimiva lisä, johon kannattaa ehdottomasti tutustua.  



Teos: Harry Potter ja Kirottu lapsi, osat yksi ja kaksi
Alkuperäisnimi: Harry Potter and the Crused Child, Parts one and two
Kirjailija: J.K Rowling
Suomentaja: Jaana Kapari-Jatta

Sivuja: 446
Kustantaja: Tammi
Suosittelenko, kenelle: Ehdottomasti jokaiselle Potterfanille!
Mistä minulle: Ostettu, Suomalainen Kirjakauppa
Arvosana: 5

torstai 10. marraskuuta 2016

Jouluisia kirjanmerkkejä

Yleensä pyrin pitämään kirjablogini ja myyntijutut ihan erikseen, mutta nyt on niin kivoja tuotteita, että pakko vähän mainostaa täälläkin. Kyseessä nimittäin enkelin ja sulanmuotoinen kirjanmerkki. Hintakaan ei ole päätähuimaava ja ne ovat kiva lahjaidea.

Kirjanmerkkejä voi tilata minun kauttani 11.marraskuuta alkaen. sulkakirjanmerkin hinta on 4,90€ ja enkelin 3,90€. Hintoihin lisätään 1€ toimituskulu ja nämä kulkevat kirjeenä pidempiäkin matkoja. Ostajan kanssa sovitaan postimaksuista.

Kummankin kirjanmerkin materiaali on metalli ja niissä on kivat tupsut. Katso kuva alta.



Ilmoita minulle viimeistään 1.joulukuuta montako merkkiä tilaan sulle! (:

maanantai 7. marraskuuta 2016

John Stephens - Kirja aikojen alusta: Kohtalon kirja

Fantasiaklassikoista ammentavan vauhdikkaan trilogian päätösosa!
Smaragdiatlas, Tulikronikka ja nyt Kohtalon kirja – yhdessä ne ovat Kirja aikojen alusta. Kun nämä kolme muinaista kirjaa yhdistetään, niiden voimaa ei voi vastustaa mikään.
Sisarusten Katen, Michaelin ja Emman seikkailu huipentuu trilogian kolmannessa osassa, jossa heidän täytyy löytää kolmas vanha kirja, Kohtalon kirja, ennen Karmo Magnusta. Päätösosan keskiöön nousee nuorin sisaruksista, Emma, joka joutuu matkalle tuonpuoleiseen. Hirmuisten aaveiden ja hirviöiden lisäksi Emman täytyy uskaltaa kohdata pimeys omassa sisimmässään. Hänen on myös opittava hallitsemaan Kohtalon kirjan voimia. Vain siten hän sisaruksineen voi voittaa lopullisen taistelun Karmo Magnusta vastaan...

Huh, mikä mahtava seikkailu! Sain juuri luettua Kirja aikojen alusta -trilogian päätösosan, josta edeltäjiensä tavoin ei toimintaa puuttunut. En voi arvostella kirjaa paljastamatta edellisistä osista asioita, joten lue omalla vastuullasi.


Tässä kirjassa ääneen pääsi sisaruksista nuorin, tulisieluinen Emma. Kirjassa seurataan Emman kasvua ja samalla hänen matkaansa kuoleman jälkeiseen maailmaan, mihin hänen kirjansa, Kohtalon kirja, on piilotettu. 
   Kirja löytyy sisarusten vihollisen, itsensä Karmo Magnuksen avulla, kun tämä irrottaa Emman sielun ruumiista ja yhdistää sen osittain kirjaan. Emma ei ehdi kytkeytyä täysin kirjaan ja joutuu siksi myöhemmin matkaamaan yksin kuoleman jälkeiseen maailmaan, muttei tyttö jää sielläkään neuvottomaksi, vaikka paikka onkin Karmo Magnuksen vallan alla aivan kamala. Hän saa jopa apua yllättävältä taholta. Emman tehtävä on vapauttaa ihmisten sielut ja hän tekeekin sen lopulta kysymällä yhden ainoan kysymyksen: Rakastitko koskaan ketään? Tuo kysymys on hyvä meidän ihan jokaisen muistaa muutenkin kuin vain kirjan sivulla olevana tekstinä, sillä itse uskon, että jos jatkoa on kuolemankin jälkeen, se on aika merkityksetöntä ja tyhjää, mikäli et elämäsi aikana oikeasti rakastanut ketään.

Emman seikkaillessa muut valmistautuvat sotaan. Kate kohtaa jälleen Rafen ja heidän piilopaikkansa valloitetaan vihollisen käyttöön, jotta tämä voi odottaa Emmaa ja aiheuttaa koko maailman tuhon. Michael ja Kate ovat pikku hiljaa menettämässä kirjojensa hallinnan ja maailma on luhistumassa jo ilman Karmo Magnuksen aikeitakin.
   Lasten hyvä ystävä ja suojelija, Gabriel löytää lasten vanhemmat ja opastaa heidät melkein lasten luo ennen omaa kuolemaansa. Minua Gabrielin kuolema kosketti ja järkytti aivan kuten tohtori Pymin, sillä opin kunkin kirjan aikana rakastamaan kumpaakin lasten opastajaa, vaikka Pym olikin valehdellut lapsille melko pahasti.

Kirjassa koetaan niin ilon kuin surunhetkiäkin menetysten, jälleennäkemisten ja hyvästien muodossa, mutta juuri se tekee siitä uskottavan, sillä ilman näitä pieniä piirteitä mikään fantasiakirja ei välttämättä toimisi. Rakastin tätä kirjaa ihan yhtä paljon kuin edeltäjiäkin. Lopussa Katen harteilta katoaa se valtava paino ja stressi, joka hänellä on kaikki ne vuodet ollut mukanaan, kun hän on huolehtinut sisaruksistaan.
   Kirja on hyvin käännetty, ja koska en taaskaan lukenut sillä silmällä että olisin etsimällä etsinyt kirjoitusvirheitä, en niistä myöskään jaksa huomauttaa. Kirja sopii luettavaksi alakouluikäisistä ylöspäin. Tapahtumat eivät etene liian nopeasti, vaan lukija pysyy hyvin kärryillä tapahtumien edetessä. Kirjan aikana saa itkeä ja nauraa, mutta se myös järkyttää hieman jos elää täysillä tarinan maailmassa mukana kuten itselläni on tapana, oli kirja mikä tahansa. Kaikille fantasiannälkäisille lukijoille kirja on aivan omiaan. Sarja saattaa hyvinkin olla vastaus siihen, mitä lukea Percy Jacksonin, Magisteriumin ja Harry Potterin jälkeen.


Teos: Kirja aikojen alusta: Kohtalon kirja
Alkuperäisteos: 
The Black Reckoning. Emerald Atlas 3

Kirjailija: John Stephens
Suomentaja: Kaisa Kattelus
Kannen kuva: Steve Stone
Sivuja: 302
Kustantaja: Tammi
Mistä minulle: Elisa kirja, e-kirja
Suosittelenko, kenelle: Kaikille fantasiaa rakastaville!
Arvosana: 5

keskiviikko 19. lokakuuta 2016

Minna Lindgren - Ehtoolehdon pakolaiset

Palvelutalo Ehtoolehto muuttuu helvetiksi, kun sen miehittävät ulkomaalaiset, sujuvasti suomeksi kiroilevat remonttimiehet. Meteli on kauhea, seinään ilmestyy reikä, tavaroita katoaa ja vanhuksia neuvotaan käyttämään kannettavaa kuivakäymälää.
Yli 90-vuotiaat Ehtoolehdon asukkaat Siiri, Irma ja Anna-Liisa joutuvat jälleen tarttumaan itse toimeen, ja he päätyvät nuorten suosimaan kimppakämppäratkaisuun eksoottisessa Hakaniemessä. Yhteiselo ei ole kitkatonta, sillä jokaisella on omat tapansa ja oikkunsa. Vanhukset joutuvat kohtaamaan kotihoidon surullisen kirjon, perehtymään saattohoitoon ja pohtimaan eutanasiakysymystä.
Sankarimme eivät toki malta olla selvittämättä myös Ehtoolehdon putkiremontin vaiheita, se kun vaikuttaa epäilyttävän rikolliselta hankkeelta. Nuuskiminen vie heidät kuitenkin yllättäville jäljille, ja käy ilmi, että harva tässä maailmassa on täysin puhdas pulmunen.


Ehtoolehto - kirjasarjan toisessa osassa Siiri alkaa ystäviensä kanssa selvittää Ehtoolehdossa tapahtuvaa remonttia, kun se alkaa vaikuttaa siltä, että kyseessä ei ole ihan pelkkä putkiremontti, joka sen alkujaan piti olla.
   Kun koko talo myllätään uuteen uskoon, joutuvat vanhukset lähtemään kuka minnekin evakkoon remonttia, joka vaikuttaa vielä pahemmalta kuin heidän näkemänsä sodan kauhut. Siiri, Anna-Liisa, suurlähettiläs, Irma ja Margit muuttavat hienoon kartanomaiseen luksuslukaalitaloon pakoon remonttia, josta alkaa jonkin ajan päästä paljastua kyseenalaisia puolia.

Anna-Liisa sairastuu eikä kukaan tunnu saavan selville, mikä häntä vaivaa, koska vanhuksen äkilliset muistihäiriöt ja houraileminen tuntuu olevan asia, jota lääkärit ja hoitajat pitävät jotenkin normaalina juttuna. Lopulta selviää, että kyseessä oli virtsatietulehdus, jonka yhteydessä esiintyy vanhuksilla usein sekavuutta. 
   Anna-Liisa pääsee jonkin ajan päästä pois sairaalasta ja muuttaa muiden mukana Helsingin Hakaniemen evakkokämppään, jonka hänen miehensä on niin auliisti heille hommannut. Yhteiselo ei ole mutkatonta, koska kaikilla on omat tapansa. Esimerkiksi Margit tykkää suihkun jälkeen olla pitkän aikaa ilman rihmankiertämää eikä Anna-Liisa pidä siitä.
   Anna-Liisan huonohkon kunnon takia Hakaniemen kimppakämpässä alkaa ravata kotihoitajia ihan urakalla. Hoitajat vaihtuvat taajaan eivätkä kaikki ole mukavia.  
   Kun Anna-Liisan korulipas, jonka Siiri aivan varmasti pakkasi mukaansa Hakaniemeen, löytyy Ehtoolehdosta valtavalla määrällä rahaa höystettynä ja osa arvokkaista koruista hävinneenä, alkavat Siiri ja Irma tutkia tapahtumia ja saavat selville, ettei Ehtoolehdon putkiremonttifirmalla, Puts ja Plankilla ole täysin puhtaat jauhot pussissa. 

Arkea ei helpota se, että Margit miettii lähes taukoamatta mahdollisuutta päättää sairaan miehensä elämä eutanasialla, mikä on Suomessa laitonta. Lopulta hän päätyy yrittämään eutanasiaa yhdessä Siirin kanssa, mutta Eino kuoleekin luonnollisesti nukkuessaan jonkin ajan kuluttua, kun ei pysty enää juomaan tai syömään. 
   Suurlähettiläs sairastuu pian Einon kuoleman jälkeen eikä pääse ystävänsä hautajaisiin. Anna-Liisa hoitaa miestään itse, sillä he sopivat Einon kuoleman jälkeen etteivät halua soittaa ambulanssia jotta välttyisivät sairaalakierteeltä. On jouluaatto, kun suurlähettiläs lopulta kuolee.

Taas on vietetty kivoja hetkiä Ehtoolehdon vanhusten seurassa ja haluaisin heti takaisin. Aloitin eilen trilogian viimeistä osaa, ja aika sama meno jatkuu myös siinä lukuun ottamatta sitä, että Ehtoolehdon pakolaiset -kirjan tapahtumista on kulunut jokunen kuukausi ja henkilöt ovat taas Ehtoolehdossa, joka on täysin muuttunut.
   Pidin kirjan henkilöistä ehkä eniten edelleen Siiristä ja Irmasta, varsinkin Irmasta, sillä hänen luonteensa tuntui muuttuneen aika radikaalisti oman sairaalakierteensä jälkeen ja nykyään hän käyttää crocseja, joita tykkään paljon myös itse käyttää. Oikeastaan kuljen vieläkin crocsit jalassa, vaikka on kohta marraskuu. Lisäksi Irma on hankkinut tabletin ja osaa jopa käyttää sitä, vaikka välillä sählääkin sen kanssa. Mielestäni on kunnioitettavaa, mikäli yli 90 vuotias oppii vielä käyttämään tämän päivän teknisiä laitteita. 

Minna onnistui taas siinä missä pitikin. Kirjassa ei ole unohdettu huumoria ja sen kautta tuodaan monesti jälleen esille vakavia asioita. Kirjan lopussa kirjailija pudottaa lukijalle sellaisen pommin, että mikäli eläydyt yleensä kirjan maailmaan ja samaistut henkilöihin, järkytyt varmasti. Ei kannata kuitenkaan pelästyä, vaikka sanonkin näin. Kirja on ehdottomasti lukemisen arvoinen, mutta Ehtoolehto -trilogia ei ole tiukkapipon sarja. Pieni pilke silmäkulmassa on hyvä lukea.


Teos: Ehtoolehdon pakolaiset, #ehtoolehto2
Kirjailija: Minna Lindgren
Ulkoasu: Jenni Saari
Sivuja: 289
Kustantaja: Kustannusosakeyhtiö Teos
Mistä minulle: e-kirja, Elisa Kirja

Suosittelenko, kenelle: Kirja sopii kaikille ikään katsomatta. Ihan pikku lapselle en lukisi.
Arvosana: 4

maanantai 5. syyskuuta 2016

Minna Lindgren - Kuolema Ehtoolehdossa

Kuka voisi uskoa, että vanhusten palvelutalo Ehtoolehdossa tapahtuisi mitään rikollista: epäilyttäviä kuolemia, varkauksia, lääkekauppaa? Eivät ainakaan talon yli 90-vuotiaat asukkaat Siiri ja Irma.
Heidän elämänsä täyttää talon muiden asukkaiden tapaan lähinnä tyhjä aika, jota yritetään rytmittää punaviinillä, raitiovaunuajeluilla ja hautajaisilla. Ehtoolehdon oudot tapahtumat ovat kuitenkin mielenkiintoisempaa tutkittavaa kuin kortinpeluu suurlähettilään ja Lierihatturouvan kanssa – puhumattakaan ainaisesta askartelusta, jumpasta ja haitari-iltamista, joihin talon asukkaat osallistuvat lähinnä säälistä Ehtoolehdon työntekijöitä kohtaan.



Viimeisimmästä kirja-arvostelujutustani on olevinaan pitkä aika. Viimeisin arvostelemani kirja on Elina Pitkäkankaan Kuura, josta kirjoitin heinäkuun lopulla. Tässä välissä onkin tapahtunut paljon sen lisäksi, että motivaatio lukemiseen ja kirjoittamiseen ja ennen kaikkea henkinen jaksaminen on ollut vähissä. Juuri nyt ei oikein koulunkaan eteen jaksa tehdä paljon mitään. Se taas johtuu siitä, mitä tapahtui joitain viikkoja sitten. Pappani joutui heinäkuun lopulla sairaalaan ja kuoli maanantaina 15.8.    Se pysäytti kaiken ja viikot ovat menneet täysin sumussa. Mutta nyt, kun hautajaiset ovat ohi niin on jotenkin helpompi olla, ja voin jo kirjoittaa ja lukea kuten ennenkin. Suru ei helpota koskaan, mutta se muuttaa muotoaan ajan kanssa ja se tulee olemaan ikuinen ystävä elämässä.
   Pappani poismenon surutyöhön on edesauttanut Ehtoolehto - sarja, jonka lupauduin maaliskuun lopulla lukemaan Porin Teljän seurakunnan kirjallisuuspäiviä varten.

En ole vielä elämäni aikana lukenut paljoa aikuisten kirjoja, tai no siis... aikuisille suunnattuja kirjoja, vaan olen pysytellyt mukavuusalueellani ja lukenut lasten- ja nuortenkirjallisuutta. Sillä linjalla jatketaan varmaan aina ainakin osittain. Minua pyydettiin huhtikuun lopulla mukaan Porin Teljänseurakunnan kirjallisuuspäiville ja niitä varten olenkin nyt lukenut Ehtoolehtoa.

Ehtoolehto kertoo palvelutalon tapahtumista vanhusten näkökulmasta. Henkilöhahmot ovat juuri sellaisia kuin vanhat ihmiset ovat. Toki löytyy ikäviäkin vanhoja ihmisiä, mutta heihin eivät kuulu kirjan päähenkilöt. Kuten muissakin hyvissä kirjoissa, myös tässä on eräänlainen ''pahis'' tai pahiksia, nimittäin se osa on langennut osastonhoitaja Virpi Hiukkasen yritykselle nimeltä vanhusten Hoiva ja Rakkaus Säätiö. 
   Kirja on kirjoitettu dekkarimuotoon ja yleensä en lue dekkareita, mutta kuten kaikki hyvät kirjat, tämäkin alkoi sanoilla, joiden jälkeen ei vaan voi olla jatkamatta eteenpäin. Nuo sanat ovat ''Joka aamu Siiri Kettunen heräsi ja huomasi, ettei ollut vieläkään kuollut.''

Kun ikää on 94 tai 92 v, asiat voi sanoa niin kuin ne ovat, eikä tarvitse yrittää sanoa jotain muuta, kuin mitä itse ajattelee. Tästä Minna Lindgren punoo keskusteluja, jotka tuntuvat koomillisilta. Myös palvelutalon asukkaiden ajanvietto on lystikästä seurattavaa: pirteät mummelit huvittelevat vierailemalla toistensa asunnoissa murukahvilla, maksalaatikolla ja punaviinillä, ajelevat raitiovaunuilla pitkin Helsinkiä ja käyvät tuttujen - ja välillä vieraiden - hautajaisissa. Romantiikkakin kukkii.

   Huumoriakaan Minna ei kirjassaan unohda, vaan kertoo sen kautta asioista, jotka oikeasti ovat synkähköjä ja vakavia. Siellä, missä pitäisi olla hyvää hoivaa, onkin pahaa, kun taas sieltä, missä voisi kuvitella olevan rikollista, löytyykin hyvää.

Minna Lindgrenin Ehtoolehto-sarja on mielenkiintoinen ja uudenlainen tapa käsitellä ikääntymistä ja siihen mahdollisesti liittyviä hyviä ja huonoja puolia. Kirjan aikana ei ehdi kyllästyä, vaikka minun ikäiselleni lukijalle kirja saattaa olla hieman pitkästyttävää luettavaa. En yhtään ihmettele, miksi Ehtoolehto - sarja on niin suosittu ja miksi sitä monet kehuvat. Kirjassa on kaikki ne ainekset, jotka hyvään kirjaan yleensä kuuluu. Se on tapahtumarikas, siinä on huumoria ja kerronta etenee sopivaa tahtia.

Minna Lindgren on kirjoittanut hauskan kirjan, jossa on paljon vakavaa asiaa. Kieli on sujuvaa ja lohkaisut mainioita. Rikosromaaninakin kirjaa voi pitää, sillä mummot metsästävät hämärien puuhien syyllisiä ja paljastavat heidät, mutta avoimeksi jää, joutuvatko syylliset koskaan vastuuseen teoistaan. Kaipa se selviää seuraavassa osassa, joka kantaa nimeä Ehtoolehdon pakolaiset.


Teos: Kuolema Ehtoolehdossa
Sarja: Ehtoolehto
Kirjailija: Minna Lindgren
Sivumäärä: 289 (e-kirja)
Kansi: Jenni Saari
Kustantaja: Teos
Mistä minulle: Elisa Kirja - palvelu, e-kirja
Suosittelenko, kenelle: Ehdottomasti suosittelen. Kirja sopii noin parikymppisestä ylöspäin.

Arvosana: 3

torstai 11. elokuuta 2016

Syksyarvonta


Sain Otavalta jokin aika sitten kaksi kirjapakettia. Toinen paketeista sisälsi kaksi kirjaa ja toinen kolme ja kaikki ovat arvostelukappaleita. Sain kuitenkin muutamaa kirjaa kaksi kappaletta, joten ajattelin järjestää taas yhden arvonnan, jossa palkintona on kuvan kirjat.

Palkintokirjat on kummatkin tavallaan jatko-osia niiden edellisiin osiin. Toinen jatkaa Veera Salmen Mauri- sarjaa ja toinen Magisterium - sarjaa. Kuparikoura on jatkoa Rautakokeelle. Suosittelen lukemaan sen ennen jatko-osaa, jotta ymmärrät paremmin Kuparikouran tapahtumia.
   Mauri ja mini-isoveli on jatkoa kirjalle Mauri ja vähä-älypuhelin.


Meinasin ensin kirjoittaa postauksen nimeksi Back to School - arvonta, mutta koska kirjat eivät liity kouluun mitenkään, kirjoitin vain syksyarvonta, sillä sehän tässä on edessä. Valitettavasti. Minä inhoan syksyä, koska syksyllä ja talvella olen hirveän väsynyt ja vähän alamaissa, koska kaamosmasennus vaivaa. Toki siinä on hyvätkin puolensa. Rakastan kynttilöitä ja niitä on kiva polttaa syksyllä ja talvella.


Osallistut arvontaan seuraavasti:

  • Sinun on oltava blogini lukija (myös anonyymi voi osallistua)
  • Jos mainostat blogini arvontaa omassa blogissasi tai www-sivullasi tms, saat kaksi arpaa
Muista laittaa alas kommenttiisi monellako arvalla olet mukana ja laita myös toimiva sähköpostiosoite, jotta saan sinut kiinni jos arpaonni suosii.
Arvontaan voi osallistua 5.9.2016 klo 14 asti.


sunnuntai 24. heinäkuuta 2016

Elina Pitkäkangas - Kuura

Lukiolaiset ystävykset Inka ja Aaron elävät suojattua elämää Turun kupeessa sijaitsevassa, muurin ympäröimässä Kuurankeron pikkukaupungissa, jossa ihmissusiin törmää enää vain uutisissa tai historiankirjoissa. Tasainen arki saa kuitenkin säröjä, kun Inkan pikkuveli joutuu vakavaan onnettomuuteen. Pelko rakkaan menettämisestä pakottaa Inkan etsimään apua muurin varjoisalta puolelta, kylmästä susien yöstä. Teko repii auki salaisuuden, jonka seuraamuksilta edes Aaron ei voi välttyä - etenkään sen jälkeen, kun mukaan vedetään suloinen, pedontuoksuinen Matleena.

Onko parempi varjella suurempaa hyvää vai rikkoa asetettuja rajoja rakkaimpiensa vuoksi?

Urbaania fantasiaa ja romantiikkaa sekoittava Kuura ammentaa tiivistunnelmaisen tarinansa klassisista ihmissusimyyteistä. Nykypäivän Suomeen sijoittuvassa kertomuksessa pedon ja ihmisen kahtiajako on pelkkä veteen piirretty viiva.



Olen odottanut tätä hetkeä jo kauan. Halusin jo aiemmin kirjoittaa teille Kuurasta, mutta koska minulla oli koulukiireitä, välillä oli lukujumi päällä ja nyt kesäloma on ollut aika hektistä aikaa tulevasta viimeisestä ammattikouluvuodesta puhumattakaan, en ole oikeastaan jaksanut lukea, vaikka olisin halunnutkin. Ja PokemonGO:n Suomeen tulon jälkeen lukeminen on jäänyt vielä pahemmin. Mutta hei, se on kivaa vaihtelua kirjan lukemiseen. Kerrankin lähden mielelläni ulos ja liikun!
   Voisin kirjoittaa vaikka kokonaisen romaanin siitä, mitä kaikkia syitä keksin selittääkseni, miksi lukeminen on ollut jäissä ja samoin innostus siihen. Mutta yksikään syy ei ole, että kirja ei olisi ollut hyvä. Missään nimessä ei. Kuura on aivan mahtava ja rakastan sitä todella paljon!

Elina on yhdistänyt Kuurassa loistavasti nykypäivän Suomen ja tarujen ihmissusimyytit. Vertasin kirjaa viime yönä sen viimeisiä sivuja lukiessani tahtomattani Twilightin ihmissusiin. Hetkittäin mieleen tuli myös Harry Pottereista tuttu ihmissusi, professori Remus Lupin. Kuuran ihmissusien muoto muotoutui mielessäni enemmän Potterin Lupinin kuin Twilightin susien kaltaiseksi. En nähnyt mielessäni sutta, vaan näin enemmän ihmismäisemmän hahmon, joka vain muistutti joiltain osin sutta. Tiedän, että Elina on ajatellut toisin. Omassa mielessäni sen muoto meni näin.
   Kuura muuttaa rohkeasti sen perinteisen kuvan, joka minulle on nuortenfantasiakirjallisuudesta muodostunut. Tarinassa on kaksi hyvin erilaista päähenkilöä, joista vain toinen edustaa sitä tuttua, perinteistä puolta. Ja siitäkin huolimatta, että toinen päähenkilö oli lähes sietämättömän ärsyttävä välillä, kirjan pisteet eivät laskeneet yhtään.
   Ehdin jo vähän huolestua, ehdinkö lukea Kuuran ennen kuin sen jatko-osa Myrsky ilmestyy. Kyllä ehdin. Minulla on ikävä taipumus aliarvioida itseni ja omat taitoni välillä.

Kirjan henkilöistä lemppareikseni ylsivät Leo, Aaron ja hetkittäin kaikesta huolimatta myös Inka. Huomasin voivani samaistua helposti hetkittäin kaikkien edellä mainitsemieni hahmojen ajatuksiin. Oli aika pelottavaa huomata, että mietin oikeasti mitä itse tekisin vastaavassa tilanteessa, johon Inka joutui. Leon kohtalo jäi harmittamaan aika tavalla, mutta juonen etenemisen kannalta en tiedä, olisiko tarina päättynyt samoin jos olisi käynyt toisin. Taisin kiintyä Leoon enemmän kuin Inka koskaan. Leossa oli jotain todella ihanaa ja samalla jotain synkkää ja salaperäistä.
   Kirjan kirjoittajasta, Elinasta on pakko sanoa sen verran, että vaikka olen jutellut hänen kanssaan vain vähän omaan kirjoitusharrastukseeni ja hänen kirjoihinsa liittyen, hän on aivan ihana ihminen. Pidän Elinasta todella paljon. Koska kirjailija on nuori, uskon että hän todella osaa kirjoittaa nuorille ja osaa tehdä hahmoista helposti samaistuttavat kuten Kuurassa. 

Itsekin muutamat kirjan kannet harjoitustyönä suunnitelleena kohta kolmannen vuoden opiskelut aloittavana graafisena suunnittelijana, osaan arvostaa kirjan kannen suunnitellutta Karin Niemeä todella paljon, koska tiedän, millainen prosessi se työ on, eikä se ole helppo. Karin on tehnyt Kuuralle todella kauniin kannen ja minua hieman harmittaa se, mihin kuntoon oman Kuurani kansi on ehtinyt mennä. Kirja todellakin on sen näköinen, että sitä on luettu! 
   Kuura on mahtava tarina menettämisen pelosta ja rakkauden suunnattomasta voimasta, joka voittaa lopulta aina kaiken. Jopa pelon. Ja sen muistaminen on varsinkin nykymaailman tapahtumia seuranneena hyvä asia. Pelolle ei ikinä saa antaa valtaa itseensä ja Kuura on hyvä muistutus siitä. Kuura kertoo rakkauden rajattomasta voimasta ja siitä miten jotkut meistä ovat valmiita tekemään mitä hyvänsä kunhan heidän rakkaansa säilyvät hengissä. 
Kuura oli myös ensimmäinen kosketukseni kotimaisen fantasiakirjallisuuden maailmaan. Olen aiemmin lukenut vain ulkolaista nuortenfantasiaa, mutta yrittänyt lukea Elina Rouhiaisen Susiraja- sarjaa, jota en kuitenkaan ole saanut jatkettua siitä syystä, että siitä tulee liian hyvin Twilight-saaga mieleen. Ehkä vielä jonain päivänä luen sen sarjan... Odotan jo innolla Kuuraan jatkoa ja hankin sen varmasti tavalla tai toisella omakseni. Kiitos Myllylahti ja Elina, kun sain lukea kirjan ennakkoon ja anteeksi, kun siinä kesti paljon suunniteltua kauemmin!


Teos: Kuura
Kirjailija: Elina Pitkäkangas
Sivuja: 355
Kansi: Karin Niemi
Kustantaja: Myllylahti
Mistä minulle: Kustannusosakeyhtiö Myllylahti
Suosittelenko, kenelle: Ehdottomasti! Kirja sopii erityisen hyvin nuorille, niin pojalle kuin tytöllekin.
Arvosana: 5

maanantai 11. heinäkuuta 2016

Lukumaraton - koonti

Nyt täytyy kyllä sanoa, että vaikka luin alle 50 sivua, en häpeä tulostani. En ota näitä maratoneja koskaan vakavasti vaan luen fiiliksen mukaan, vaikka maratoonaisinkin. Nyt kyse ei ollut ajan puutteesta, vaan siitä että some ja yksi vanha vuosia sitten kesken jäänyt tarina ja sen lukeminen veti pidemmän korren kuin kirjat. En jaksa pyytää edes anteeksi, koska mielestäni siihen ei ole tarvetta.

Maratonin loppusuoralla nautittiin
mökkinaapureiden kanssa mustikkakukkoa.


Lukumaratonini eteni näin:

10.7 klo 21
Aloitus, lukulaitteelta Kuolema Ehtoolehdossa sivu 97

klo 22:26
Vaihto Kuuraan. Jatkan Kuuraa sivulta 254. Luettuja sivuja nyt vain 4. Keskittyminen ei oikein ole ollut huipussaan, koska tässä välissä olen istunut ja viettänyt iltaa ihmisten kanssa ja editoinut ja kuvannut videon valmiiksi YouTubeen sekä lukenut yhtä vanhaa tarinaa, jota pidän edelleenkin mielenkiintoisena. 

11.7. klo 04.00
Nukkumaan

klo 12:42 Kuura jatkuu aamupalan kera

klo 21
Luettuna kaiken kaikkiaan 30 sivua.


En todellakaan jaksa stressata siitä, paljonko luen. 
Ja olen tulokseeni ihan tyytyväinen.

Maratoonasitko sinä ja paljonko sait luettua?

lauantai 9. heinäkuuta 2016

Blogistanian kesälukumaraton

Kuva: Niina Tolonen


Nyt tehdään historiaa, sillä blogistanian lukumaraton järjestetään jo neljättä vuotta peräkkäin. Myös minä olen taas mukana maratonilla, eikä tämä suinkaan ole ensimmäiseni. Virallisesti maratoonataan vasta huomenna, mutta jotkut ovat aloittaneet jo tänään.
   Olisin kai itsekin muuten aloittanut jo tänään, mutta koska eilen meni myöhään (kello oli ehkä 03.00 kun pääsin nukkumaan) baarissa, aloitan vasta huomenna. En ole mikään baarikärpänen ja käynkin baareissa vain jos minulla on seuraa. Porissa on sen niminen ravintolabaari kuin Kirjakauppa ja sinne olen ajatellut mennä tässä kesän aikana vaikka yksin. Syy siihen, että olin eilen baarissa, ovat ihanat Scandinavian Hunksin pojat. Ai että, kyllä silmä lepäsi!



Oma lukumaratonpinoni näyttää nyt tältä. Kuvan kirjojen lisäksi Letto - lukulaitteeltani löytyy 64 kirjaa, joista Ehtoolehdon esimmäinen osa on noin puolessa välissä ja sillä sarjalla alkaa olla vähäb hoppu jo, koska Teljän kirjallisuuspäivät on lokakuussa ja nyt on jo heinäkuun puoliväli ja olen yksi heistä, jotka kertovat sarjasta oman mielipiteensä ja ajattelin myös verrata sitä nykyhetkeen. Joten alkaa tosiaan olla kiire!

Maratonpinooni on tällä kertaa eksynyt seuraavat teokset:

Siri Kolu - Tervemenoa, Taika Taksinen
Päivi Lukkarila - Kolmen ajan maa
Katy Birchall - It Girl Suosituksi yhdessä päivässä
Elina Pitkäkangas - Kuura (loppusuoralla)
P.C Cast & Kristin Cast - Yön talo 12: Pelastettu
Rick Riordan - Magnus Chase: Kesän miekka


Mitä sinä luet huomenna ja aiotko maratoonata? Maratonista lisätietoa löydät täältä ja voit osallistua vielä huomennakin, kunhan teet sen tuosta linkistä löytyvässä blogissa!
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...