lauantai 20. helmikuuta 2016

Lisää omia tuotoksia...

Mainitsin tossa muutama postaus sitten, että keksin uuden idean ystävän kanssa käydystä keskustelusta, liittyen uniin. Nyt olen miettinyt ideaa ja pyöritellyt sitä mielessäni monta kertaa suuntaan jos toiseenkin ja musta tuntuu, etten ihan välttämättä ainakaan vielä ole kirjottajana niin kehittynyt, että saisin tuosta ideasta oikeesti hyvän tarinan koottua.

Ajattelin tarinan kertovan nuoresta, about 20 vuotiaasta miehestä, joka tajusi noin 16 vuotiaana omaavansa kyvyn hallita ihmisten unia ja vaikuttaa unien tapahtumiin ja unimaailmaan. Tässä tarinassa olisi myös ehkä hieman sitä perus ''hyvä vastaan paha'' - asettelua. En vaan ole keksinyt vielä, miten, vaikka olenkin mielessäni pyöritellyt mahdollisuuksia siitä, minkälainen se unien maailma voisi olla. Sitähän ei kukaan ihminen tiedä, me voidaan vaan arvailla mistä unet saavat alkunsa ja miksi. Selittämätöntä. Ensinnäkin tämä genre poikkeaisi huomattavasti sellaisesta fantasiasta, jota olen tottunut kirjoittamaan ja minkä ihan oikeesti osaan, koska olen vuosia lukenut yliluonnollisia olentoja sisällään pitäviä fantasiakirjoja ja tutkinut ainakin Kreikan mytologian jumalia hyvin tarkkaan, osaksi Rick Riordanin ansiosta.

Nyt kuitenkin.. En tiedä. Keskitynkö vain Evanin perilliseen vai yritänkö tuoda sekavaakin sekavammat ajatukseni Unikulkijasta (tarinan nimi) jotenkin selkeään muotoon paperille. Haluaisin tehdä sen, mutten osaa tässä kohtaa oikein jäsentää ajatuksiani oikein ja tuntuu siltä, että tarvitsisin jonkun, jonka kanssa puhua tarinaan liittyvistä asioista. Miettiä ja ehkä jopa kirjoittaakin yhdessä. Mulla oli joskus about 5 vuotta sitten kaveri, jonka kanssa kirjotettiin aika paljonkin. Meidän tarinalla oli ihan oma maailmansa ja hahmot olivat fantastisia. Me puhuttiin avoimesti ideoista ja kirjotettiin... Suunnitteilla oli tehdä tarinasta 10 osainen sarja, mutta 5 vuotta sitten meillä meni välit poikki, eikä olla sen jälkeen oltu tekemisissä, ei edes puhuttu.

Soitin tossa viime viikolla joku päivä ihan vahingossa tälle kaverille skypessä ja luojan kiitos, ettei hän ollut silloin paikalla. Pelästyin todella sitä. Tajusin, että jos näkisin hänet jossain, en edes enää tietäisi, mitä sanoisin hänelle, koska siitä kaikesta on niin kauan jo.

Kuitenkin, nyt on alkanut tuntua siltä, että tarvitsisin uuden kirjoittajakaverin, jonka kanssa kirjoittaa Unikulkijaa ja jotain muutakin. Täytyisi vaan ensin löytää jostain joku paikka, missä tavata kirjoista, niiden maailmoista ja ennen kaikkea oman tarinan, ehkä jopa kirjan kirjoittamisesta kiinnostuineita tyyppejä.

maanantai 15. helmikuuta 2016

Maija Paavilainen - Rollaattoriralli






Vanhassa vara parempi.

Kun silmälasit ovat kadoksissa, 
katsotaan sydämellä.










Maija Paavilaisen Rollaattoriralli on hauskaa luettavaa ja se on todella äkkiä luettu, mutta kuuluu lyhkäisyydessään kirjoihin, joihin kannattaa palata vielä uudestaan, sillä siinä on hyviä sitaatteja ja rivien välistä on luettavissa elämänohjeitakin.

Paavilainen on ihmisenä todella ihana jo hieman iäkkäämpi nainen. Näin hänet Turun kirja- ja ruokamessuilla syksyllä ja pidin hänestä kovasti. Hän itse asiassa kertoi siellä juuri tästä Rollaattorirallista, mutten nyt enää muista, mitä. 
   Kirjan on kustantanut Kirjapaja ja kuvituksesta on huolehtinut Paavilainen itse. Kirjan kansien ''sarjailmeen'' muihin Paavilaisen kirjoihin sopivaksi on toteuttanut Katja Kuittinen.
   Rollaattoriralli on hyvin kevyttä luettavaa ja vaikka siinä onkin aikalailla lause per sivu, pidän siitä silti kovasti, enkä kadu yhtään, että hankin sen. Oma äitini luki kirjan heti, kun näytin sen hänelle ja piti kovasti siitä.
   Lista Paavilaisen muista teoksista on niin pitkä, että laitan linkin. 
Muiden teoksien nimet löydät täältä.

Teos: Rollaattoriralli
Kirjailija: Maija Paavilainen
Kuvittaja: Maija Paavilainen
Sarja-asu: Katja Kuittinen
Kustantaja: Kirjapaja
Mistä minulle: Adlibris verkkokirjakauppa
Suosittelenko, kenelle: Kirja sopii luettavaksi ihan vauvasta vaariin, mutta lauseiden syvemmän tarkoituksen ymmärtämiseen olisi lukijan hyvä olla joko nuori aikuinen tai aikuinen

P.C & Kristin Cast - Yön talo 11: Paljastettu

Ehtiikö Zoey pelastaa ystävänsä?

Neferet on vaarallisempi kuin koskaan ja on päättänyt kostaa niin Zoeylle kuin tämän läheisille. Kaaos on valloillaan Tulsassa - ja tilanteesta syytetään Yön taloa. Pystyykö ylipapitar Zoey pysäyttämään Neferetin ennen kuin tilanne yltyy sodaksi? Tehtävää ei helpota Zoeyn valtaava tunnemyrsky, jonka lähestyminen Auroxin kanssa saa aikaan. 

Yön talo - sarjan toiseksi viimeisessä osassa on ennätyksellinen määrä toimintaa ja kuumia tilanteita. P.C & Kristin Castin, äidin ja tyttären, verevä vampyyrisaaga vangitsee!

Aiemmin ilmestyneet osat: Merkitty, Petetty, Valittu, Piinattu, Vainottu, Lumottu, Kahlittu, Vapautettu, Määrätty, Salattu.



Sain kirjan vuoden 2015 loppupuolella arvostelukappaleena Otavalta ja nyt sain sen luettua. Luin muutaman muun kirjan ennen tätä. Vielä hyllyssä odottaa muutama arvostelukappale ja lisäksi vino pino itse ostettuja kirjoja ja osa lahjakirjoistakin on vielä lukematta!
   Jotenkin jäin jo odottamaan sarjan viimeistä osaa, koska tässä ihan oikeasti huomasi, että loppu ei ole kaukana. Tosin kirjailijat pudottivat lopussa todella yllättävän pommin. En olisi osannut kuvitellakaan, kuinka pahasti Zoey voi seota vanhan magian takia!

Loppua kohden pedattiin selkeästi tässä kirjassa jo asetelmaa ja tapahtumat nivoutuivat hyvin yhteen. Sarjan toiseksi viimeinen osa oli omistettu enimmäkseen Neferetille, vaikka pääsin kyllä välillä seuraamaan elämää myös Yön talossa. Kirjassa kerrottiin paljon Neferetin menneisyydestä ja siitä, miksi hän on sellainen kuin on. Tavallaan opin ymmärtämään häntäkin nyt paremmin. 
   Luulin, että oltaisiin jo päästy eroon Zoeyn säätämisestä kahden miehen kanssa, mutta ei. Nyt miehet ovat vain vaihtuneet... Tässäkin kirjassa oli muutaman edeltäjänsä tavoin orastavaa kolmiodraaman tuntua ilmassa. Kirja pudotteli pommin sinne tänne edetessään.

En sano, etteikö olisi ollut ihanaa palata taas Yön taloon, mutta jotenkin edelleen juoni junnasi paikallaan ja kirjan punaisesta langasta ei oikein tuntunut saavan kiinni. Odotin kaikkien edellisten osien perusteella jotain hieman enemmän, mutta ei. Tapahtumat eivät etene muutamaa jännää käännettä lukuun ottamatta. Kirjassa paljastui nimittäin mm. orastava ihastus muutaman tulokkaan välillä, mutta myös synkempiä juttuja tapahtui; ainakin yksi jo alusta asti mukana ollut hahmo, koki hirvittävän kohtalon ja täytyy sanoa, että teki mieli haukkoa henkeä ihan ääneen siinä kohdassa.

En tiedä, johtuuko se hieman kaksimielisestä luonteestani vai mistä, mutta erityisesti yksi kohta kirjassa sai jopa nauramaan ääneen! Jos seuraat blogiani facebookissa, tiedät, mistä kohdasta puhun.

Siitäkin huolimatta, että juoni junnasi paikallaan ja vaikka vähän tapahtuikin, kirja oli kiva lukea. Itse asiassa aloin miettiä, mihin tartun seuraavaksi, koska tekisi jotenkin mieli lukea viimeinen osa samantien! Ehkä maltan odottaa kuitenkin sen ilmestymiseen asti. 

Teos: Yön talo 11 - Paljastettu
Alkuperäisteos: House of Night 11 - 
Revealed 

Kirjailijat: P.C & Kristin Cast
Kustantaja: Otava
Sivumäärä: 346
Suomentanut: Inka Parpola
Mistä minulle: Arvostelukappale
Suosittelenko, kenelle: Kyllä! Jos tykkäät fantasiasta ja olet lukenut sarjan edelliset osat, lue ihmeessä myös tämä!

sunnuntai 14. helmikuuta 2016

Tulevaisuus huolestuttaa

Joo... Synttärit tuli vietettyä. Juurikaan en lukenut päivän aikana mitään, vaan se meni lähinnä vieraiden kanssa. Me vietettiin äidin kanssa yhdessä synttäreitä. Virallisestihan omani olivat jo tiistaina ja äidin syntymäpäivä on virallisesti huomenna.




Juhlien aikana tuli muutaman vieraan kanssa juttua siitä, mihin koulujen tulevaisuus tai ylipäänsä maailma on menossa. Ja minua se pelottaa ja huolestuttaa.

Nykyään lapset eivät juurikaan lue, eivätkä edes leiki välituntisin, vaan älypuhelin vie kaiken ajan. Miksi? Okei, tottakai se on hyvä jos sattuu jotain, mutta kertoisko joku miksi sillä teidän pikku pojalla tai tytöllä sen ekan puhelimen pitää olla joku älyluuri, kun se voisi olla lähes mikä tahansa muukin ei-älyllinen puhelin. Onko se tarkoitus, että sun lapsesta tulee mielikuvitukseton?
   Äitini, joka työskentelee erityiskoulussa avustajana, kertoi, että koulussa opettajat alkavat olla todella huolestuneita, kun lapset eivät enää leiki välituntisin ja heidät on muutamia kertoja saatu kiinni sellaisilta sivuilta netistä, joilla ei sen (alakoulu) ikäisten lasten edes kuuluisi olla saati sitten tietää niistä!


En ole huolestunut lukemisen vähyydestä vain siksi, että olen kirjabloggaaja, vaan ihan siksi koska rakastan lukemista ja kirjoja ja tykkään syventyä tarinoihin. Sitä tunnetta ei voita mikään, kun kirja on niin hyvä, että se on melkein pakko lukea loppuun samantien eikä voi millään lopettaa kesken.
   Mun omasta kaveripiiristäkään ei kovin moni lue, mikä onkin syy siihen, että olen heitäkin yrittänyt innostaa lukemaan. Monet sanoo, ettei lukeminen kiinnosta tai että se vie liikaa aikaa ja on hidasta ja tylsää. Ei, ei ole jos et suhtaudu siihen sillä tavalla. Jopa mun omalta luokalta (ammattikoulu. Sataedu, Graafinen suunnittelu) juuri kukaan ei lue. Samalla luokalla on ehkä yksi tai kaksi ihmistä itseni lisäksi, jotka ihan oikeesti lukee kuvattomia kirjoja eikä esim. sarjakuvia. Toki on hyvä jos lukee edes niitä sarjakuvia.

Nykyään kaikki alkaa olla netissä eikä juuri mikään ole samalla tavalla kuin vielä about 15 vuotta sitten, jolloin oli ainakin omassa perheessäni vielä lankapuhelin käytössä eikä minulla tai kesällä 18-vuotiaalla pikkusiskollani ollut puhelimia, vaan me ihan oikeesti leikittiin ulkona ja jos me jotain pelattiin, niin lautapelejä enimmäkseen. Joskus saatettiin jotain Hugoa tai Barbieta pelata PC-pelinä. Mutta pointti tässä on se, että me leikittiin ja käytettiin mielikuvitusta. Sitä ei oikeen nykyään lapset tunnu osaavan jos kerran koulussakaan ei leikitä enää välituntisin ja jos opettaja ottaa puhelimen lapselta pois, koska se haittaa koulunkäyntiä, saa hän samantien muksun vanhemmat niskaansa. Tuskin vanhemmatkaan enää pystyvät lapsensa kanssa kommunikoimaan puhelimien käytön paljouden takia, joten se puhelimen pois ottaminen on viimeinen oljenkorsi.
   Okei, joo, puhelinta voi käyttää apuna koulussa tiedonhaussa jos siihen on lupa. Netissä voi olla ihan oikeesti hyödyllistä tietoa, mutta jos sitä ei osaa hakea ja erottaa luotettavia lähteitä muista, luultavasti se, mitä saat on keksittyä juttua.

Olen huomannut jopa itsessäni välillä sen, että älypuhelin, Netflix ja Viaplay imaisee täysin mukaansa ja vie paljon aikaa pois lukemiselta. Siispä jos minulla ei olisi Netflixiä, Viaplaytä tai älypuhelinta, saisin luettua nopeammin ja enemmän. Toki, omalla kohdallani lukemista hidastavat myös hahmotus- ja lukihäiriöt.

Nykyäänhän kirjabloggaajat ja kirjailijat yrittävät yhdessä kirjaston henkilökunnan ja luokanopettajien kanssa innostaa nuoria, varsinkin poikia lukemaan enemmän ja saamaan heidät edes hetkeksi irti puhelimesta tai playstationista tai muusta ''ajanvietteestä'' mitä nuoret käyttävät. (Ai että kun tunnen itseni vanhaksi, kun puhun näin :D) Ja minusta me teemme aivan helvetin tärkeää työtä yrittäessämme kannustaa nuoria lukemaan kirjoja.


   Mun teki mieli melkein hyppiä ilosta, kun kävin Porin pääkirjastossa lukemassa viime viikolla, koska jonkin aikaa luettuani, viereeni tuli about alakouluaan lopettelevalta vaikuttava poika, joka ihan oikeasti luki! Sen verran pistin merkille, että hänkin luki sarjakuvia, mutta kunhan luki edes niitä. Jes!! Juuri kovin moni muu lastenosastolla oleileva nuori ei lukenut, vaikka oltiin kirjastossa, vaan he selasivat puhelimiaan ja juttelivat välillä aika kovaankin ääneen. Täytyy myöntää, että välillä teki jopa mieli korottaa ääntä ja sanoa, että olisivat hiljaa, koska olin tullut sinne lukeakseni rauhassa.

perjantai 12. helmikuuta 2016

Mitä jätin pois Adlibriksen tilauksen esittelystä?


No, nyt se selviää!

Jätin tahallani viimeisestä Adlibriksen tilauksen esittelystä pois Cassandra Claren Varjojen kaupungit 4-6 koska mulla ei ollut vielä osia 1-3. Ne saapuivat tänään. Kirjan, jossa on kirjat 1-3 olen ostanut Booky.fi nettikaupasta, koska sitä ei ollut Adlibriksen valikoimassa. Nyt odottelen, että pääsen kirjakauppaan ostaakseni Nutcasen, joka julkaistaan tällä viikolla!

Pureudun Cassandra Claren Varjojen kaupungit - sarjaan jossain vaiheessa loppuvuonna ehkä, koska Harry Potterit vievät jonkin verran aikaani Okklumeuslukuhaasteen tähden. Tänä keväänä tulee niiin paljon kaikkea kivaa! Odotan myös Cassandra Claren ja Holly Blackin Magisterium - sarjaan jatkoa, mutta sitä ei ainakaan vielä kevään uutuuksien joukossa ollut. 

Uskon, että kirjastokortille löytyy tänä vuonna käyttöä, koska en millään voi hankkia kaikkia kivoja uutuuksia itselleni vaikka kuinka haluaisinkin. Ostin Varjojen kaupungit - sarjan osittain siksi, koska Netflixissä pyörivä Shadowhunters - sarja on saanut minut täysin lumoihinsa ja osittain myös siksi, että olen lukenut sarjasta paljon positiivista monen kirjablogistikollegan blogista.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...