lauantai 20. helmikuuta 2016

Lisää omia tuotoksia...

Mainitsin tossa muutama postaus sitten, että keksin uuden idean ystävän kanssa käydystä keskustelusta, liittyen uniin. Nyt olen miettinyt ideaa ja pyöritellyt sitä mielessäni monta kertaa suuntaan jos toiseenkin ja musta tuntuu, etten ihan välttämättä ainakaan vielä ole kirjottajana niin kehittynyt, että saisin tuosta ideasta oikeesti hyvän tarinan koottua.

Ajattelin tarinan kertovan nuoresta, about 20 vuotiaasta miehestä, joka tajusi noin 16 vuotiaana omaavansa kyvyn hallita ihmisten unia ja vaikuttaa unien tapahtumiin ja unimaailmaan. Tässä tarinassa olisi myös ehkä hieman sitä perus ''hyvä vastaan paha'' - asettelua. En vaan ole keksinyt vielä, miten, vaikka olenkin mielessäni pyöritellyt mahdollisuuksia siitä, minkälainen se unien maailma voisi olla. Sitähän ei kukaan ihminen tiedä, me voidaan vaan arvailla mistä unet saavat alkunsa ja miksi. Selittämätöntä. Ensinnäkin tämä genre poikkeaisi huomattavasti sellaisesta fantasiasta, jota olen tottunut kirjoittamaan ja minkä ihan oikeesti osaan, koska olen vuosia lukenut yliluonnollisia olentoja sisällään pitäviä fantasiakirjoja ja tutkinut ainakin Kreikan mytologian jumalia hyvin tarkkaan, osaksi Rick Riordanin ansiosta.

Nyt kuitenkin.. En tiedä. Keskitynkö vain Evanin perilliseen vai yritänkö tuoda sekavaakin sekavammat ajatukseni Unikulkijasta (tarinan nimi) jotenkin selkeään muotoon paperille. Haluaisin tehdä sen, mutten osaa tässä kohtaa oikein jäsentää ajatuksiani oikein ja tuntuu siltä, että tarvitsisin jonkun, jonka kanssa puhua tarinaan liittyvistä asioista. Miettiä ja ehkä jopa kirjoittaakin yhdessä. Mulla oli joskus about 5 vuotta sitten kaveri, jonka kanssa kirjotettiin aika paljonkin. Meidän tarinalla oli ihan oma maailmansa ja hahmot olivat fantastisia. Me puhuttiin avoimesti ideoista ja kirjotettiin... Suunnitteilla oli tehdä tarinasta 10 osainen sarja, mutta 5 vuotta sitten meillä meni välit poikki, eikä olla sen jälkeen oltu tekemisissä, ei edes puhuttu.

Soitin tossa viime viikolla joku päivä ihan vahingossa tälle kaverille skypessä ja luojan kiitos, ettei hän ollut silloin paikalla. Pelästyin todella sitä. Tajusin, että jos näkisin hänet jossain, en edes enää tietäisi, mitä sanoisin hänelle, koska siitä kaikesta on niin kauan jo.

Kuitenkin, nyt on alkanut tuntua siltä, että tarvitsisin uuden kirjoittajakaverin, jonka kanssa kirjoittaa Unikulkijaa ja jotain muutakin. Täytyisi vaan ensin löytää jostain joku paikka, missä tavata kirjoista, niiden maailmoista ja ennen kaikkea oman tarinan, ehkä jopa kirjan kirjoittamisesta kiinnostuineita tyyppejä.

2 kommenttia:

  1. Minulla on siitä onnellinen tilanne, että olen naimisissa oman kirjoittajakaverini kanssa. Ei tarvitse kovin kauas mennä saadakseen mielipiteitä kirjoittamisesta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa ihanteelliselta tilanteelta!
      Saat olla ylpee ku sulla on tollanen tilanne (:

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...