sunnuntai 14. helmikuuta 2016

Tulevaisuus huolestuttaa

Joo... Synttärit tuli vietettyä. Juurikaan en lukenut päivän aikana mitään, vaan se meni lähinnä vieraiden kanssa. Me vietettiin äidin kanssa yhdessä synttäreitä. Virallisestihan omani olivat jo tiistaina ja äidin syntymäpäivä on virallisesti huomenna.




Juhlien aikana tuli muutaman vieraan kanssa juttua siitä, mihin koulujen tulevaisuus tai ylipäänsä maailma on menossa. Ja minua se pelottaa ja huolestuttaa.

Nykyään lapset eivät juurikaan lue, eivätkä edes leiki välituntisin, vaan älypuhelin vie kaiken ajan. Miksi? Okei, tottakai se on hyvä jos sattuu jotain, mutta kertoisko joku miksi sillä teidän pikku pojalla tai tytöllä sen ekan puhelimen pitää olla joku älyluuri, kun se voisi olla lähes mikä tahansa muukin ei-älyllinen puhelin. Onko se tarkoitus, että sun lapsesta tulee mielikuvitukseton?
   Äitini, joka työskentelee erityiskoulussa avustajana, kertoi, että koulussa opettajat alkavat olla todella huolestuneita, kun lapset eivät enää leiki välituntisin ja heidät on muutamia kertoja saatu kiinni sellaisilta sivuilta netistä, joilla ei sen (alakoulu) ikäisten lasten edes kuuluisi olla saati sitten tietää niistä!


En ole huolestunut lukemisen vähyydestä vain siksi, että olen kirjabloggaaja, vaan ihan siksi koska rakastan lukemista ja kirjoja ja tykkään syventyä tarinoihin. Sitä tunnetta ei voita mikään, kun kirja on niin hyvä, että se on melkein pakko lukea loppuun samantien eikä voi millään lopettaa kesken.
   Mun omasta kaveripiiristäkään ei kovin moni lue, mikä onkin syy siihen, että olen heitäkin yrittänyt innostaa lukemaan. Monet sanoo, ettei lukeminen kiinnosta tai että se vie liikaa aikaa ja on hidasta ja tylsää. Ei, ei ole jos et suhtaudu siihen sillä tavalla. Jopa mun omalta luokalta (ammattikoulu. Sataedu, Graafinen suunnittelu) juuri kukaan ei lue. Samalla luokalla on ehkä yksi tai kaksi ihmistä itseni lisäksi, jotka ihan oikeesti lukee kuvattomia kirjoja eikä esim. sarjakuvia. Toki on hyvä jos lukee edes niitä sarjakuvia.

Nykyään kaikki alkaa olla netissä eikä juuri mikään ole samalla tavalla kuin vielä about 15 vuotta sitten, jolloin oli ainakin omassa perheessäni vielä lankapuhelin käytössä eikä minulla tai kesällä 18-vuotiaalla pikkusiskollani ollut puhelimia, vaan me ihan oikeesti leikittiin ulkona ja jos me jotain pelattiin, niin lautapelejä enimmäkseen. Joskus saatettiin jotain Hugoa tai Barbieta pelata PC-pelinä. Mutta pointti tässä on se, että me leikittiin ja käytettiin mielikuvitusta. Sitä ei oikeen nykyään lapset tunnu osaavan jos kerran koulussakaan ei leikitä enää välituntisin ja jos opettaja ottaa puhelimen lapselta pois, koska se haittaa koulunkäyntiä, saa hän samantien muksun vanhemmat niskaansa. Tuskin vanhemmatkaan enää pystyvät lapsensa kanssa kommunikoimaan puhelimien käytön paljouden takia, joten se puhelimen pois ottaminen on viimeinen oljenkorsi.
   Okei, joo, puhelinta voi käyttää apuna koulussa tiedonhaussa jos siihen on lupa. Netissä voi olla ihan oikeesti hyödyllistä tietoa, mutta jos sitä ei osaa hakea ja erottaa luotettavia lähteitä muista, luultavasti se, mitä saat on keksittyä juttua.

Olen huomannut jopa itsessäni välillä sen, että älypuhelin, Netflix ja Viaplay imaisee täysin mukaansa ja vie paljon aikaa pois lukemiselta. Siispä jos minulla ei olisi Netflixiä, Viaplaytä tai älypuhelinta, saisin luettua nopeammin ja enemmän. Toki, omalla kohdallani lukemista hidastavat myös hahmotus- ja lukihäiriöt.

Nykyäänhän kirjabloggaajat ja kirjailijat yrittävät yhdessä kirjaston henkilökunnan ja luokanopettajien kanssa innostaa nuoria, varsinkin poikia lukemaan enemmän ja saamaan heidät edes hetkeksi irti puhelimesta tai playstationista tai muusta ''ajanvietteestä'' mitä nuoret käyttävät. (Ai että kun tunnen itseni vanhaksi, kun puhun näin :D) Ja minusta me teemme aivan helvetin tärkeää työtä yrittäessämme kannustaa nuoria lukemaan kirjoja.


   Mun teki mieli melkein hyppiä ilosta, kun kävin Porin pääkirjastossa lukemassa viime viikolla, koska jonkin aikaa luettuani, viereeni tuli about alakouluaan lopettelevalta vaikuttava poika, joka ihan oikeasti luki! Sen verran pistin merkille, että hänkin luki sarjakuvia, mutta kunhan luki edes niitä. Jes!! Juuri kovin moni muu lastenosastolla oleileva nuori ei lukenut, vaikka oltiin kirjastossa, vaan he selasivat puhelimiaan ja juttelivat välillä aika kovaankin ääneen. Täytyy myöntää, että välillä teki jopa mieli korottaa ääntä ja sanoa, että olisivat hiljaa, koska olin tullut sinne lukeakseni rauhassa.

5 kommenttia:

  1. Puhut tärkeästä asiasta, jonka olen itsekin huomannut. Ja vieläpä Lukurauhan päivänä! Minä innostun aina jos näen toisen lukevan ihmisen ja kirjablogiyhteisö sekä lukupiiri ovatkin ihania paikkoja samanhenkisten aktiivilukijoiden löytämiseen. Ei vaan niiden ulkopuolella törmää nenä kirjassa oleviin ihmisiin. Eipä sellasia toisaalta löytynyt esim. omina lukioaikoinanikaan (2002-2005). Olin outolintu, joka luki hyppytuntien aikaan mm. Linnunradan käsikirjaa liftareille. Surullista... Uskon silti lukeviin ihmisiin ja paperikirjoihin, tulevaisuudessakin. Ja hei, minullakin on hahmotushäiriö! Jännää löytää bloggaajien joukosta joku, jolla samoja kokemuksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oot ihana, Niina! :)
      Olin kans omassa koulussani (kokemusta löytyy sekä normi että erityiskoulusta) se outolintu, joka luki ja lukee paljon kirjoja. Ei oikeen tule törmättyä muihin samankaltaisiin ihmisiin, mikä on surullista, koska mulle itselle lukeminen on sydämenasia. Siitäkin saan kiittää omaa äitiäni, joka luki mulle ja pikkusiskolleni kirjoja, viimeisenä Potterin Salaisuuksien kammion puoleenväliin ja siitä se kaikki sitten lähti.. Sen jälkeen ei ole kirja pysynyt pois mun kädestä! :D

      Poista
  2. Tässä on sekin puoli, että kännykällä pääsee niin erilaisiin sisältöihin käsiksi. Ihan kiva jos vaikka juttelee sitä kautta kavereiden kanssa, mutta voiko kahdestatuhannesta selfiestä tykkäämistä verrata fantasiaromaanin lukemiseen? Se on kuitenkin ihan fakta, että nykyinen sirpaleinen tieto vaikuttaa keskittymiskykyyn ja ylipäätään siihen, miten hyvin pystyy ottamaan tietoa vastaan esim. tenttikirjasta.

    Liiallisuuksiin meneminen on kaikessa negatiivinen asia, mutta mä näkisin niin, että someriippuvuus on vahingollisempaa kuin kirjojen lukeminen yöt läpeensä. Siis esim. silloin, jos ei pysty lounaalla keskustelemaan pöytätovereiden kanssa, vaan pitää räplätä puhelinta. Silloin kun riippuvuus alkaa vaikuttaa jo omiin käytöstapoihin ja siihen, miten kohtelee muita, niin kannattaa harkita vaikka puhelimen sulkemista pariksi tunniksi. Kokonaan ei toki tarvitsisi luopua, koska toisesta ääripäästä toiseen kulkeminenkaan ei ole hyvästä. Somessa on paljon hyviä puolia, esim. itse olen yhteydessä ulkomailla asuviin kavereihin ja Instagramissa seurailen lempinäyttelijöitä ja teatteri-, kirja- ja matkailutilejä.

    Kohtuus siis kaikessa ;) Ja vaikka mun lukemista on lapsena paljon ihmetelty, niin onneksi pysyin itsepäisenä puuhassa, koska nykyään siitä on opiskeluissa ja töissä hyötyä sanavaraston kannalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan tätä tarkotin tällä tekstillä :D

      Poista
  3. Onneksi on poikkeuksiakin lapsissa. Huomasin eräiden poikien leikkivän leikkiä, minkä he olivat keksineet kirjan pohjalta. Näin myös erään tytön kulkevan hirmu paksu kirja kainalossaan. Moniin Potter faneihin olen ainakin törmännyt... Ja on onneksi edes joitain vanhempia, jotka vielä lukevat lapsilleen...

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...