keskiviikko 16. maaliskuuta 2016

Jos luet, olet nörtti



Vaikka jutun otsikko onkin provosoiva, ei kannata provosoitua. Tavallaan se pitää kyllä myös paikkansa, mutta haluan nyt puhua erityisesti lukemisen ja kiusaamisen yhteydestä toisiinsa. On olemassa loputon lista asioita, joiden kaveriksi voisi lisätä kiusaamisen.

Olen kuullut, että joitain lukevia nuoria (niin tyttöjä kuin poikiakin) saatetaan kiusata siksi, että he lukevat kirjoja eivätkä vietä kaikkea aikaansa somessa kuten monet nuoret ja vähän vanhemmatkin nykyään tuppaavat tekemään.
   Olen perjantaina menossa Porin Info - kirjakauppaan puhumaan #pojatkinlukee kampanjan tiimoilta ja kertomaan vähän itsestäni ja blogistani siinä sivussa ja ajattelin myös siellä nostaa esille somen vaikutuksen lukemisen vähenemiseen. Tämäkin on asiana vähän kakspiippuinen juttu, sillä nuoret kyllä viettävät paljon aikaa somessa, mutta siitä on sekä haittaa että hyötyä. Sen vuoksi onkin hieman koomista, että tämäkin kampanja toimii ainakin toistaiseksi enimmäkseen somessa, mutta on kyllä näkyvillä somen ulkopuolellakin.

Jos sinua kiusataan siksi, että luet kirjoja, älä ole kuulevinasikaan. Olet hyvin todennäköisesti fiksumpi kuin kiusaajasi ja kiitos siitä kuuluu lukemiselle. Lukutaito on lahja, jota kaikilla ei ole ja niistäkin joilla se on, eivät läheskään kaikki käytä sitä hyödyksi.
   Jos sinua haukutaan vaikka nörtiksi tai hikeksi, koska luet, ota se titteli ylpeydellä vastaan, vaikka se aluksi voikin tuntua epäreilulta. Mutta siis lukevan ihmisen näkökulmasta katsoen nuo ovat ihan oikeasti kohteliaisuuksia, eivät loukkauksia vaikka ne oli sellaisiksi tarkoitettu.

Luit sinä sitten fantasiaa, elämäkertoja, tietokirjoja tai mitä muuta hyvänsä, ole ylpeä siitä. Sillä mitä sinä luet ei ole merkitystä, kunhan et lopeta lukemista, vaikka sinua kiusattaisiin sen takia. Lukeminen on ihana harrastus ja minä jos kuka sen tiedän, sillä minäkään en aina ole ollut näin innokas lukutoukka kuin nykyään.
   Harrastukseni alkutaipaleella en voinut sietää lukemista, enkä ymmärtänyt, miksi joku tykkää lukea. Kuitenkin minusta oli kiva kuunnella iltaisin, kun äiti luki minulle ja kaksi ja puolivuotta nuoremmalle siskolleni kirjoja. Viimeisin kirja, jonka muistan äitini meille lukeneen suunnilleen puoliväliin oli J.K Rowlingin Harry Potter & Salaisuuksien kammio. Ja siitä oma lukuharrastukseni oikeastaan lähti, sillä äiti lopetti kirjan lukemisen ja kyllästyin odottamaan milloin hän jatkaisi tarinaa, joten ajattelin lukea sen itse loppuun.
   En osannut silloin oikeastaan vielä juurikaan ainakaan kovin hyvin lukea, joten eteenpäin pääseminen oli hidasta. Lukemista vaikeuttavat minulla myös luki- ja hahmotushäiriöt, joista ensimmäistä ei oikestaan enää edes huomaa, koska olen lukenut vuosien varrella paljon itse ja kirjoittanut omia tarinoita, ja se on edesauttanut lukihäiriöni ''häviämistä''. Faktahan on, ettei se koskaan mihinkään häviä. Mulla on edelleen vaikeuksia ymmärtää joitain sanoja ja ne täytyy lukea moneen kertaan uudestaan ja joskus ihan ääneenkin, jotta ymmärrän ne. Lukihäiriöni näkyy edelleen kirjoitusvirheidenkin muodossa, mutten anna sen häiritä, koska kaikkihan meistä tekee virheitä.

Jutun pointti siis on, että vaikka sinua lukuharrastuksesi takia kiusattaisiinkin, älä ole kuulevinasi. Sinä olet kiusaajiasi fiksumpi ja tiedät sen itsekin. Olet ihana! <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...