torstai 26. toukokuuta 2016

Kaunotar ja Hirviö elokuva

Ajattelin vähän laajentaa blogini toiminta-aluetta. Jatkossa bloggaan kirjoista, elokuvista ja muusta kulttuurista. Olen myös harkinnut aloittavani kirjatubettamisen. Kiinnostaisiko teitä katsoa mun videoita? Tai siis arvioita välillä videon muodossa? Laittakaa kommenttia ja kertokaa. Yritän kerätä rohkeutta alottaa kirjatubettamisen.


 

Elokuva: Kaunotar ja hirviö (eng. Beauty and the Beast)
Laji: Lastenelokuva
Valmistumisvuosi:  1991
Rooleissa:
Paige O'Hara
, Robby Benson, Richard White, Jerry Orbach, David Ogden Stiers, Angela Lansbury
Ohjaaja:  Gary Trousdale & Kirk Wise
Käsikirjoitus: Linda Woolverton, Roger Allers & Kelly Asbury


Kaunotar ja Hirviö on varmasti yksi katsotuimmista Disneyn elokuvista omassa lapsuudessani. Muistan elokuvan lähes kokonaan ulkoa ja hakiessani tähän arvosteluun kuvaa, alkoi päässä soida elokuvan laulut.
   Kaunotar ja Hirviö on vuonna 1991 ensi-iltansa saanut samannimiseen ranskalaiseen kansansatuun perustuva the Walt Disney Companyn animaatioelokuva. Elokuva on palkittu useilla Oscareilla ja siitä ollaan vuonna 2017 tekemässä ihmisten esittämä versio, jossa mukana on mm. Harry Pottereista tuttu Emma Watson.


Elokuva alkaa pienellä tarinalla, jossa vanhaksi kerjäläiseksi naamioitunut haltijatar tarjoaa nuorelle prinssille ruusua vastineeksi yösijasta. Kun prinssi kieltäytyy päästämästä haltijatarta sisään, tämä rankaisee häntä muuttamalla hänet rumaksi hirviöksi ja hänen palvelijansa huonekaluiksi ja muiksi talousesineiksi. Haltiatar antaa prinssille taikapeilin, jonka avulla tämä voi katsella kaukaisia paikkoja, ja sen lisäksi vielä aiemmin tarjoamansa ruusun, jonka on määrä kukkia, kunnes prinssi täyttää 21 vuotta. Ennen kuin ruusun kaikki terälehdet ovat pudonneet, prinssin on rakastuttava ja saatava osakseen myös vastarakkautta. Jollei näin käy, prinssi jää hirviöksi ikuisiksi ajoiksi.
   Kuluu useita vuosia.
Kaunis mutta epätavallinen nuori nainen nimeltä Belle elää läheisessä ranskalaisessa kylässä yhdessä keksijäisänsä Mauricen kanssa. Belle rakastaa lukemista ja kaihoaa päästä pois pienestä kotikylästään. Eräs paikallinen ja ylimielinen mies nimeltä Gaston kosiskelee Belleä vaimokseen, mutta Belle ei jaksa kiinnostua pöyhkeilevästä miehestä.
Mauricen viimeisin tekemä keksintö on eräänlainen puunhakkaajakone. Kun Maurice lähtee viemään keksintöään keksijämessuille läheisen metsän lävitse, hän eksyy ja saa kimppuunsa susia. Sudet ajavat Mauricen Hirviön linnan portille. Linnassa Maurice tapaa huonekaluiksi muuttuneita palvelijoita, kuten Lumièren, Könnin, rouva Pannun ja tämän pojan nimeltä Kippo. Hirviö vangitsee Mauricen tyrmäänsä. Sillä välin kylässä Gaston kosii Belleä, mutta tämä kieltäytyy kosinnasta. Pian sen jälkeen Belle löytää isänsä pakokauhun vallassa kotiin palaneen hevosen, joka johdattaa hänet Hirviön linnaan. Linnassa Belle tarjoutuu ottamaan isänsä paikan Hirviön vankina. Hirviö suostuu ja lähettää Mauricen kotiin. Kylässä Maurice kertoo Gastonille ja muille kyläläisille Bellen olevan Hirviön vankina, mutta kyläläiset uskovat hänen menettäneen järkensä. Niinpä Maurice lähtee pelastamaan Belleä yksin.
    Sillä välin linnassa Hirviö määrää Bellen syömään kanssaan päivällistä, mutta Belle kieltäytyy kunniasta. Hirviö kieltää palvelijoitaan antamasta Bellelle ruokaa, mutta Lumière uhmaa käskyä. Könni vie Bellen kierrokselle linnaan, minkä jälkeen Belle lähtee omille teilleen linnan kiellettyyn siipeen ja löytää sieltä haltijattaren Hirviölle antaman ruusun. Hirviö ajaa raivoissaan Bellen tiehensä. Hirviön säikäyttämänä Belle yrittää paeta linnasta, mutta hän ja hänen hevosensa joutuvat susien hyökkäyksen kohteeksi. Hirviö saapuu pelastamaan Bellen, minkä jälkeen Belle ryhtyy hoitamaan tämän kamppailussa saamia haavoja. Hirviö antaa Bellelle lahjaksi linnan kirjaston, ja Bellestä ja Hirviöstä alkaa vähitellen tulla ystäviä. Myöhemmin he syövät yhdessä upean illallisen ja tanssivat romanttisesti tanssisalissa. Kun Hirviö antaa Bellen käyttää taikapeiliään, Belle näkee, että hänen isänsä makaa metsässä kuoleman kielissä. Vaikka haltijattaren antama ruusu on menettänyt miltei kaikki terälehtensä, Hirviö antaa Bellen lähteä ja lahjoittaa tälle taikapeilin muistoksi itsestään. Palvelijat kauhistuvat Hirviön päätöstä, sillä he pelkäävät, etteivät he enää ikinä muutu takaisin ihmisiksi. Katsellessaan Bellen lähtöä Hirviö myöntää Könnille rakastavansa tyttöä.
   Belle löytää Mauricen ja vie tämän kotiin. Kesken kaiken Gaston saapuu kuitenkin paikalle mukanaan suuri väkijoukko. Gaston uhkaa, että jollei Belle mene hänen kanssaan naimisiin, paikallisen hourulan omistaja lukitsee Mauricen iäksi hullujenhuoneelle. Belle todistaa Mauricen kertomukset Hirviöstä todeksi Hirviöltä saamallaan taikapeilillä. Kun Belle sanoo Hirviötä ystäväkseen ja nimittää Gastonia puolestaan todelliseksi ”hirviöksi”, Gaston tulee sairaalloisen mustasukkaiseksi. Gaston kiihottaa väkijoukon Hirviötä vastaan ja lähtee johtamaan hyökkäystä Hirviön linnaan tappaakseen Hirviön. Gaston lukitsee Bellen ja Mauricen heidän omaan kellariinsa, mutta Bellen laukkuun piiloutunut Kippo hakkaa kellarin oven palasiksi Mauricen puunhakkaajakoneella.
   Sillä välin linnan palvelijat tekevät parhaansa ajaakseen väkijoukon ulos linnasta. Gaston ehtii kuitenkin löytää Hirviön ja hyökkää tämän kimppuun. Hirviö on ensi alkuun liian masentunut puolustautuakseen, mutta asiat muuttuvat, kun hän näkee Bellen palaavan linnaan. Gaston ja Hirviö käyvät kiihkeän kamppailun, minkä päätteeksi voittoisa Hirviö päättää säästää Gastonin hengen. Sitten hän kiipeää parvekkeella odottavan Bellen luo. Gaston seuraa Hirviötä ja puukottaa tätä selkään. Samalla hän kuitenkin menettää tasapainonsa ja putoaa kuolemaansa.
   Hirviö kuolee vammoihinsa, mutta Belle ehtii tunnustaa tälle rakkautensa ennen kuin haltiattaren ruusu pudottaa viimeisen terälehtensä. Sen seurauksena lumous raukeaa. Hirviö herää henkiin, ja hänestä ja hänen palvelijoistaan tulee taas ihmisiä. Elokuva päättyy Bellen ja prinssin tanssiessa yhdessä tanssisalissa ympärillään Maurice ja prinssin ihmisiksi muuttuneet palvelijat.




Oma mielipide:


Elokuva on toteutettu hyvin ja sen graafinen ilme on onnistunut hyvin. Alussa tulevat fontit ja niiden asettelu on selkeästi mietitty eikä värikään huku taustaan. Voin vain kuvitella, millainen duuni elokuvan animoijilla, ääninäyttelijöillä ja muulla tiimillä on aikanaan ollut!
  Pidin kovasti elokuvan päähahmoista. Katselin joitain klippejä elokuvasta tätä arvostelua varten, vaikka muistankin elokuvan tapahtumat ulkoa. Huomasin näin vuosia myöhemmin, että Gaston, jota lapsena en voinut sietää lainkaan, oli muuttunut silmissäni hieman siedettävämmäksi, vaikka oli edelleenkin inhottava. Huomasin pystyväni osittain jopa samaistumaan Gastonin mielipiteisiin ja luonteeseen jossain kohdissa elokuvaa ja se oli aika pelottava huomata. Tosin ilman sekopäistä, mustasukkaista ja ilkeää Gastonia, elokuvasta puuttuisi jotain eikä se olisi enää lähellekään yhtä hyvä kuin nyt.
   En tiedä, miksi Belleä kuvaillaan elokuvan juonenkulussa oudoksi tai omalaatuiseksi, koska eihän kukaan ole tavallinen. Kaikki me olemme erilaisia ja kaikissa meissä on jotain ’’outoa’’. Luulen, että Bellestä tekee oudon hänen mieltymyksensä kirjoihin ja lukemiseen. Rakastan itsekin lukemista ja kirjoja ja kirjoittamista ja olen muutamaan otteeseen kuullut olevani outo sen takia. Onneksi nykyään ympärilläni on mahtava joukko lukevia ihmisiä, joihin en olisi ikinä tutustunut ilman kirjablogiani. Belle on luonteeltaan hyvinkin suvaitsevainen ja rohkea ja ehkä juuri ne luonteenpiirteet ovat syy siihen, miksi Belle uhmaa Hirviötä vapauttaakseen isänsä. Luulen, että juuri suvaitsevaisuus on osasyy siihen, miksi Bellestä ja Hirviöstä tulee ajan kuluessa ystäviä ja miksi he lopulta rakastuvat. Pidän Bellestä tosi paljon ja henkilökohtaisesti pystyin samaistumaan joihinkin hänen toiveisiinsa ja ajatuksiinsa.
   Hirviö, kolmas suosikkihahmoni on juroluonteinen ja itsekäs tyyppi, josta ajan kuluessa löytyy myös lempeä, rakastava, suojeleva ja ei-niin-itserakas puoli. Hirviön ääninäyttelijä todella osaa asiansa, sillä hänen äänensä kuulostaa mahtavalta. Toki myös muut leffan ääninäyttelijät osaavat asiansa.
   Minusta olisi kiva kuulla myös Hirviön oikea nimi, koska ikinä elokuvan aikana sitä ei kerrota, vaan hänet tunnetaan alun prologissa prinssinä ja lopun ajan Hirviönä. Mikä hahmon varsinainen nimi on? Hieman ihmetyttää, miten Hirviö ei osaa syödä aterimilla tai lukea, koska hän oli kuitenkin ennen Hirviöksi muuttumistaan ihminen about 18 vuotta.

Elokuva on hyvä esimerkki siitä, miten ihmiset pelkää kaikkea uutta ja erilaista ja erilaisuutta ja erilaisia ihmisiä. Sama aihe tosin toistuu monessa muussakin Disneyn elokuvassa kuten esimerkiksi Notre Damen kellonsoittajassa tai Aladinissa. On hyvä, että aihetta on aina käsitelty, sillä siitä ei koskaan puhuta liikaa. Päin vastoin, välillä tuntuu, että siitä puhutaan ihan liian vähän.

Kun Hirviö paljastui todeksi elokuvassa, hänestä tuli yhtäkkiä joku kaikkien vihollinen, joka haluaa tappaa kaikki ja viedä kylän lapset… Anteeksi mitä?! Tyyppi ei ole ikinä tehnyt kylän ihmisille mitään ja nyt yhtäkkiä hänet pitäisi tappaa. Miksi?

Mielestäni olisi ollut kiva tietää esim. Bellen äidistä jotain, koska ainoat tiedot, mitkä leffan aikana saa Bellestä ja hänen isästään, on että he asuvat jossain päin Ranskan maata. Muuten elokuva on mielestäni hyvinkin onnistunut joistain kliseistä huolimatta.

maanantai 23. toukokuuta 2016

Näitä luen syksyllä

Mua on nyt jonkin aikaa vaivannut enemmän tai vähemmän melko ilkeä lukujumi ja siihen lisäksi stressi, sillä yksi koulukurssi pitäisi tällä viikolla saada alta pois, mutta se tuottaa vähän ongelmia, koska kyseisen kurssin tehtävät ei kiinnosta yhtään, vaikka normaalisti pidän äidinkielestä.

Mulla on jotenkin muutenkin viime viikkoina motivaatio ollut nollassa niin äiidinkielen kuin lukemisen ja kirjoittamisenkin suhteen eikä energiaa ole ollut tehdä juuri mitään, joten sosiaalisten suhteiden ylläpitäminenkään ei ole ollut helppoa.


Nyt löysin kuitenkin aikaa saada tehtyä edes tämän ''Näitä luen syksyllä'' - jutun ja syy sen pitkittymiseen on yksinkertainen, motivaation puute. Aikaa löytyy siksi, että unohdin muistitikkuni kotiin enkä voi siis käytännössä tehdä yhtään mitään nyt koulussa... Jos huomenna olisi parempi päivä? Toivottavasti ainakin. Koska minua laiskotti, jutun kuvat ovat ainakin osittain suoraan kustantamoiden katalogeista.





Art House/Jalava/Tietosanoma


Vaikka en ole edellistäkään Archie Greeneä lukenut (pitäisi ottaa työnalle sekin) niin jatko-osa kiinnostaa. Tosin, ymmärtääkseni kirjassa on puhetta velhoista sun muusta taikaan liittyvästä ja vaikka rakastankin fantasiaa, taikuus alkaa tulla jo korvista ulos. Kai olen kääntymässä vähän pois siitä, vaikka en haluaisi... Pelottavaa.


Yleensä en voi sietää sotajuttuja, mutta jostain syystä viime aikoina kaikki jollain lailla sotaan liittyvä on alkanut kiinnostaa, vaikka siitä sitten menisikin yöunet. Siksi myös tämä kirja kiinnostaa.


No, sanoin kasvaneeni ulos fantasiasta... öö, ei se taida pitää täysin paikkansa, koska bongasin uutuuksista myös tämän Pohjolan myyteistä kertovan kirjan.


Gummerus


Rakastan H.C. Andersenin satuja ja katsoin paljon hänen saduistaan tehtyä tv-ohjelmaa lapsena. Muistan yhä muutaman sadun aika hyvin, joten tämä kirja on pakko hommata ihan omaksi asti!


Tämä kirja on todella ajankohtainen ja minua kiinnostaa, mitä maailmalla ja omassa maassani tapahtuu, joten myös tämä kirja kiinnostaa. Oletko muuten huomannut, että ihmiset on jotenkin paljon enemmän agressiivisia kuin ennen ja ärsyyntyvät helpommin lähes mistä tahansa? Itse mietin nykyään tarkkaan kenelle puhun ja mistä...


Myllylahti



Ostin lukulaitteelleni jokin aika sitten kaikki edelliset osat yhtä Rossin sarjaa ja jotenkin tämäkin kiinnostaa!


Otava


Tuija Lehtinen on yksi vahva suosikkini ja hänen kirjansa eivät ole vielä kertaakaan pettäneet minua. Olen lukenut monia Tuijan lasten- ja nuortenkirjoja jo ennen kuin aloin kirjoittaa blogia. 


Yhdysvaltalaisen Julie Murphyn kirja, Dumplin kiinnostaa, koska siinä puhutaan lihavasta naisesta (en ole itsekään pienikokoinen) ja siitä, että Dumplin on asian kanssa ihan ok. Hänen mielestään täydellinen bikinivartalo on saavutettu pukemalla bikinit päälle. Dumplin ilmoittautuu mukaan äitinsä järjestämiin missikisoihin protestina. Pakkaa sekoittaa entisestään työpaikan hottis, joka Dumplinin järkytykseksi ihastuu häneen. Soppa on valmis!

En ole vielä lukenut edellistä Noaidin tytärtä, mutta aivan varmasti luen sen, kun ehdin!
Myös kirjan jatko-osa kiinnostaa kovasti.


Pakolaisten myötä olen kiinnostunut myös islamilaisesta kulttuurista 
ja tämä kirja voi olla siinä iso apu.


Pidin kovasti edellisestä Maurista, joten myös sarjan jatko kiinnostaa.


Ihana, Rosvoäiti, Siri Kolu hemmottelee fanejaan taas uudella Rosvola kirjalla. Tuskin maltan odottaa, mitä Rosvoloille tapahtuu tällä kertaa.


Myös lähiönoita Taika Taksisen tarina saa jatkoa. Itselläni on edellinen osa vielä luettavana, ja luen sen ihan varmasti. Koulu loppuu viikon päästä, joten mulla on lomalla aikaa pureutua kaikkiin lukupinoni kirjoihin.


Olen odottanut jatkoa Callumin tarinalle siitä asti, kun sain Rautakokeen luettua. Odotan jännityksellä, miten Callumin käy, sillä kirjan takakanteen tulevan tekstin lukemalla ei ole vaikea päätellä, että luvassa on jännittävä seikkailu. 


Siltala


Suomenkieli kiinnostaa minua kovasti ja tavoitteenani on paitsi oppia enemmän äidinkielestäni myös julkaista joskus oma kirja. Sitä varten olen jo vuosia treenannut suomenkieltä ja kerran jopa lähettänyt oman tekstini kustantajalle.


Pidän näyttelijä/kansanedustaja Jani Toivolasta kovasti. Hän on yksi eduskunnan järjenäänistä. Janin kaltaisia kansanedustajia saisi mielestäni olla enemmänkin. Jotta ei menisi liian poliittiseksi, niin Janin kirja ''Minusta tulee isona valkoinen'' on hänen omaelämäkertansa, jossa hän pohtii yksilön oikeutta omaan tarinaan. Teoksen punaisena lankana on Toivolan matka isänsä synnyinseudulle pieneen Webujen kylään Kenian maaseudulla. Elämäntarinansa kautta Toivola käsittelee ajankohtaisia kysymyksiä liittyen identiteettiin ja ihmisen oikeuksiin - kuka saa rakastaa, kuka saa perustaa perheen ja olla isä tai äiti, kuka saa kutsua itseään suomalaiseksi.

Miten päästää irti pelosta ja häpeästä ja seistä omilla jaloillaan?


Kustantamo S&S


Rosa Meriläisen ja Saara Särmän Anna mennä on opaskirja hauskempaan elämään. 
Kirja kiinnostaa minua aika paljon kuten se aito oikea feminismikin. 
Aidolla oikealla feminismillä tarkoitan siis tasa-arvoa kummallekin sukupuolelle. 


Tammi




Olen viimeaikoina jo ihan opiskeluiden takia kiinnostunut koodaamisesta, joten luonnollisesti myös aiheeseen liittyvät kirjat kiinnostavat, vaikka ne sitten olisivatkin lastenkirjoja kuten Hello Ruby.
 Rosie Dickinsin Kuinka tietokone toimii? Kurkista ja koodaa! on tiivis ja havainnollinen tietopankki tietokoneista ja koodaamisesta.


Sari Peltoniemen ja Laura Haapamäen Taivazalan joutsen aloittaa jännittävän trilogian, joka kertoo pienestä Kielisen kylästä. Eräänä elokuun päivänä kylään ilmestyy kummallinen lintuparvi. Parvi kantaa mukanaan koria, jossa matkustaa Opri koiriensa sekä taivaskissa Natalian kanssa. Opri on tullut Taivazalasta Kieliseen etsimään poikaansa. Miranda alkaa ystäviensä Veeran ja Olavin kanssa selvittää, mikä Taivazala oikein on ja kuka on ryöstänyt Oprin pojan. Miksi hänet on ryöstetty Kieliseen? Mistä johtuu, että rehtori muuttuu yhä vihaisemmaksi ja sulkeutuu usein koulun tornikamariin? Mikä sairastuttaa Kielisen lapset?


Maria Turtschaninoff on kirjoittanut aiemmin yhden osan Punaisen luostarin kronikoita ja nyt Maresin tarina saa jatkoa itsenäisellä jatko-osalla, joka palaa ajassa taaksepäin, Punaisen luostarin perustamista edeltäviin tapahtumiin. 
Sain avausosan joululahjaksi, enkä ole kirjaa ehtinyt vielä lukea.
Jos saisin asian korjattua kesälomani aikana.


WSOY


Juuli Niemen Et kävele yksin on tarina 15-vuotiaasta nuoresta, joka vasta piirtää omia ääriviivojaan tarinaan nimeltä elämä, kun ensimmäinen rakkaus iskee. Egzonin perhe on Kosovosta ja Agzon on mamu, vaikka on syntynyt Suomessa. Ensimmäinen rakkaus antaa kaiken ja muuttaa kaiken, mutta voi myös repiä palasiksi.



Tässä oli minua kiinnostavat kirjat kustantamoiden syksyn katalogeista.
Löysitkö jotain kivaa, mitä odottaa?

torstai 12. toukokuuta 2016

Arvonta

Tälle blogiarvonnalle ei ole mitään juhlavaa syytä kuten silloin, kun blogini täytti vuoden, vaan halusin tehdä tämän, koska sain erästä kirjaa 2 kappaletta. Se toinen on siis minulla edelleen kesken.

Jokin aika sitten vihjasin facebookissa kirjan olevan esikoiskirjailijan kirjoittama nuortenfantasiatyylinen romaani. Keksiköhän kukaan kenestä oli kyse?

Laitoin twitter - tililleni kuvan kirjasta noin puolituntia sitten. En tiedä kovin montaa esikoiskirjailijaa, joka olisi julkaissut nimenomaan nuortenfantasiakirjan. Kyseessä on tietysti Kuurankerosta kirjoittanut Elina Pitkäkangas, jonka esikoiskirja, Kuura - löytyy nyt kaupoista ja mm. Elisa Kirjasta sen voi ostaa itselleen myös e-kirjana.

Itse pidän Kuurasta kovasti, vaikka olenkin lukenut siitä vasta noin 150 sivua. Rakastan sitä kirjaa, vaikka toinen päähenkilö välillä onkin hieman raivostuttava.

Elina, jos luet tämän, haluan sinun tietävän, etten pidä Kuuraa missään nimessä tylsänä, vaikka sen lukeminen hieman kestääkin. Se johtuu vain ajanpuutteesta.

Kustantaja kertoo kirjasta näin:

Kuurankeron pikkukaupunkiin nyky-Suomeen (tarkemmin Turun kupeeseen) sijoittuva tarina ammentaa tiivistunnelmaisen tarinansa klassisista ihmissusimyyteistä. Urbaania fantasiaa ja romantiikkaa yhdistelevä teos on nuoren esikoiskirjailijan huiman trilogian avaus.

''Lukiolaisystävykset Inka ja Aaron ovat eläneet jo vuosia suojattua elämää Kuurankeron rauhallisessa pikkukaupungissa, jossa ihmissusiin törmää enää vain uutisissa tai historiankirjoissa. Tasainen arki saa kuitenkin säröjä, kun Inkan pikkuveli joutuu vakavaan onnettomuuteen. Pelko rakkaan menettämisestä pakottaa Inkan etsimään apua muurin varjoisalta puolelta, kylmästä petojen yöstä. Teko repii auki salaisuuden, jonka seuraamuksilta edes Aaron ei voi välttyä - varsinkaan sen jälkeen, kun mukaan vedetään suloinen, pedontuoksuinen Matleena Valkonen.''



Arvonta on käynnissä tästä päivästä aina 10.kesäkuuta klo 22 asti. 
Voittajan ilmoitan heti seuraavana päivänä.

Voit osallistua Kuuran arvontaan seuraavasti.

1. Sinun tulee olla blogini julkinen lukija

2. Kommentoi, mitä haluaisit mahdollisesti nähdä blogissani

3. Jätä kommenttiisi myös käytössäsi oleva sähköpostiosoite, 
jotta saan sinuun yhteyden jos arpaonnetar suosii.


Onnea arvontaan! <3


lauantai 7. toukokuuta 2016

Viimeaikaisia kirjaostoksia/hankintoja


Miten hemmetissä näitä on taas kertyny tällanen määrä? :D


Kuten facebookissa lupasin, kerron viimeaikaisista kirjahankinnoistani, Tosin näistäkään en ole monesta maksanut mitään, vaan suurin osa on arvostelukappaleita. Mulla ei ole minkäänlaista kivaa kuvaustaustaa, joten jouduin ottamaan kuvat tietokonetuolilla. Ehkä mä vielä joskus saan aikaseks hankkia jonkun kivan taustan kuvia varten.

Mulla ei ole mitään hajua, mistä kirjoista olen jo kertonu, joten tässä saattaa olla muutama kirja liikaa siihen nähden, koska viime hankintapostauksesta on jo kulunu jonkin aikaa.



Ekasta läjästä löytyy seuraavat kirjat:

Siri Kolu - Tervemenoa, Taika Taksinen (kesken, arvostelukappale)
Mila Teräs - Noitapeili (arvostelukappale)
Ronja Salmi & Jami Nurminen - Onks noloo? (kirjan ja ruusunpäivän lahjakirja)
Juha Itkonen - Anna minun rakastaa enemmän
(Suomalaisen kirjakaupan kaupanpäällinen kirjan ja ruusunpäivänä)

Eppu Nuotio - Peiton paikka (arvostelukappale)
Zoe Sugg - Girl Online
Elina Pitkäkangas - Kuura (arvostelukappale, kesken)
P.C Cast & Kristin Cast: Yön talo 12: Pelastettu (kesken, arvostelukappale)
Rick Riordan - Magnus Chase 1: Kesän miekka (kesken, arvostelukappale)
Mintie Das: Storm Sisters - Kuohuva maailma (kesken, arvostelukappale)




Toisesta läjästä löytyy arvostelukappaleita ja muutama oma hankinta.

Laura Lähteenmäki - Nutcase (arvostelukappale)
Juha-Pekka Koskinen: Benjamin Hawk - Merirosvon oppipoika (arvostelukappale)
Marja-Leena Tiainen - Viestejä koomasta (Suomalainen kirjakauppa)
V.M, Toivonen - Fimbul-talvi (kirjailijan lähettämä arvostelukappale)
V.M. Toivonen - Mimirin lähde (kirjailijan lähettämä arvostelukappale)
Linda Liukas - Hello Ruby (suomalainen kirjakauppa)


Viimeisenä onkin enää yksi kirja:


Jenni Pääskysaari - Poika sinä olet... (arvostelukappale)


Kirjoja, jotka olen hankkinut e-kirjana, en kuvannut, mutta niistä tulee lista alle:

Eija Lappalainen & Anne Leinonen - Routasisarukset
Eija Lappalainen & Anne Leinonen - Hiekkasotilaat
Eija Lappalainen & Anne Leinonen - Konejumalat
Anni Nupponen - Hirviöasiakaspalvelu
James Bowen - Katukatti Bob, kissa joka muutti elämäni
K.K. Alongi - Kevätuhrit
Ally Cartet - Suloinen huijari
Siri Kolu - Me Rorvolat ja ryöväriliitto
Siri Kolu - Me Rosvolat ja vaakunaväijy
Malala Yousafzai & Christina Lab - Minä olen Malala
Minna Lindgren - Kuolema Ehtoolehdossa (kesken)
Minna Lindgren - Ehtoolehdon pakolaiset
Minna Lindgren - Ehtoolehdon tuho

sunnuntai 1. toukokuuta 2016

Siri Kolu: Ränttätänttää: Rosvoruokaa!

Ränttätänttää, tämä on rosvokeittiö!

Miten valmistetaan Äijän mäjäys tai Helen luksushamppari? Kuinka pelataan Karkinupotusta tai valitaan juhlien Lettukeisari? Millainen on legendaarinen Ufon oksennus? 

Rosvolat ovat armottomia herkkusuita ja armoitettuja ruuanlaittajia. Ränttätänttää, rosvoruokaa on rento ja kekseliäs opaskirja, johon on koottu runsaasti rosvomaisen hauskoja ohjeita ruuanvalmistukseen sekä peleihin ja leikkeihin.

Totta kai se maistuu. Itse rosvottu, itse laitettu, itse syöty.

Siri Kolu tunnetaan suosituista Me Rosvolat - kirjoistaan, joista ensimmäinen sai Finlandia Junior - palkinnon vuonna 2010. Maantierosvojen tarina on myyty pariinkymmeneen maahan, ja se on menestynyt myös elokuvana.



Tämä on kirja, jota olen katsellut jo monta viikkoa aina kirjakaupassa käydessäni. Perjantaina päätin ostaa sen, vaikka juuri nyt taloustilanne onkin tiukka siitäkin huolimatta, että asun edelleen kotona. En muuta mihinkään ennen kuin minulla on ammatti ja mahdollisesti myös työpaikka. 
   Siri Kolun Me Rosvolat ovat vieneet aivan totaallisesti sydämeni. Kolu on yksi niistä upeista kirjailijoista, joilla on taito lumota lukijansa ja saada heidät sellaiseen koukkuun, ettei siitä ole enää irtipääseminen. 
  Ränttätänttää, rosvoruokaa pitää sisällään paljon kivoja ruokaoheita sekä pelejä ja leikkejä. Itse en ole vielä kokeillut mitään niistä, mutta löysin lukiessa muutaman tutun kivalta vaikuttavan jutun. Niihin kuuluu mm. Äijän mäjäys, Suklaakutonen & Ufon oksennus. Tarkennuksena, että Suklaakutonen on siis peli toisin kuin Äijän mäjäys ja Ufon oksennus, jotka ovat herkkuohjeita.

Kirjasta hauskan tekee erityisesti maantierosvo Vilja Vainiston terveiset alussa sekä lainaukset, joita esiintyy jokaisesta Me Rosvolat - kirjasta kirjan sivuilla. Pari tuttua lainausta löysin matkan varrella, koska olen lukenut nyt kaksi Me Rosvolat - kirjaa ja aloittanut kolmatta. Saa nähdä, mitä kaikkea pitää sisällään Me Rosvolat ja iso-Hemmin arkku

Kirja sopii mahtavasti kaikille makeanystäville, jotka ovat yhtä armottomia herkuttelijoita kuin Rosvolatkin. Siri Kolu on loistavasti onnistunut kirjoittamaan kirjan niin Viljamaisesti, että jos en tietäisi, voisin luulla Viljan olleen kirjailija enkä Kolun. Mutta luulen sen olleen vähän tarkoituskin. 

''Minut varastettiin kesäkuun toisella viikolla pari vuotta sitten. Ryöstetyksi tuleminen aloitti jännittävimmän vaiheen elämässäni. Maantierosvojen matkassa olen nauranut, seikkaillut ja syönyt herkullisemmin kuin koskaan. Olen koettanut kirjoittaa muistiin, mitä rosvoruokia olemme syöneet. Rosvous ei suju, jos maha ei hymyile. 
   Tässä kirjassa on iltaleireillä ja piilomökeissä ja Rosvoloiden talviasunnolla laitettuja aterioita. Jotain ruuista osaan valmistaa itsekin. 
   Pitäkää rosvomaisen hauskaa ohjeiden kanssa. Kaikkea voi soveltaa. Ohjeita voi virittää, niin kuin rosvoautoakin. Väärää tapaa tehdä rosvoruokaa ei ole!''

Kävin eilen, vappuaattona, katsomassa Porin Teatterissa viimeisen Me Rosvolat - näytöksen ja siitä todella näki, että se vedettiin tosissaan ja tunteella alusta loppuun. Se vakuutti jopa paremmin kuin ensimmäinen kerta, koska tuntui, että näyttelijät tekivät kaikkensa tarjotakseen yleisölleen unohtumattoman viimeisen kerran Rosvoloiden matkassa ja siinä he onnistuivat!
   Nyt Porin teatterin suuri näyttämö on suljettuna remontin vuoksi aina syksyyn 2017. Pieni näyttämö avautuu nyt syksyllä 2016 ja tarjoilee peräti kahdeksan uutta ensi-iltaa! Odotan jännityksellä, millainen teatteri meillä on rempan jälkeen ja uskon, että niin odottavat näyttelijätkin.


Teos: Ränttätänttää, rosvoruokaa
Kirjailija: Siri Kolu
Kuvittaja: Tuuli Juusela
Kustantaja: Otava
Sivuja: 142
Suosittelenko, kenelle: Kirja sopii kaikenikäisille herkkusuille
Mistä minulle: Porin Info - kirjakauppa
Arvosana: 5
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...