sunnuntai 24. heinäkuuta 2016

Elina Pitkäkangas - Kuura

Lukiolaiset ystävykset Inka ja Aaron elävät suojattua elämää Turun kupeessa sijaitsevassa, muurin ympäröimässä Kuurankeron pikkukaupungissa, jossa ihmissusiin törmää enää vain uutisissa tai historiankirjoissa. Tasainen arki saa kuitenkin säröjä, kun Inkan pikkuveli joutuu vakavaan onnettomuuteen. Pelko rakkaan menettämisestä pakottaa Inkan etsimään apua muurin varjoisalta puolelta, kylmästä susien yöstä. Teko repii auki salaisuuden, jonka seuraamuksilta edes Aaron ei voi välttyä - etenkään sen jälkeen, kun mukaan vedetään suloinen, pedontuoksuinen Matleena.

Onko parempi varjella suurempaa hyvää vai rikkoa asetettuja rajoja rakkaimpiensa vuoksi?

Urbaania fantasiaa ja romantiikkaa sekoittava Kuura ammentaa tiivistunnelmaisen tarinansa klassisista ihmissusimyyteistä. Nykypäivän Suomeen sijoittuvassa kertomuksessa pedon ja ihmisen kahtiajako on pelkkä veteen piirretty viiva.



Olen odottanut tätä hetkeä jo kauan. Halusin jo aiemmin kirjoittaa teille Kuurasta, mutta koska minulla oli koulukiireitä, välillä oli lukujumi päällä ja nyt kesäloma on ollut aika hektistä aikaa tulevasta viimeisestä ammattikouluvuodesta puhumattakaan, en ole oikeastaan jaksanut lukea, vaikka olisin halunnutkin. Ja PokemonGO:n Suomeen tulon jälkeen lukeminen on jäänyt vielä pahemmin. Mutta hei, se on kivaa vaihtelua kirjan lukemiseen. Kerrankin lähden mielelläni ulos ja liikun!
   Voisin kirjoittaa vaikka kokonaisen romaanin siitä, mitä kaikkia syitä keksin selittääkseni, miksi lukeminen on ollut jäissä ja samoin innostus siihen. Mutta yksikään syy ei ole, että kirja ei olisi ollut hyvä. Missään nimessä ei. Kuura on aivan mahtava ja rakastan sitä todella paljon!

Elina on yhdistänyt Kuurassa loistavasti nykypäivän Suomen ja tarujen ihmissusimyytit. Vertasin kirjaa viime yönä sen viimeisiä sivuja lukiessani tahtomattani Twilightin ihmissusiin. Hetkittäin mieleen tuli myös Harry Pottereista tuttu ihmissusi, professori Remus Lupin. Kuuran ihmissusien muoto muotoutui mielessäni enemmän Potterin Lupinin kuin Twilightin susien kaltaiseksi. En nähnyt mielessäni sutta, vaan näin enemmän ihmismäisemmän hahmon, joka vain muistutti joiltain osin sutta. Tiedän, että Elina on ajatellut toisin. Omassa mielessäni sen muoto meni näin.
   Kuura muuttaa rohkeasti sen perinteisen kuvan, joka minulle on nuortenfantasiakirjallisuudesta muodostunut. Tarinassa on kaksi hyvin erilaista päähenkilöä, joista vain toinen edustaa sitä tuttua, perinteistä puolta. Ja siitäkin huolimatta, että toinen päähenkilö oli lähes sietämättömän ärsyttävä välillä, kirjan pisteet eivät laskeneet yhtään.
   Ehdin jo vähän huolestua, ehdinkö lukea Kuuran ennen kuin sen jatko-osa Myrsky ilmestyy. Kyllä ehdin. Minulla on ikävä taipumus aliarvioida itseni ja omat taitoni välillä.

Kirjan henkilöistä lemppareikseni ylsivät Leo, Aaron ja hetkittäin kaikesta huolimatta myös Inka. Huomasin voivani samaistua helposti hetkittäin kaikkien edellä mainitsemieni hahmojen ajatuksiin. Oli aika pelottavaa huomata, että mietin oikeasti mitä itse tekisin vastaavassa tilanteessa, johon Inka joutui. Leon kohtalo jäi harmittamaan aika tavalla, mutta juonen etenemisen kannalta en tiedä, olisiko tarina päättynyt samoin jos olisi käynyt toisin. Taisin kiintyä Leoon enemmän kuin Inka koskaan. Leossa oli jotain todella ihanaa ja samalla jotain synkkää ja salaperäistä.
   Kirjan kirjoittajasta, Elinasta on pakko sanoa sen verran, että vaikka olen jutellut hänen kanssaan vain vähän omaan kirjoitusharrastukseeni ja hänen kirjoihinsa liittyen, hän on aivan ihana ihminen. Pidän Elinasta todella paljon. Koska kirjailija on nuori, uskon että hän todella osaa kirjoittaa nuorille ja osaa tehdä hahmoista helposti samaistuttavat kuten Kuurassa. 

Itsekin muutamat kirjan kannet harjoitustyönä suunnitelleena kohta kolmannen vuoden opiskelut aloittavana graafisena suunnittelijana, osaan arvostaa kirjan kannen suunnitellutta Karin Niemeä todella paljon, koska tiedän, millainen prosessi se työ on, eikä se ole helppo. Karin on tehnyt Kuuralle todella kauniin kannen ja minua hieman harmittaa se, mihin kuntoon oman Kuurani kansi on ehtinyt mennä. Kirja todellakin on sen näköinen, että sitä on luettu! 
   Kuura on mahtava tarina menettämisen pelosta ja rakkauden suunnattomasta voimasta, joka voittaa lopulta aina kaiken. Jopa pelon. Ja sen muistaminen on varsinkin nykymaailman tapahtumia seuranneena hyvä asia. Pelolle ei ikinä saa antaa valtaa itseensä ja Kuura on hyvä muistutus siitä. Kuura kertoo rakkauden rajattomasta voimasta ja siitä miten jotkut meistä ovat valmiita tekemään mitä hyvänsä kunhan heidän rakkaansa säilyvät hengissä. 
Kuura oli myös ensimmäinen kosketukseni kotimaisen fantasiakirjallisuuden maailmaan. Olen aiemmin lukenut vain ulkolaista nuortenfantasiaa, mutta yrittänyt lukea Elina Rouhiaisen Susiraja- sarjaa, jota en kuitenkaan ole saanut jatkettua siitä syystä, että siitä tulee liian hyvin Twilight-saaga mieleen. Ehkä vielä jonain päivänä luen sen sarjan... Odotan jo innolla Kuuraan jatkoa ja hankin sen varmasti tavalla tai toisella omakseni. Kiitos Myllylahti ja Elina, kun sain lukea kirjan ennakkoon ja anteeksi, kun siinä kesti paljon suunniteltua kauemmin!


Teos: Kuura
Kirjailija: Elina Pitkäkangas
Sivuja: 355
Kansi: Karin Niemi
Kustantaja: Myllylahti
Mistä minulle: Kustannusosakeyhtiö Myllylahti
Suosittelenko, kenelle: Ehdottomasti! Kirja sopii erityisen hyvin nuorille, niin pojalle kuin tytöllekin.
Arvosana: 5

1 kommentti:

  1. Hei! Blogissani on sinulle haaste. Älä kuitenkaan ota asiasta stressiä, pakko ei ole osalllistua. :) https://luetutnet.wordpress.com/2016/08/08/liebster-award-tunnustus/

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...