sunnuntai 3. heinäkuuta 2016

Siri Kolu - Kesän jälkeen kaikki on toisin

''Mä en ole sun tyttösi, jos mä en voi olla sun poikasi, mä en voi olla sun lapsesi enää.''

Peetu odottaa. Kesän jälkeen Peetun hoidot jatkuvat leikkauksella. Se on tehtävä, jotta hän voi tulla omaksi itsekseen. Ja vaikka itseksi tulemisen hinta on kallis, Peetu on valmis maksamaan sen. Sillä ei ole syvempää onnea kuin olla se joka on.

Isä helpottaa Peetun odotusaikaa antamalla parhaan mahdollisen lahjan: kymmenen purjelentoa, kymmenen hetkeä kiinni taivaan reunassa. Ilmassa Peetu ja isä jakavat keveyden, jossa sanatkin tulevat vapaammin ja voi puhua ihan kaikesta.



Aloitin lukemaan Siri Kolun lentokonekirjaa maanantaina ja nöyryyttävää kyllä, sain sen vasta eilen loppuun. Kirja oli todella hyvä ja pienestä koostaan huolimatta se sisälsi aivan valtavan suuren tarinan, jolla on tärkeä sanoma. Olen aiemmin lukenut transsukupuolisuuteen liittyen Tuija Lehtisen Poika nimeltä Iines, joten tiesin jo vähän odottaa, mitä oli edessä. Tällä kertaa näkökulma oli eri. Siinä missä Lehtisen kirjassa transsukupuolinen oli Iineksen setä, joka oli löytänyt itsestään naisen ja pukeutui ja käyttäytyi kuin nainen ja sai siksi melkolailla paheksuvia katseita osakseen, Kolun kirjassa transsukupuolinen on aikuisuuden kynnyksen yli astumassa oleva Petra, joka on jo pitkän aikaa tiennyt, ettei ole nainen. Hänen hoitonsa ovat edenneet jo niin pitkälle, että enää on edessä vain leikkaus. Petra on jokin aika sitten vaihtanut nimensä Peetuksi, mutta erityisesti hänen perheensä, lähinnä äidin ja isoveljen, on todella vaikea suhtautua hänen haluamaansa muutokseen kuten hän toivoisi.

Olisin varmasti lukenut kirjan muutamassa päivässä jos sosiaalinen media ei veisi niin paljon aikaani. Syytän usein somea ja voin jopa myöntää sen, että se vie suurimman osan päivästäni. Saatan maata sängyssä tunteja ja katsoa somet miljoonaan kertaan läpi ja katsoa Netflixiä. Tiedän kuitenkin, etten ole riippuvuuteni kanssa yksin, meitä on maailmassa todella paljon. Ilman puhelinta oleminenkaan ei olisi minulle ongelma, vaikka olenkin someriippuvainen, koska lähes kaikki mitä puhelimella teen, onnistuu tietokoneella ja kuvaamista varten minulla on kamera olemassa. Haaveena olisi ostaa joku hyvä, kääntyvänäyttöinen kamera videoita varten, koska en osaa kuvata jos en näe, että kuva on oikeasti tarkka ja kaikki näkyy, mitä pitäisikin.

Pidin Kolun kirjasta kovasti. Se on tarina ennakkoluulojen väistymisestä ja toisen hyväksymisen vaikeudesta. Kirja on pelottavan ajankohtainen. Tällaiset asiat tulevat varmasti olemaan ajankohtaisia niin kauan kuin vähemmistöillä ei ole kaikkia samoja oikeuksia kuin heteroilla on. Olen tässä jonkin aikaa seurannut somessa Helsinki Pride - keskusteluja eri lehtien facebooksivuilla ja täytyy myöntää, että parina kertana on oikeasti pitänyt purra hammasta, jotten ole hajottanut jotain ja karjunut niin lujaa kuin pystyn. En voi mitenkään ymmärtää, että vielä vuonna 2016 maailmasta löytyy ihmisiä, jotka eivät osaa hyväksyä muita sellaisena kuin he ovat. Miksi?! Ja miksi aina kun puhutaan vähemmistöistä, joku vetää pakasta eläin- tai pedofiilikortin ja toteaa, että pian kai saa mennä vaikka koiransa kanssa naimisiin ja harrastaa seksiä... Mitä helv...?! En ymmärrä. Enkä hyväksy näin kapeakatseisia ihmisiä. Tästä syystä kirjailijoiden ja muiden taiteilijoiden rooli erilaisuuden hyväksymisen edistämisessä on elintärkeä eikä sitä saa väheksyä.

Huomasin pystyväni samaistumaan kirjan aikana erityisesti Peetun ajatusmaailmaan pelottavan hyvin. Tuntui melkein kuin olisin ollut hän. Mulla on aina välillä kausia, jolloin en tunne itseäni alkuunkaan naiseksi, mutten ikinä puhu niistä kenellekään. Jotenkin musta tuntuu, että vaikka olen nainen ja innostun meikeistä, laukuista, hiustenlaitosta sunmuusta, minussa on kuitenkin hivenen vahvempi se miesten ajatusmaailma. En ymmärrä lähellekään kaikkia juttuja, mitä jotkut naiset tekevät. En kuitenkaan miellä itseäni myöskään aivan transsukupuoliseksi, vaikken aina tunnekaan itseäni naiseksi. En olisi uskonut, että mikään kirja saisi minut samaistumaan päähenkilöön näin vahvasti. 

Olen monesti kuunnellut äitiäni, kun hän on kertonut jonkun kysyneen häneltä, että ''Mitä jos jompi kumpi sun tyttäristä olisi lesbo? Etkö tekis tai sanois mitään?'' Äiti on tässä kohdassa aina todennut, ettei voi sanoa tai tehdä mitään. Äitini on ihminen, joka hyväksyy muut seksuaalisesta suuntauksesta tai sukupuolesta huolimatta. Ja olen ylpeä, että hän on juuri meidän äiti! Itsekin pyrin aina hyväksymään ihmisen sellaisena kuin tämä on, enkä vaadi häneltä mitään. 
   Mielenkiintoisia hahmoja olivat myös Peetun tyttöystävä, Aamu sekä Peetun isä. Pidin oikeastaan kaikista kirjan hahmoista, mutta ehkä vähiten Peetun äidistä. Syy saattaa olla siinä, että minun oli kovin vaikea ymmärtää, miksi hän ei hyväksy poikaansa sellaisena kuin tämä on. 

Sen lisäksi, että kirjaan kätkeytyy tärkeä sanoma erilaisuuden hyväksymisen vaikeudesta, siitä saa myös todella paljon tietoa purjelennosta. Opin todella paljon asiasta, josta en aiemmin tiennyt mitään. Kolu on onnistunut hyvin kirjoittaessaan ja ottanut tarkasti selvää transsukupuolisuudesta ja purjelennosta. Toivon, että joskus tulee päivä, jolloin ei enää välitetä siitä, millainen ihminen on. Rakkaus kuuluu kaikille ja kaikilla on oikeus samanarvoiseen elämään. 
   Kuten olin tätä ennen monen kollegan blogista lukenut tai kuullut suullisesti tai somen kautta, totean nyt saman itseksin: Kesän jälkeen kaikki on toisin on aivan ihanan vahva kasvutarina. Se on tarina rakkaudesta, sen muuttumisesta ja erilaisuuden hyväksymisestä ja sen vaikeudesta. Kirja sai minussa aikaan niin paljon tunteita, ettei minulta löydy edes sanoja kuvaamaan sitä, kuinka ihana kirja on. Rakas Siri, sinä teit sen taas, kiitos! 


Teos: Kesän jälkeen kaikki on toisin
Kirjailija: Siri Kolu
Sivumäärä: 112
Kustantaja: Otava
Mistä minulle; Ostettu Huuto.netistä
Suosittelenko, kenelle: Totta ihmeessä! Tämä kirja pitäisi ihan kaikkien lukea iästä ja sukupuolesta huolimatta.
Arvosana: 5

6 kommenttia:

  1. Riikka, ihana, ihana bloggaus! Niin monta hienoa asiaa olet saanut tähän tekstiin, ja miten miten täynnä suvaitsevaisuutta bloggauksesi onkaan <3

    Jaan muuten tuon tunteesi someen koukuttumisesta. En edes uskalla miettiä kuinka monta kertaa päivässä tulee vaan "äkkiä" tarkastettua facebook, instagram tai twitter ja sitten jäätyä selailemaan sitä... En haluaisi täysin irti mistään kanavasta, mutta haluaisin vähentää tuota aikaa.

    VastaaPoista
  2. Moikka Riikka! Oon itse paininut nyt muutaman päivän kinkkisten ongelmien parissa :D Sormet syyhyäis alottaa uuden tarinan kirjoittaminen, mut jotenkaan en keksi aihetta, genreä, hahmoja.. Plääh, huomenna aattelin töiden jälkeen väsätä miellekartan, jos se auttais pikkasen :) Näiden ongelmieni parissa kun pyörin, nii tuli tää sun blogi mieleen! Muistin nähneeni facessa paljon sun päivityksiä kirjoista ja ylipäänsä tästä blogista. Paljastus, ollaan tosiaan kavereita facessa :) Mistä sä keksit ideat sun teksteille? Käykö niin, että kirjaa lukiessa tulee päähän omia ideoita? Itselle käy näin, mutta elokuvia katsellessa. En lue kirjoja ollenkaan. Rehellisesti sanottuna lukenut viimeksi yläasteella.. Tarinoita oon rustaillut jo peruskoulusta asti. Itelle se ideoiden haku lähtee elokuvista :D En tiiä kuinka hullulta se kuulostaa toisen korvaan? :D

    Itelle suurin unelma olis, jos joskus sais itseään kutsua elokuvakäsikirjoittajaksi. Suuret haaveet :D Nyt kai mietit mikä järki tässä kommentissa oli, niiiiiin aattelin et ois kiva kuulla mistä sä saat ideas, kauan sulla kestää kiinnostus siihen sun tarinaan? Saatko loppuun kirjoitettua? Kuinka pitkiä ne ovat? :)

    VastaaPoista
  3. Aamun hahmo on todella mielenkiintoinen. Uskon, että hänestä saisi ihan oman kirjan, sillä aivan varmasti tyttöystävän muuttuminen poikaystäväksi on kova paikka. Varsinkin, kun Aamu itsekin toteaa olevansa niin perilesbo, että eihän tuo voi olla vaikuttamatta myls häneen. Peetu ei vaan oikein tuntunut aluksi ymmärtävän tätä asiaa. Kirjan loppua kohti hän tosin kasvoi ymmärtämään paremmin myös muiden tunteita ja näkökulmia, vaikka asia itsessään onkin kokonaan Peetun oma asia!

    VastaaPoista
  4. Tämä oli toinen postaus, jonka luin Sirin kirjasta. Vaikuttaa, että kirjassa Peetu määritellään sukupuolisen suuntautumisensa kautta. Onneksi oikeassa elämässä nämä ovat yhä tavallisempia asioita, jotka eivät nouse muodostamaan ainoaa kuvaa ihmisestä. Tyttären teatteriryhmässä ainakin suvaitsevaisuus on kohdallaan ja hän lähes loukkantui, kun kysyin yhdestä hänen kaveristaan, onko hän poika vai tyttö. Se ei ole kuulemma se juttu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sun tyttös on oikeessa. Sukupuoli ei merkitte mut ko ihmisillä on kauhee tarve lokeroida toiset ja yrittää jotenki ymmärtää mikä se toinen edes oikeestaan on. Lainasin Minna Kivelän sanoja. Suosittelen kattomaan tämän https://youtu.be/Bh766krWqT0

      Poista
    2. Sun tyttös on oikeessa. Sukupuoli ei merkitte mut ko ihmisillä on kauhee tarve lokeroida toiset ja yrittää jotenki ymmärtää mikä se toinen edes oikeestaan on. Lainasin Minna Kivelän sanoja. Suosittelen kattomaan tämän https://youtu.be/Bh766krWqT0

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...