maanantai 5. syyskuuta 2016

Minna Lindgren - Kuolema Ehtoolehdossa

Kuka voisi uskoa, että vanhusten palvelutalo Ehtoolehdossa tapahtuisi mitään rikollista: epäilyttäviä kuolemia, varkauksia, lääkekauppaa? Eivät ainakaan talon yli 90-vuotiaat asukkaat Siiri ja Irma.
Heidän elämänsä täyttää talon muiden asukkaiden tapaan lähinnä tyhjä aika, jota yritetään rytmittää punaviinillä, raitiovaunuajeluilla ja hautajaisilla. Ehtoolehdon oudot tapahtumat ovat kuitenkin mielenkiintoisempaa tutkittavaa kuin kortinpeluu suurlähettilään ja Lierihatturouvan kanssa – puhumattakaan ainaisesta askartelusta, jumpasta ja haitari-iltamista, joihin talon asukkaat osallistuvat lähinnä säälistä Ehtoolehdon työntekijöitä kohtaan.



Viimeisimmästä kirja-arvostelujutustani on olevinaan pitkä aika. Viimeisin arvostelemani kirja on Elina Pitkäkankaan Kuura, josta kirjoitin heinäkuun lopulla. Tässä välissä onkin tapahtunut paljon sen lisäksi, että motivaatio lukemiseen ja kirjoittamiseen ja ennen kaikkea henkinen jaksaminen on ollut vähissä. Juuri nyt ei oikein koulunkaan eteen jaksa tehdä paljon mitään. Se taas johtuu siitä, mitä tapahtui joitain viikkoja sitten. Pappani joutui heinäkuun lopulla sairaalaan ja kuoli maanantaina 15.8.    Se pysäytti kaiken ja viikot ovat menneet täysin sumussa. Mutta nyt, kun hautajaiset ovat ohi niin on jotenkin helpompi olla, ja voin jo kirjoittaa ja lukea kuten ennenkin. Suru ei helpota koskaan, mutta se muuttaa muotoaan ajan kanssa ja se tulee olemaan ikuinen ystävä elämässä.
   Pappani poismenon surutyöhön on edesauttanut Ehtoolehto - sarja, jonka lupauduin maaliskuun lopulla lukemaan Porin Teljän seurakunnan kirjallisuuspäiviä varten.

En ole vielä elämäni aikana lukenut paljoa aikuisten kirjoja, tai no siis... aikuisille suunnattuja kirjoja, vaan olen pysytellyt mukavuusalueellani ja lukenut lasten- ja nuortenkirjallisuutta. Sillä linjalla jatketaan varmaan aina ainakin osittain. Minua pyydettiin huhtikuun lopulla mukaan Porin Teljänseurakunnan kirjallisuuspäiville ja niitä varten olenkin nyt lukenut Ehtoolehtoa.

Ehtoolehto kertoo palvelutalon tapahtumista vanhusten näkökulmasta. Henkilöhahmot ovat juuri sellaisia kuin vanhat ihmiset ovat. Toki löytyy ikäviäkin vanhoja ihmisiä, mutta heihin eivät kuulu kirjan päähenkilöt. Kuten muissakin hyvissä kirjoissa, myös tässä on eräänlainen ''pahis'' tai pahiksia, nimittäin se osa on langennut osastonhoitaja Virpi Hiukkasen yritykselle nimeltä vanhusten Hoiva ja Rakkaus Säätiö. 
   Kirja on kirjoitettu dekkarimuotoon ja yleensä en lue dekkareita, mutta kuten kaikki hyvät kirjat, tämäkin alkoi sanoilla, joiden jälkeen ei vaan voi olla jatkamatta eteenpäin. Nuo sanat ovat ''Joka aamu Siiri Kettunen heräsi ja huomasi, ettei ollut vieläkään kuollut.''

Kun ikää on 94 tai 92 v, asiat voi sanoa niin kuin ne ovat, eikä tarvitse yrittää sanoa jotain muuta, kuin mitä itse ajattelee. Tästä Minna Lindgren punoo keskusteluja, jotka tuntuvat koomillisilta. Myös palvelutalon asukkaiden ajanvietto on lystikästä seurattavaa: pirteät mummelit huvittelevat vierailemalla toistensa asunnoissa murukahvilla, maksalaatikolla ja punaviinillä, ajelevat raitiovaunuilla pitkin Helsinkiä ja käyvät tuttujen - ja välillä vieraiden - hautajaisissa. Romantiikkakin kukkii.

   Huumoriakaan Minna ei kirjassaan unohda, vaan kertoo sen kautta asioista, jotka oikeasti ovat synkähköjä ja vakavia. Siellä, missä pitäisi olla hyvää hoivaa, onkin pahaa, kun taas sieltä, missä voisi kuvitella olevan rikollista, löytyykin hyvää.

Minna Lindgrenin Ehtoolehto-sarja on mielenkiintoinen ja uudenlainen tapa käsitellä ikääntymistä ja siihen mahdollisesti liittyviä hyviä ja huonoja puolia. Kirjan aikana ei ehdi kyllästyä, vaikka minun ikäiselleni lukijalle kirja saattaa olla hieman pitkästyttävää luettavaa. En yhtään ihmettele, miksi Ehtoolehto - sarja on niin suosittu ja miksi sitä monet kehuvat. Kirjassa on kaikki ne ainekset, jotka hyvään kirjaan yleensä kuuluu. Se on tapahtumarikas, siinä on huumoria ja kerronta etenee sopivaa tahtia.

Minna Lindgren on kirjoittanut hauskan kirjan, jossa on paljon vakavaa asiaa. Kieli on sujuvaa ja lohkaisut mainioita. Rikosromaaninakin kirjaa voi pitää, sillä mummot metsästävät hämärien puuhien syyllisiä ja paljastavat heidät, mutta avoimeksi jää, joutuvatko syylliset koskaan vastuuseen teoistaan. Kaipa se selviää seuraavassa osassa, joka kantaa nimeä Ehtoolehdon pakolaiset.


Teos: Kuolema Ehtoolehdossa
Sarja: Ehtoolehto
Kirjailija: Minna Lindgren
Sivumäärä: 289 (e-kirja)
Kansi: Jenni Saari
Kustantaja: Teos
Mistä minulle: Elisa Kirja - palvelu, e-kirja
Suosittelenko, kenelle: Ehdottomasti suosittelen. Kirja sopii noin parikymppisestä ylöspäin.

Arvosana: 3
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...