keskiviikko 16. marraskuuta 2016

J.K Rowling, John Tiffany ja Jack Thorne - Harry Potter ja kirottu lapsi



Kahdeksas tarina. Yhdeksäntoista vuotta myöhemmin.
  
Harry Potterilla ei ole koskaan ollut helppoa, ja vaikeuksia riittää nytkin kun hän on taikaministeriön ylityöllistetty virkamies, aviomies ja kolmen kouluikäisen lapsen isä. Samaan aikaan kun Harry kamppailee esiin pyrkivän menneisyytensä kanssa, hänen nuorin poikansa Albus joutuu ottamaan vastuksekseen suvun henkisen perinnön taakan. Menneisyyden ja nykyisyyden sulautuessa pahaenteisesti yhteen sekä isä että poika oppivat ikävän totuuden: toisinaan pimeys nousee odottamattomista paikoista.



Viimeisestä Potterista ehtikin vierähtää jo hyvä tovi. Kun kuulin vuoden alussa, että J.K Rowling julkaisee uuden kirjan, joka katkaa Harry Potterin tarinaa siitä, mihin viimeinen kirja jäi, aloin heti odottaa marraskuuta ja kirjan suomenkielistä julkaisua. Monet ovat arvostelleet kirjan surkeaksi fanfiktioksi, joka ei ole lainkaan kuten edelliset Potterit. Moni on sanonut pettyneensä siihen, että kirja ei ollutkaan romaani vaan näytelmä. Minua tuo seikka ei haittaa, enkä ymmärrä miksi kirjaa on sanottu huonoksi fanfiktioksi... Olen sen tason Potterfani, että on aivan sama onko Potterkirjani näytelmä vai romaani, koska luen sen joka tapauksessa. 
   J. K. Rowlingin lisäksi teoksen kirjoistustyössä ovat olleet mukana John Tiffany ja Jack Thorne. Tästä huolimatta teos tuntui eheältä, kirjoittajat ovat selvästikin onnistuneet saavuttamaan yhteisen äänen ja Harry Potter ja kirottu lapsi tuntui liittyvän aiempien seitsemän teoksen perään saumattomasti. 
   Tämän ja kaikkien edellisten Pottereiden suomentaja, Jaana Kapari-Jattaa mukaillen voin sanoa, ettei kirja eroa paljon edellisistä osistaan, vaan nivoutuu huomaamattoman hyvin muiden kanssa yhteen tuoden (sillä siinä on yllättävän paljon tuttua) edellisten tarinoille sen pienen lisäsisällön, jota varmasti moni on kaivannutkin. Myös minua jäi aikanaan häiritsemään, kun seitsemäs kirja loppui niin selittämättömästi. Nyt sain ainakin osaan kysymyksistäni vastauksen ja olen enemmän kuin tyytyväinen. 
   Kapari-Jatta on tehnyt kirjaa kääntäessään aivan uskomattoman hyvää työtä jälleen kerran. On itse asiassa hänen ansiotaan, että suomenkielestä ylipäänsä löytyy sanaa Tylypahka. Jaana on keksinyt käännöksiin myös muita sanoja. Hieman ärsyttää, että loitsuista lähtevät salamat (jos sitä haluaa siksi kutsua) ovat muuttuneet salamiksi, muuten ei ole valittamista.
   Haluaisin kovasti keskustella lukemastani, mutta tiedän etten voi paljastaa liikaa ja pilata jonkun lukukokemusta kertomalla liikaa kirjan tapahtumista. Tähän kohtaan sopii mainiosti Scorpiuksen kirjassa sanoma lause ''Vau. Iik, Nörtti minussa tärisee''. Lause on osuva ja huvittava, sillä se pieni kirjanörttilukutoukka-Potterfani, joka sisälläni elää, lähes hyppii ilosta täristen. Enkä edes liioittele. 


Aikaisempien teosten päähenkilöt ovat nyt nelikymppisiä aikuisia, joilla on omat haasteensa työn ja lastenkasvatuksen kanssa. Kirottua lasta tähdittää Harryn toinen poika Albus, joka on lähdössä ensimmäistä kertaa Tylypahkaan. Teos alkaa siis siitä, mihin Kuoleman varjelukset päättyi. Junassa hän tapaa loppuelämän ystävänsä, Scorpiuksen, joka paljastuu Draco Malfoyn pojaksi (vaikka lapsen syntymästä onkin liikkeellä outoja huhuja). Harry pelkää olevansa huono isä Albukselle ja heidän suhteensä kipuilu on keskeistä teoksessa.

Kuten Harry aikanaan myös Albus pelkää joutuvansa lajitelluksi Luihuisen tupaan. Hän ei suostuttele hattua lajittelemaan häntä Rohkelikkoon kuten Harry aikanaan, vaan hänet lajitellaan ensimmäisenä Potterina Luihuiseen. Tästä syystä Albuksesta tulee melko epäsuosittu koulussa eikä koulu ole hänelle toinen koti kuten Harrylle oli aikanaan. 
   Albus ja Scorpius muistuttavat kovasti Harrya ja Ronia, (vaikka Scorpius on Draco Malfoyn poika) sillä he joutuvat monesti ongelmiin. Hermionea edustaa hänen ja Ronin tytär, Rose, vaikka hänen roolinsa teoksessa on häviävän pieni. Uusien tuttavuuksien lisäksi moni hahmo aiemmista kirjoista vierailee teoksessa. Yhden hahmon vierailusta ilahduin erityisesti, mutten halua mainita hänen nimeään, jotta en spoilaa liikaa. 


Tapahtumat saavat välillä paljon vauhditusta ja Albuksen kahdesta ensimmäisestä kouluvudesta kerrotaan vain muutamia katkelmia, kunnes kolmannen vuoden alussa päästään itse asiaan ja varsinainen seikkailu alkaa. Sen jälkeen miljöö vaihtuukin pökerryttävää tahtia ja voin vain kuvitella millaisia haasteita teos asettaa lavastajille. Itse näin tapahtumat mielessäni elokuvana. 
   Yllätyin suuresti huomatessani, että pidin aikuistuneesta Dracosta huomattavasti enemmän kuin teini-Dracosta. Isyys pukee Dracoa hyvin ja hän tuntuu hetkittäin jopa Harrya fiksummalta. Hetkittäin Draco ja Harry tuntuvat olevan kuin hyviä ystäviä. Dracosta paljastuu kirjassa enemmän herkkä puoli, joka oli hänen kouluvuosinaan jossain piilossa. 


Rakastuin kirjaan koko sydämestäni ja välillä oli todella vaikea olla itkemättä joissain kohdissa. Kuten edelliset Potterit, myös tämä herättää voimakkaita tunteita laidasta laitaan. Mikäli kirja herättää jotain tunteita, se on silloin onnistunut teos. 
   Huumoria teoksesta ei kuitenkaan puutu ja välillä se yllättää aivan odottamattomissa tilanteissa. Kokonaisuutena siis oikein onnistunut teos, joka syventää valhomaailmaa ja laajentaa sitä, mistäKuoleman varjelusten viimeinen luku antoi maistiaisen. Kaikkia hahmoja ei tähän ole saatu mahdutettua, mutta oikein toimiva lisä, johon kannattaa ehdottomasti tutustua.  



Teos: Harry Potter ja Kirottu lapsi, osat yksi ja kaksi
Alkuperäisnimi: Harry Potter and the Crused Child, Parts one and two
Kirjailija: J.K Rowling
Suomentaja: Jaana Kapari-Jatta

Sivuja: 446
Kustantaja: Tammi
Suosittelenko, kenelle: Ehdottomasti jokaiselle Potterfanille!
Mistä minulle: Ostettu, Suomalainen Kirjakauppa
Arvosana: 5

2 kommenttia:

  1. Kaipaus Tylypahkaan oli niiiiin suuri, että olin aluksi ihan hemmetin pettynyt ja lukeminen vaati totuttelua... Mutta sitten, kun pääsin vauhtiin ja lukeminen alkoi sujua, niin kirjakin alkoi maistua. Tarina oli hyvin Potterimainen ja mielikuvituksesta sain aina oikean maiseman ;) Mutta ilman Potteri-tietämystä kirja olisi ollut....... harmi. Voi kun olisivat käyttäneet hieman aikaa ja julkaisseet saman tarinan, mutta Rowlingin kertomana ;) No anyway nyt yritän miettiä, että mitä siitä sanoisin... Tervetuloa chekkaamaan parin päivän sisään blogistani: "Arca Fabulorum - Tarina-arkku" ;)
    https://arcakiraniia.blogspot.fi/

    Peace & love, and respect to you all!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, tosiaankin se Kirottu lapsi vaatii aika paljon Potter-tietämystä ja itselläkin näytelmän lukeminen vaati hiukan totuttelua muttei se lukutahtia haitannut. Odotan mielenkiinnolla, mitä mieltä kirjasta olet ja lisäsin blogisi tohon listaani ja liityin myös blogisi lukijaksi. Tervetuloa lukemaan blogiani! :)

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...