torstai 29. joulukuuta 2016

Elisa Heilala - Heikki Kinnunen: Tarinankertojan elämät


Koko Suomi tuntee Heikki Kinnusen, mutta mitä me tiedämme hänestä? Televisiosta ja elokuvista tuttujen hahmojen ja lukemattomien teatteriroolien takaa paljastuu näyttelijä, jolle näytteleminen on työ, intohimo ja elämä. 
   70-vuotispäivänsä kunniaksi ilmestyvässä elämäkerrassa Heikki Kinnunen avautuu elämästään: lapsuuden isosta, alituiseen muuttaneesta rautatieläisperheestä, nuoren pojan tiestä Teatterikouluun ja sieltä Suomen arvostetuimmille näyttämöille, mm. Kansallisteatteriin, Turun kaupunginteatteriin, Helsingin kaupunginteatteriin ja Tampereen kaupunginteatteriin, unohtamatta mittavaa uraa elokuva- ja tv-viihteen maailmassa tai kärhämiä verottajan kanssa. 
   Omia kokemuksiaan ja näkemyksiään näyttelijälegendasta kertovat kirjassa myös perhe, ystävät ja lukuisat työtoverit vuosien varrelta.




Sellaiselle ihmiselle, joka tykkää lukea elämäkertoja, näyttelijä Heikki Kinnusen elämäkerta on hyvää luettavaa. Kirjan tapahtumat on hyvin kerrottu ja ne alkavat ihan alusta. Heikki ei unohda kerronnassa perhetaustastaan ja kertoo myös heistä paljon. 
   Kirjasta selviää hyvin polku, jonka Kinnunen on näyttelijän urallaan kulkenut ja hänen saamiaan arvosteluja oli myös mielenkiintoista lukea. Kinnunen omistautuu täysin työlleen ja huomaa, että hän todella on unelma-ammatissaan. Hänen mukaansa yleisön merkitys ja se miten katsojat ottavat hänen työnsä vastaan, on hyvin tärkeää. 

Kirjoittaja, Elisa Heilala on onnistunut työssään hyvin ottaen huomioon, kuinka paljon elämäkertakirjallisuus vaatii tekijältään työtä. Kerronta oli sujuvaa ja siinä pysyi hyvin mukana. Kirja oli mukaansatempaava eikä se jäänyt kesken. Se tuli oikeastaan luettua ihan muutamassa päivässä. Suosittelisin kirjaa heille, joita kiinnostaa ihmisten elämä ja niiden sisällöt. Jos tykkäät lukea suomalaisjulkkiksista juttuja, Kinnusen elämäkerta on juuri sinua varten, sillä onhan Kinnunen yksi tunnetuimpia suomalaisnäyttelijöitä.

Teos: Heikki Kinnunen - Tarinankertojan elämät
Kirjailija: Elina Heilala
Sivuja: 319
Kustantaja: Tammi
Mistä minulle: Arvostelukappale
Suosittelenko, kenelle: Kaikille jotka haluavat tietää lisää koko suomenkansan rakastamasta näyttelijästä
Arvosana: 4

maanantai 26. joulukuuta 2016

Joulun kirjalahjat 2016


Vaikka joulu minun mielestäni loppuu vasta loppiaiseen, kerron silti jo nyt joululahjoistani. Joulu oli minulle tänä vuonna erittäin onnellista aikaa, koska löysin myös rakkauden uudelleen elämääni. Sain rakastamani miehen takaisin elämääni ja siitä olen hyvin kiitollinen päätökselleni antaa suhteelle toinen mahdollisuus. Olen nyt onnellisempi ja iloisempi kuin ennen ja toivon, että se välittyy teille lukijoillekin. Mutta ei siitä sen enempää vielä. 


Joululahjojeni joukossa oli muumimukin ja -pyyhkeiden, suklaan ja elokuvien lisäksi kolme yllä olevassa kuvassa näkyvää kirjaa. Kaimani Riikka Pulkkisen kirjaan ihastuin jo Turun kirjamessuilla marraskuussa, kun kävin siellä äidin ja äidin ystävän kanssa. Ne teistä jotka eivät tiedä, niin olen joskus myös asunut Turussa vuoden verran.
  Kirjalahja on minun tapauksessani aina varma valinta, koska luen paljon ja jos tunnet minua vähänkään, et ole voinut välttyä siltä tiedolta, että rakastan lukemista ja kirjoittamista tai että haaveeni on kirjoittaa joskus omiakin kirjoja ja siihen tähtään kokoajan.

Sain siis joululahjaksi seuraavat kirjat:

Emma Cline - Tytöt- Kirja kertoo  tytöistä, heidän voimastaan, haavoittuvuudestaan ja kiihkeästä halustaan kuulua joukkoon. Kesällä 1969 neljätoistavuotias kalifornialaistyttö Evie on tylsistynyt, yksinäinen ja janoaa uusia kokemuksia. 
   Hän ihastuu puistossa kohtaamaansa kauniiseen hippityttöön ja päätyy tämän matkassa kommuuniin, jota pyörittää karismaattinen Russell. Kun vapaan rakkauden huuma vähitellen murenee, alkaa raadollinen totuus idyllin taustalla paljastua. Lopulta tapahtumat riistäytyvät kokonaan käsistä.

Riikka Pulkkinen - Paras mahdollinen maailma
Mitä tapahtui Berliinissä yli 20 vuotta sitten? Väkevä romaani äidistä joka on tehnyt peruuttamattoman virheen, isästä joka ei löydä tietä ulos surustaan ja tyttärestä jolle muistaminen on liian kipeää.

   Teatterikorkeakoulusta valmistunut Aurelia on saman ikäinen kuin vapaa Eurooppa: hän on syntynyt Berliinin muurin murtumisen päivänä. Nyt Aurelia on läpimurtonsa kynnyksellä, kun kulttiohjaaja on kutsunut hänet näytelmänsä päärooliin.Samaan aikaan Aurelian isä makaa sairaalassa puhumattomana. Äidin toistuviin soittoihin Aurelia ei suostu vastaamaan. Mitä isä ehti kertoa ennen sairauskohtaustaan? Ja kuka kulkee Aurelian kannoilla ja tietää kaikesta enemmän kuin hän itse?

Sari Peltoniemi - Taivazalan joutsen
Uuden, jännittävän Avaimenkantaja-triogian ensimmäinen osa.
Mirandan, Veeran ja Olavin kesä huipentuu hurjaan seikkailuun, joka muuttaa heidän elämänsä ja käsityksensä niin Kielisestä kuin sen asukkaistakin: Kielisestä on ikiaikaisia yhteyksiä muihin maailmoihin ja kylässä asuu avaimenkantaja, joka voi liikkua maailmojen välillä.
Eräänä elokuun päivänä Kielisen kylän taivaalle ilmestyi merkillinen lintuparvi. Tavallisten lintujen lisäksi siinä oli papukaijoja ja undulaatteja ja jopa merikotka. Parvi kuljetti mukanaan koria, jossa matkusti Opri koiriensa Fanelin ja Fonarin sekä taivaskissa Natalian kanssa. Opri oli tullut Taivazalasta Kieliseen etsimään poikaansa.
Miranda alkaa ystäviensä Veeran ja Olavin kanssa selvittää, mikä Taivazala oikein on ja kuka on ryöstänyt Oprin pojan. Miksi hänet on ryöstetty Kieliseen? Ja mistä johtuu, että rehtori muuttuu yhä vihaisemmaksi ja sulkeutuu usein koulun tornikamariin? Mikä sairastuttaa Kielisen lapset?


Saitko sinä kirjalahjoja?
Jos sait, niin mitä kirjoja?
Annoitko kirjalahjoja itse?

Oikein hyvää Tapaninpäivää kaikille. Kirjoitan seuraavaksi joko kevään lukulistani tai sitten annan äitini arvostella Jukka Puotilan elämänkerran. Minä kun en ole Puotilan aikaa elänyt kuin niin, että olen katsonut kotikatua ja muita sarjoja missä hän on näytellyt ja lukenut lehdistä mm. hänen sairastumisestaan. Äitini osaa arvostella kirjan paremmin.

maanantai 19. joulukuuta 2016

V.M. Toivonen: Matka Asgårdiin - Fimbul-talvi

Mavil tutki asetta tarkemmin. Hän näki riimut, jotka oli kuvioitu moukarin varteen. Ne olivat vanhoja riimuja, mutta eivät muistuttaneet lainkaan niitä, joita Mavil oli aiemmin nähnyt. Nämä olivat suuria, pyöreitä ja tekivät monimutkaisia kiemuroita, joita ihmiskäden oli mahdoton kaivertaa metalliin. 
   ''Se on mahtava ase. Sen ovat takoneet Svartfalheimin mustat haltiat, silloin kun isäsi oli vielä ystävä heidän kanssaan.''

Matka Asgårdiin -sarja vie lukijan keskelle Yhdeksän maailman tapahtumia. Nuori tallipoika Mavil saa tietää Ginnungagabin ennustuksesta, joka uhkaa sytyttää sodan Kaikkien Jumalien Ylijumalan Odinin ja puoliverisen Lokin välille.
   Kun Jotunheimrin mahtavat jääjättiläiset hyökkäävät pohjoisiin kyliin, ja seitsemän klaanin johtajat luovat uuden liiton ihmisten pelastamiseksi, Mavil ymmärtää, että vanha ennustus on totta ja että Yhdeksän maailman sota on syttynyt.


Harvoin käy niin, että kirjailija itse ottaa minuun sähköpostilla yhteyttä ja kehuu blogiani ja kysyy, olisinko kiinnostunut lukemaan hänen kirjansa. Vastasin kyllä, koska nuortenkirjat kiinnostavat aina. Ja kaiken lisäksi tässä kirjasarjassa käsitellään samaa mytologiaa kuin Rick Riordanin uudessa Magnus Chase -sarjassa, Skandinaavista mytologiaa. Se seikka vain lisäsi mielenkiintoani siitäkin huolimatta, että kirjaan tarttuminen vei odotettua kauemmin, koska arvostelukappaleita on paljon muitakin hyllyssä odottamassa lukuvuoroa, ja vaikka Vesa-Matti minulle sanoikin, että saan lukea kirjat, kun minulla on aikaa eikä niillä näin ollen ole kiire, haluan silti pyytää kirjailijalta anteeksi. Tässä ei olisi pitänyt mennä näin kauaa.
   Kirja on suunnattu erityisesti nuorille pojille ja se onkin noussut poikien keskuudessa suosituksi. Tämä on mielestäni aivan mahtava uutinen, kun ottaa huomioon sen huolestuttavan asian, että pojat eivät juurikaan enää lue kirjoja. Tätä asiaa yritetään parantaa ja siitä kertoo mm. nykyään YouTubesta ja Splay -yhteisöstäkin tutun Mikko Toiviaisen perustama #Pojatkinlukee -kampanja, joka ei ole jäänyt taka-alalle Mikon YouTube -uran alun takia.

12-vuotias tallipoika Mavil elää Midgårdin Vuonossa Tallimestarin opissa ja huomassa. Vanhemmistaan ja taustastaan hän ei tiedä mitään. Midgårdin alueiden välillä on historian koitossa ollut kahinoita, mutta nyt klaanien on yhdistettävä voimansa, sillä pohjoisesta kuuluu pahoja uutisia: tarujen kauhu, jotunni-jättiläiset, ovat palanneet ja aiheuttavat tuhoa. Tämä tietää sotaa.

Yhdeksän maailman taruihin ja tapahtumiin Mavilia opastaa sokea erakko Hod. Häneltä Mavil saa kuulla Ginnungagapin ennustuksesta, josta jotunnitkin ovat jo huono enne. Voimakkaat riimut on saatava turvaan, ennen kuin puoliverinen jumalten asuinsijoilta Asgårdista aikoinaan karkotettu Loki saa ne käsiinsä. Muuten maailmojen tuho on varma.


Fimbul-talvi on oivallista luettavaa fantasianystävälle. Siinä on kaikki perinteiset fantasian ainekset: orpo päähenkilö, jolla on salaperäinen perhetausta, sodan uhka ja erilaisten klaanien yhteistyö, outoja ja uhkaavia vihollishahmoja, ennustus, jonka toteutumisen estäminen on välttämätöntä.. Jo pelkästään sarjan ensimmäinen osa tutustuttaa lukijansa hyvin fantasiagenreen. Kirja on helppolukuinen, lyhyekö, tapahtumarikas ja sen miljöö on aivan upea. Kirjailija on onnistunut mahtavasti tuomaan entisajan myytit ja niiden mukana viikingit tähän päivään. 
   Fimbul-talvi pitää lukijansa hyvin otteessaan ja kirjaa on lähes mahdotonta lukea käsistään hetkeksikään. Itsekin laskin sen käsistäni ehkä siksi aikaa, että sain vähän nukuttua. Tykästyin kovasti Maviliin ja pojan historia kiehtoo kovasti. Pojalla on selvästi suuri osa koko trilogiassa.

Kirjailija on tehnyt selvästi huolellista työtä, sillä ainakaan omiin silmiini ei osunut yhden yhtäkään virhettä, kun luin kirjan. Ulla Thynellin suunnittelema kirjan etukansi on upea. Se tuo esiin juuri sen mystisyyden ja vanhan ajan, johon viikingit liittyvät. Myös kirjan muu kuvitus sekä kansien kartta ovat Thynellin käsialaa ja ne tuovat mukanaan tietynlaista syvyyttä kirjaan ja auttavat osaltaan imaisemaan lukijan täydellisesti tarinan mukaan. Kirjan takakannen ja ulkoasun on suunnitellut Iiris Kallunki, joka on myös tehnyt hyvää työtä. 

Tiivistettynä: Kirja on hyvää luettavaa kaikille fantasian ystäville tai siihen tutustuville uusille lukijoille. Se pitää mukanaan loppuun asti eikä varmasti jätä lukijaansa kylmäksi, vaan lähes pakottaa lukemaan trilogian muutkin kirjat. Mielestäni kirja sopii hyvin luettavaksi niin tytöille kuin pojillekin ja pitääpäs se aikuisemmankin lukijan otteessaan. Sarja sopii erityisen hyvin nuorille pojille, joille se on suunnattukin ja tämä on myös loistava joululahjakirja näin joulun alla. Suosittelen ehdottomasti lukemaan kirjan ja tutustumaan Maviliin, Tallimestariin ja muihin hahmoihin. 


Teos: Matka Asgårdiin - Fimbul-talvi
Kirjailija: V.M. Toivonen
Etukannen suunnittelu, kuvitus ja kartat: Ulla Thynell
Takakannen suunnittelu: Iiris Kallunki
Sivuja: 150
Kustantaja: Aurinkokustannus
Mistä minulle: Kirjailijan lähettämä arvostelukappale
Suosittelenko, kenelle: Erityisesti nuorille pojille
Arvosana: 5

keskiviikko 14. joulukuuta 2016

Pelottavimmat kirja- ja leffapahikset





Näin tekemisen puutteessa ajattelin kokeilla jotain uutta. Olen jo jonkin aikaa miettinyt, ketkä ovat mielestäni kirjojen pelottavimpia pahiksia ja saanut ehkä muutaman mukiinmenevän ehdokkaan listalleni. Nyt kerron ne sinulle. Listaa sen jälkeen omat kirja- tai leffapahiksesi ja kerro, miksi heitä pelkäät tai mikä heissä on joskus pelottanut.


Listani kärkeen nousee ehdottomasti Harry Potter -kirjoista ja leffoista tuttu pimeyden velho, Voldemort, jonka oikea nimi on Tom Valedro.

Mikä tekee hahmosta pelottavan? 
Vastaus on helppo ja yksinkertainen, sillä koko Voldemortin olemus hehkuu sellaista uhkaa ja vaaraa, että sietää olla hyvin varovainen jos henki on kallis. Hahmon ulkonäkö on luonteen mukainen.


En tiedä, ansaitsisiko tämä hahmo kärkipäätä listallani, mutta kyllä se mielestäni aika lailla kärkeen sijoittuu. Kyseessä on Yön Talo -sarjan lukijoille tuttu vampyyri Neferet.

Neferet paljastui hyvin häijyksi ja ilkeäksi jo sarjan ensimmäisessä kirjassa. Kirjoja on kaiken kaikkiaan kaksitoista ja jokainen on suomennettu. Sarjaan kuuluu myös joitain sisarteoksia, joita ei ole suomennettu. On myös suunniteltu, että sarjasta tehtäisiin elokuvia. Ei ole kuitenkaan varmaa, tuleeko elokuvia ollenkaaan.

Mikä tekee hahmosta pelottavan?
Anteeksi, jos vastaukseni saa sinut pyörittelemään silmiäsi, mutta tämä hahmo vastaa täysin sitä kliseistä kuvaa: Hahmo on hyvin kaunis, mutta samalla ilkeä ja inhottava eikä kaihda keinoja voidakseen olla pahan, valkean sonnin suosiossa ja tullakseen jumalattareksi.




Seuraava pahis onkin varmasti useammalle tuttu, ainakin jos on lukenut kirjan tai katsonut Hobitti -elokuvat. Kyseessä on Klonkku, oikealta nimeltään Sméagol. Hän on kaukaista sukua hobiteille.

Mikä tekee hahmosta pelottavan?
Klonkku on ilkeä olento, joka loistaa pimeässä valoa ja elää saastaisilla murhilla ja liassa. Sormus antoi hänelle erittäin pitkän elämän, jonka hän eli karkotuksensa jälkeen lähes täysin Sumuvuorten luolassa. Sen ulkonäkö on myös melko karmiva.


Seuraavana listalla on Pirates of the Caribbean -elokuvista ja kirjoista tuttu mustekalamies, Davy Jones. Hän oli aluksi ihan tavallinen mies, enkä muista enää, mikä sai miehen muuttumaan ilkeäksi mustekalanaamaiseksi mieheksi. Sen tiedän kuitenkin, että Davy leikkasi oman sykkivän sydämensä rinnastaan ja piilotti sen kirstuun välttyäkseen rakkauden ja muiden tunteiden ryöpyltä.

Mikä tekee hahmosta pelottavan?
Kalan ulkomuoto sekä arvaamaton ja julma luonne. Davy mm. tappoi William Turnerin.



No niin, nyt hypätään alueelle, joka on minulle erityisen rakas. Nimittäin Kreikkalaiseen mytologiaan ja sen kiemuroihin. Titaani Kronoksen lisäksi varmasti yksi häijyimmistä olennoista tässä mytologiassa on Manalan jumala, Hades, joka on myös mm. Zeuksen ja Poseidonin veli. Voisin puhua kreikkalaisesta mytologiasta vaikka kuinka pitkästi, mutta jos nyt mennään siihen, miksi hahmo on mielestäni karmiva... Vaikka tosin Hercules -elokuvassa hahmo on enemmänkin hauska kuin pelottava.

Mikä tekee hahmosta pelottavan?
Hahmon arvaamattomuus ja juonet sekä halu hallita Olympos -vuorta ja orjuuttaa ja vangita muut jumalat. Myöskään hahmon ulkonäkö ei ole kaikista imartelevin.


Jatketaan Kreikan mytologialla, mutta sukelletaan tällä kertaa jonnekin aivan muualle ja eri elokuvaan. Nyt kyseessä on monelle Simbad -elokuvan nähneelle tuttu eripuraisuuden jumalatar, Eris.

Mikä tekee hahmosta pelottavan?
Öö.. Minusta nainen on aina pelottava pahiksena. Jotenkin naisesta saa ehkä jopa julmemman pahiksen kuin miehestä. Ainakin elokuvista puhuttaessa.


Keksisin kyllä enemmänkin pahiksia, mutten halua tehdä tästä postauksesta mitään ekstrapitkää maratonsuoritusta, jotta sen jaksaa vielä lukea. Haastan kaikki kynnelle kykenevät kertomaan omat pelottavimmat pahikset joko kommenttikenttään tai tekemällä oman postauksen omaan blogiinsa. Linkitä ihmeessä postauksesi minulle. olisi hauska lukea se! :)

perjantai 9. joulukuuta 2016

P.C Cast & Kristin Cast: Yön Talo 12 - Pelastettu

Vampyyrisaagan huikea viimeinen osa. 
Pystyykö Zoey auttamaan Yön Taloa?

Zoeyn on otettava vastuu pahasta teostaan, mutta jätettyään vampyyriyhteisön, hän on täysin yksin eivätkä hänen ystävänsä enää suojele häntä. Samaan aikaan Neferet terrorisoi Tulsan kaupunkia.
   Yön talon asukkaat päättävät yhdistää voimansa poliisin kanssa taistellakseen pimeyden ruhtinasta vastaan, mutta lopulta Neferetin voi luoda vain vampyyri, joka hallitsee vanhan magian. 

Sarjassa aiemmin ilmestyneet:
Merkitty, Petetty, Valittu, Piinattu, Vainottu, Lumottu, Kahlittu, Vapautettu, Määrätty, Salattu, Paljastettu





Seikkailuni Yön talossa yhdessä Zoeyn ja hänen ystäviensä kanssa on nyt tullut päätökseensä. Sain kirjan arvostelukappaleena kustantajalta, Kiitos Otavan väki! 
Arvostelu sisältää pieniä paljastuksia edellisistä osista, joten lue omalla vastuullasi.

Pidin viimeisestä kirjasta melkein yhtä paljon kuin saagan aloittaneesta kirjastakin, koska olin yhtä utelias näkemään, miten kaikki päättyisi. Mielestäni saagaan olisi voinut kirjoittaa muutaman kirjan ehkä vähemmän, mutta taas toisaalta tarina ei olisi siinä tapauksessa enää lähellekään sama kuin mitä se nyt kaksitoista osaisena on. Suosittelen todellakin lukemaan kaikki kaksitoista osaa, vaikka joku sarjan kirja tuntuisikin siltä, että tapahtumat jumittavat paikallaan, koska muuten et pysy perässä.

Sarjan päähenkilö, nuori tulokas ja tuleva vampyyriylipapitar, Zoey kokee kirjassa niin ison harppauksen kohti aikuisuutta, että itsekin yllätyin siitä, kuinka hyvin se muutos häntä pukee. Voisi jopa sanoa, että aikuisuus sopii hänelle paremmin kuin minulle. 

Aiemmin sarjassa on koettu niin ilon kuin surunkin hetkiä, kun mm. Heath kuoli tai kun Lenobia löysi kauan sitten menettämänsä rakkauden uudelleen tai kun Afrodite menetti tulokkaan merkkinsä ja hänestä tulikin Nyksin profeetta ja Zoeyn ja hänen ''nörttilaumansa'' ystävä.

Tässä kirjassa Neferet ei enää yhtään peittele todellista luonnettaan, vaan terrorisoi Tulsan kaupunkia ja sen asukkaita täysin avoimesti. Hän julistaa Mayo -hotellin olevan hänen linnansa ja vangitsee kaikki hotellin työntekijöitä myöden sen sisään tappaen heitä hiljalleen milloin mistäkin syystä. Hän on kuitenkin erityisen mieltynyt erääseen alamaiseensa, tapahtumasuunnittelijana työskentelevään Lynette -nimiseen nuoreen naiseen.

Koko sarjalla, ei vain sen päätösosalla, on mielestäni upeat, lumoavat kannet, joiden kuviolakkaus on ihana pieni lisä ja se juuri tuo kirjoihin tietynlaisen maagisen vivahteen. Kirjasarjan suomentanut Inka Parpola on tehnyt loistavaa työtä, sillä ainakaan omiin silmiini ei osunut juurikaan kirjoitus- tai kielioppivirheitä sarjan edetessä. Tarina eteni ehkä vähän vauhdikkaasti, mutta täysin P.C:lle ja Kristinille ominaiseen tyyliin. Myöskään yllätyksiltä lukija ei säästynyt.

Koko kirjasarjaa sitoo yksi elintärkeä sanoma, joka meidän jokaisen pitäisi muistaa aina. On olemassa yksi mahtava, suuri voima, joka ei kuole koskaan. Tuo voima on rakkaus. Sinun itsesi ja vain sinun on tehtävä elämässäsi valinnat niin, että kuljet rakkauden viitoittamalla polulla etkä täytä sydäntäsi vihalla ja kateudella, koska ne eivät kuulu sinne. Rakkaudella on aivan valtava voima. Se voi muuttaa käsitystäsi ihmisistä ja näet maailman paljon avoimemmin kuin ihminen, joka täyttää sydämensä pelolla, vihalla ja kateudella.

Suosittelen sarjaa luettavaksi ihan kaikille, jotka rakastavat fantasiaa. Sarjan vampyyrit eivät ole kuten Twilight -saagassa ja se on pelkästään positiivinen juttu. Tutustu ihmeessä Zoey'in ja hänen ystäviinsä ja nauti matkastasi heidän kanssaan.


Teos: Yön talo 12 Pelastettu
Alkuperäisteos: Redeemed
Kirjailijat: P.C Cast ja Kristin Cast
Suomentaja: Inka Parpola
Sivuja: 414
Kustantaja: Otava
Mistä minulle: Kustannusosakeyhtiö Otava, arvostelukappale
Suosittelenko, kenelle: Ehdottomasti kaikille fantasian ystäville
Arvosana: 5

torstai 1. joulukuuta 2016

Rick Riordan - Magnus Chase: Kesän miekka

Viikinkijumalan pojan on tehtävä kohtalokas valinta.
Uuden koukuttavan seikkailusarjan avaus Percy Jacksonin tekijältä!
Äitinsä kuoltua 16-vuotias Magnus Chase on asunut yksin Bostonin kaduilla ja pysynyt hengissä vain älynsä ansiosta. Eräänä päivänä hän tapaa enonsa, joka paljastaa uskomattoman salaisuuden: Magnus on viikinkijumalan poika.
Nyt muinaisen Asgårdin jumalat valmistautuvat sotaan. Estääkseen ennustetun maailman lopun taistelun Magnuksen on etsittävä ase, joka on ollut kadoksissa tuhansia vuosia. Magnus joutuu kuitenkin kohtalokkaan valinnan eteen. Joskus ainoa tapa aloittaa uusi elämä on kuolla...


Rick Riordan aloitti uuden kirjasarjan (jonka jatko-osa muuten tulee keväällä Otavan kirjakatalogista päätellen suomeksi.), jossa päästään tutustumaan jälleen uuteen hahmoon, Magnus Chaseen. Sukunimikään ei ole sattuma, sillä Percy Jackson -sarjasta tutulla Annabeth Chasella ja Magnuksella on yhteys; he ovat serkuksia. Oletan, että Kesän miekan tapahtumat ajoittuvat ajallisesti alkamaan Olympoksen sankarit -sarjan jälkeen, koska sekä Annabeth että Magnus ovat kuusitoista vuotiaita. 

Olen lukenut kaikki Riordanin nuortenkirjat ja rakastuin Percyyn silmittömästi jo ensimmäisessä kirjassa, Magnuksen kanssa tuon rakkauden syttymiseen meni hetken aikaa, mutta kyllähän se sieltä tuli. Rakastan Magnusta siitäkin huolimatta, että hahmo muistuttaa joiltain osin Percya, mikä ei välttämättä ole huono asia. Mytologia on aina kiehtonut minua kovasti ja voikin sanoa, että Riordan on opettanut paljon. Olen oppinut lähes kaiken mytologiatietämykseni lukemalla hänen kirjojaan. Riordan on käynyt aiemmin läpi niin egyptiläisen, kreikkalaisen kuin roomalaisenkin mytologian aiemmissa kirjasarjoistaan. Nyt on skandinaavisen mytologian vuoro ja kirja vastasi ainakin omia odotuksiani lähes täysin. 

Kirjasta löytyy muutama hauska viittaus Riordanin aiempiin teoksiin. Kesän miekka etenee vauhdikkaasti ja Magnus ja kumppanit päätyvät Riordanin tapaan varsin usein ojasta allikkoon ennen kuin lopulta ollaan siellä, minne ollaan koko ajan yritetty päästä. Hetkittäin lukijalle annetaan niin paljon tietoa skandinaavisesta mytologiasta, ettei meinaa pysyä perässä, mutta aika hyvin silti koen olevani skandinaavisista jumalista jyvällä vieläkin vaikka kirjan lukemisesta on hetki aikaa.
   Riordanille tyypilliseen tapaan kirjassa vilahtelee jo kättelyssä paljon skandinaavisia jumalia ja muita otuksia ja välillä olin aidosti iloinen, kun luojan kiitos jokaisesta kirjailijan kirjasta löytyy kirjan takaa hakemisto, jossa on tässä tapauksessa selitetty hahmoista, riimuista ja paikoista, joten lukija voi katsoa kirjan takaa jos on sattunut unohtamaan jotain tai haluaa tarkistaa esimerkiksi mistä jumalasta kirjailija puhuu.
   Hahmojen paljous ei ainakaan minua haitannut, koska omissakin teksteissäni hahmoja on todella runsaalla kädellä. Nykyään yritän kyllä pitää hahmoluvun muutamassa hahmossa, mutta se taas johtuu siitä, että mietin nykyään ihan liikaa, koska haluan oikeasti tehdä oikean kirjan. Se on haave, jonka aion toteuttaa.

Kesän miekka on todella nopealukuinen kirja ja Percy Jacksonin ja Olympoksen sankareiden tapaan se imaisee lukijansa imuunsa niin tehokkaasti, ettei kirjaa voi laskea hetkeksikään käsistään, vaan se on pakko lukea yhdellä istumalla loppuun. En koe kirjan asioita niinkään lapsellisina, mikä saattaa johtua siitä, että en ole itsekään vanha, vaikka nuori aikuinen olenkin. Jatkan Magnuksen matkassa aivan taatusti vastakin ja suosittelen kirjaa jokaiselle Riordan -fanille.

Kiitos Otavalle arvostelukappaleesta.


Teos: Magnus Chase - Kesän miekka
Alkuperäinen nimi: Magnus Chase - The Sword of Summer
Kirjailija: Rick Riordan
Suomentanut: Ilkka Rekiaro
Sivuja: 493
Kustantanut: Otava
Mistä minulle: Arvostelukappale, Kustannusosakeyhtiö Otava
Suosittelenko, kenelle: Kaikille Riordan -faneille
Arvosana: 5

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...