lauantai 19. elokuuta 2017

Roald Dahl - Jali ja suklaatehdas

Viisi kultaista pääsylippua on kätkettynä suklaalevyihin. Niiden löytäjät pääsevät vierailulle salaperäisen herra Villi Vonkan satumaiseen suklaatehtaaseen. 

Jali ei ole uskoa onneaan, kun hän pääsee neljän muun lapsen kanssa seikkailemaan Villi Vonkan tehtaaseen. Siellä on karkkikaivos, suklaavirta ja jäätelöluistinrata. Siellä valmistetaan kurkkivia karkkeja, näkymättömiä suklaalevyjä ja sokeripäällysteisiä kyniä. Mutta ahneille ilkimyksille tehdas on arvaamaton ja vaarallinen paikka. 

Jali ja suklaatehdas on yksi klassikkokirjailija Roald Dahlin rakastetuimmista lastenkirjoista. Kirjan tarinasta tehdyssä elokuvassa Villi Vonkkaa näyttelee Johnny Depp.


Olen katsonut tästä kirjasta tehdyn elokuvan kymmeniä kertoja ja luin kirjan vasta nyt vuosia myöhemmin. En ymmärrä, miksen ole tarttunut tähän aiemmin, koska kirja on todella paljon erilainen kuin sen pohjalta tehty elokuva. Täytyy myöntää, että pidän kirjasta jopa enemmän kuin samannimisestä elokuvasta, jonka parissa kasvoin. Huomasin silti etsiväni kirjasta elokuvasta tuttuja kohtia.
   Jali ja suklaatehdas on tarina hyvin köyhän perheen pojasta, Jalista, joka asuu ränsistyneessä, vanhassa talossa yhdessä vanhempiensa ja isovanhempiensa kanssa. Perheellä ei ole rahaa edes ruokaan, joten heidän päivittäinen ruokansa on lähinnä kaalia tai kaalikeittoa. Kuin ihmeen kaupalla Jali on yksi niistä viidestä lapsesta, joka pääsee kuuluisan keksijän ja suklaatehtailijan Villi Vonkan tehtaaseen, joka ei ole ollut auki viimeiseen kymmeneen vuoteen, vierailulle. 
   Jalin perheen tilanne pisti ajattelemaan sitä, kuinka paljon meillä täällä Suomessakin on vielä nykyäänkin kodittomia ihmisiä, jotka miltei sananmukaisesti taistelevat hengestään päivittäin. Mielestäni se on todella surullista, että satavuotiaassa Suomessa on ihmisiä, joilla ei ole kotia tai rahaa edes ruokaan. 

Kuten elokuvankin aikana, myös kirjassa minua ärsyttivät kaikki muut lapset paitsi Jali, joka osasi koko tehtaassa vierailunsa ajan oikeasti käyttäytyä. Jali ei ollut itsekäs, ahne tai ylimielinen kuten muut lapset, vaan koska hän oli kasvanut köyhissä oloissa, hän oli nöyrä ja hyvinkäyttäytyvä, hyväsydäminen nuori poika, joka ei kuitenkaan intoillut liikaa.
   Hahmoista mielenkiintoisin oli kuitenkin suklaatehtailija, salaperäinen herra Villi Vonkka. Huomasin heti yhden ison eron elokuvan ja kirjan välillä - kirjassa ei ole sanaakaan Vonkan isäsuhteesta kun taas pitkin elokuvaa puhutaan Vonkan isästä ja lapsuudesta. Villissä ja Jalissa on yllättävän paljon samoja asioita ja ehkä juuri siksi pidän molemmista. Villi on välillä ehkä hieman ilkeän ja häijyn oloinen vanha mies, mutta hän haluaa vain antaa lapsille opetuksen, jonka he ansaitsevat. 


Tykästyin Roald Dahlin tyyliin kirjoittaa kirjojaan, ja tulen aivan varmasti lukemaan miehen muitakin teoksia. Ainakin tarinan IKJ:stä, Isosta Kiltistä Jätistä, jonka kävin Porin kaupungin teatterissa katsomassa teatterikappaleena vuosia sitten yhdessä äitini kanssa. Rakastan teatteria ja Porissa on juuri remontoitu, upea teatteri, jossa on mahtavia näyttelijöitä. 
   Roald Dahlin Jali ja suklaatehdas pitää mielestäni sisällään hyvän opetuksen: Ahneudella ja ajattelemattomuudella et saavuta mitään, teet vain itsellesi hallaa. Kirjan miljöö ja etenkin suklaatehtaan sisällään pitämä ihmeellinen maailma on kuvattu niin hyvin, että kirja aiheuttaa tällaiselle suklaanystävälle kuten minä, akuuttia suklaanhimoa. Joten varaudu muutamalla suklaalevyllä jos päätät lukea kirjan. Kirja on sellainen, että se imaisee heti mukaansa, herättää ajatuksia ja aiheuttaa herkkuhimoa. Mutta lukemista ei voi millään lopettaa kesken. 

Suosittelen kirjaa kaikille suklaanystäville ja kaikille, jotka ovat nähneet elokuvan, mutta eivät ole syystä tai toisesta lukeneet kirjaa. Se virhe täytyy jokaisen ehdottomasti korjata.


Teos: Jali ja suklaatehdas
Alkuperäinen nimi: Charlie and the Chocolate factory
Kirjailija: Roald Dahl
Suomentaja: Aila Nissinen, myöhemmin Nina Pitkänen
Sivumäärä: 137
Kustantaja: Otava
Mistä minulle: Ostettu
Suosittelenko, kenelle: Jokaiselle suklaanystävälle
Arvosana: 5

perjantai 18. elokuuta 2017

Porin Kirjojen yö -tapahtuma




Porin pääkirjaston Kirjojen yö -tapahtuma järjestettiin jo kolmatta kertaa. Minäkin olin tällä kertaa mukana, tosin ensimmäistä kertaa. Jotenkin aina kun käyn kirjastossa ja varsinkin kirjallisuustapahtumissa, yllätyn siitä millainen yhteenkuuluvuuden tunne siellä vallitsee. Tuntuu kuin olisimme kaikki yhtä suurta perhettä. Ja niin tälläkin kertaa.

Tänä vuonna Kirjojen yö alkoi porilaiskirjailija Arttu Tuomisen kolmannen dekkariromaanin julkaisutilaisuudella klo 17. Itse en ihan ehtinyt tapahtuman alkuun, koska lähdimme juuri siihen aikaan käymään syömässä Pressan Pizza -nimisessä pitseriassa.

Julkaisutilaisuudessa haastattelu. Haastattelijana Karoliina Suoniemi. Kuvassa porilaiskirjailija Arttu Tuominen.
Kirjojen yön ohjelmassa oli paljon kaikenlaista. Kirjailijat kertoivat teoksistaan, kahvilasta sai ostaa syötävää, kirjaston aulassa oli kirja-, sarjakuva-  sekä musiikkimyyntiä, oli mahdollisuus kokeilla VR eli virtuaalitodellisuuslaseja ja tapahtuma huipentui ulkona katsottavaan elokuvaan nimeltä Elokuu. Tottakai kirjastossa sai myös normaaliin tapaan lukea kirjoja ja lainata niitä. Myös kirjaston oma poistokirjoja täynnä oleva huone, Kirjakirppu oli auki ja sieltä sai ostaa kirjoja halutessaan. Kirjailijoina paikalla olivat mm. Arttu Tuominen, Katja Kettu, Elina Wallin sekä monia muita.

Porilaismurteen tuntijat Elina Wallin ja Heli Laaksonen kertovat tulevasta kirjastaan, joka on kirjoitettu poriksi ja siitä vielä ruotsiksi. Tämä oli mielestäni erittäin hienoa ja aivan varmasti hankin kirjan, kun se julkaistaan.
Ostin äidilleni Pori värityskirjan, johon pyysin Elina Wallinilta omistuskirjoituksen. Kirja oli äidillä jo ennestään, mutta hän sanoi pitävänsä sen, joka on omistettu hänelle henkilökohtaisesti.
Tein itsekin muutamia kirjalöytöjä tapahtumasta. Mukaani lähtivät teokset:

1. Tuomas Kyrö - Mielensäpahoittaja ja ruskea kastike
2. Tuomas Kyrö - Iloisia aikoja Mielensäpahoittaja
3. Kirsti Ellilä - Iiris (Kirjakirpusta, tästä lisää tulevaisuudessa)
4. Elina Wallin - Semmoset ja Tommoset Tapleti arvotus
5. Pori färityskirja

Oma kokemukseni Kirjojen yöstä oli positiivinen ja sanoisin, että kannattaa ehdottomasti mennä mikäli tapahtuma järjestetään ensivuonna ja satut Porissa olemaan tuolloin. Porin pääkirjaston Kirjojen yö on kerännyt yleensä noin tuhat (1000) kävijää. Tulen kirjoittamaan Porista tänne vielä myöhemminkin, koska haluan kertoa hyviä syitä, miksi tulla Poriin.

tiistai 8. elokuuta 2017

Hel-YA festivaali



Haluaisitko fiilistellä Suomen ensimmäistä YA-kirjallisuustapahtumaa? 
Lue tämä postaus niin se onnistuu! 
Lauantaina 5.8. pidettiin ensimmäinen Hel-YA tapahtuma. 
Mikä sitten on Hel-YA?

Hel-YA eli Helsinki YOUNG ADULT LITERARY CONVERTION on nuortenaikuisten ja nuortenkirjallisuuden fanitapahtuma, joka järjestettiin viime lauantaina ensimmäistä kertaa ikinä Suomen historiassa. Tapahtumassa oli paikalla paljon kirjailijavieraita sekä kustannustoimittajia. Kirjailijoista paikalla olivat mm. Siri Kolu, Salla Simukka, Johanna Valkama, Antti Halme, Elina Rouhiainen, Elina Pitkäkangas, Juuli Niemi, Erika Vik, Katri Alatalo, Sini Helminen ja Nea Ojala. Mukaan mahtui myös kansainvälisiä vieraita kuten esimerkiksi Mintie Das ja videotervehdyksen välityksellä mm. Estelle Maskame & Holly Bourne. Voi siis sanoa, että tapahtuma oli melkoinen paratiisi YA-kirjafanille. Omakin blogini koostuu lähinnä YA-kirjallisuudesta ja eri elokuvista. 


Tapahtuma pidettiin Helsingin Suvilahdessa Ravintola Lämmön tiloissa. Itselläni oli vaikeuksia löytää paikalle, mutta lopulta kuitenkin löysin. Kolme tuntia myöhässä, ja sekös ärsytti. Mutta.. Jos meni paikalle ajoissa, sai lahjakirjana Angie Thomasin syyskuussa ilmestyvän teoksen Viha jonka kylvät. Minua kirja kiinnostaa, joten hieman harmittaa, etten saanut sitä ennakkoon. Täytyy siis tiedustella kustantajalta arvostelukappaletta, kun se aika tulee.


Sen lisäksi että tapahtumassa oli mahdollisuus ottaa kuvia, pyytää nimikirjoituksia sekä jutella kirjailijoiden ja kustantajien kanssa, oli paikalla myös Niteen myyjä, joka oli tuonut paikalle Hel-YA:ssa mukana olleiden kirjailijoiden teoksia, joita pystyi siis ostamaan melko edulliseen hintaan paikan päältä. Ravintola Lämmön kahvila oli auki koko tapahtuman ajan. Itse tapahtuma kesti aina kello 19 asti. Sen jälkeen oli Elina Rouhiaisen uuden kirjan (Muistojenlukija) julkkarit.

Halutessaan sai ottaa kuvan Hel-YA seinän edessä. Tapahtuman tägi somessa oli #YAbooklover.
Tässä paneelissa keskusteltiin mm. seksistä YA-kirjoissa, mitä on YA ja kenelle se on tarkoitettu. Keskustelijoina ainakin Juuli Niemi, Mintie Das, Elina Rouhiainen ja Salla Simukka.

Tämä paneeli oli mielestäni erittäin mielenkiintoinen, koska kirjailijat keskustelivat siitä, millaista on kirjoittaa fantasiaa ja luoda uusia maailmoja, miten siitä saa uskottavan ja millaista fantasiakirjallisuus on tänäpäivänä. Keskustelijoina Erika Vik, Katri Alatalo, Sini Helminen, Nea Ojala sekä Elina Pitkäkangas.

Kirjailijat olivat myös mukana erilaisissa paneeleissa. Paneelien aiheina olivat mm. fantasia tänään, seksi nuortenaikuistenkirjoissa, mitä on YA ja kenelle se sopii. Myös kustantajat antoivat vinkkejä, miten kannattaa lähestyä kustantamoa ja kertoa omasta käsikirjoituksestaan tai vaikka tiedustella mahdollisuutta alkaa kuvittajaksi. Paneelit olivat mielestäni todella kiinnostavia ja hyviä. Saimme myös kuulla ainakin, miten Kolusta, Alatalosta ja Niemestä tuli juuri YA-kirjailijoita. Minusta oli hauskaa, miten Kolu oli kirjailijaksi päätynyt. Hän nimittäin kertoi, että inhosi äitinsä työtä. Kolun äiti oli kirjailija, joten on mielestäni aika hauskaa, että Kolusta itsestäänkin tuli kirjailija lopulta.

Ainoa kuva, jonka otin Hel-YA:n jälkeen Muistojenlukijan julkkareista.
Kuvassa on kanasalaattia sekä Elina Pitkäkankaan kirjat odottamassa signeerausta.

Nämä minä hankin Hel-YA:sta...

Hankin itsekin tapahtumasta muutaman kirjan. Kovin paljon en viitsinyt tuhlata, koska minulla on tällä hetkellä rahaa todella rajallisesti käytössä, sillä olen työtön. Olen kyllä Hel-YA:n jälkeenkin tehnyt muutaman hankinnan, jotka näette myös tässä postauksessa.

Kuvassa näkyy kaikki kolme kirjaa, jotka festivaalin aikana ostin sekä lahjakirjana tullut kahdeksas Harry Potter.
Myös muutama jo ennen tapahtumaa tullut kirja, joiden kirjailijat olivat tapahtumassa mukana.

Tapahtumasta mukaani lähti...

Katri Alatalo - Käärmeiden kaupunki
Elena Mady - Varjo
Holly Bourne - Mikä kaikki voi mennä pieleen

Toivon todella, että Hel-YA järjestetään ensi vuonnakin, sillä itse ainakin viihdyin tapahtumassa todella hyvin ja myös sen jälkeen olleissa julkkareissa.

Nämä hankin festivaalin jälkeen...


Mainitsin aiemmin, että olen ostanut nyt tapahtuman jälkeenkin muutaman kirjan. Jos seuraat blogia instagramissa tai twitterissä, tiedät jo mitkä ne kirjat ovat. Koska kaikki teistä eivät välttämättä seuraa minua noissa someissa, kerron ne täälläkin.



Harry Pottereista tutut oppikirjat olivat täysin suunniteltu ostos, koska minulla ei niitä vielä ollut ja olihan ne pakko saada nyt, kun niistä vihdoin julkaistiin uusi painos. Tuo Kaunottareen ja Hirviöön pohjautuva kirja ei ollut suunniteltu ostos, se vain osui silmiini tänään kun kävin nuo Potterit hakemassa Porin Suomalaisesta kirjakaupasta.

Kirjaan kadonnut vaikutti kuitenkin niin mielenkiintoiselta, että tulen sen lukemaan aivan sadan prosentin varmuudella.


sunnuntai 6. elokuuta 2017

Elina Rouhiainen - Muistojenlukija

16-vuotias Kiuru on enemmän kotonaan romaanien parissa kuin somessa tai edes koulukavereidensa kanssa. Hänen romaniäitinsä on katkaissut välinsä yhteisöönsä, ja Kiurun ainoa linkki romanitaustaansa on hänen dementiaa sairastava isoäitinsä.
   Kiurulla on salaisuus: hän pystyy napsimaan toisten ihmisten muistoja kuin lintuja haaviin. Kun hän sattumalta törmää samankaltaisia kykyjä omaaviin romaniveljeksiin ja intialaistaustaiseen genderqueeriin, Kiurulle avautuu aivan uusi todellisuus. Pian vallatussa talossa hengailevaan porukkaan liittyy myös Kiurun lapsuudenystävä Samuel, johon Kiuru on ollut jo pitkään ihastunut. Mitä paremmin Kiuru oppii tuntemaan uudet ystävänsä, sitä ristiriitaisemmaksi hänen suhtautumisensa käy. Mutta kun railo syntyy, se syntyykin yllättävään kohtaan. Vähitellen Väen salaisuudet alkavat paljastua, ja pian Kiuru tajuaa joutuvansa pakenemaan henkensä edestä.

Huh, mikä lukuelämys. Viimeksi itkin kirjaa lukiessa, kun luin Elina Pitkäkankaan Kuura -trilogian jatko-osaa. Muistojenlukijaa lukiessa itkin myös. Kirja herätti myös mahtavan skaalan muita tunteita. Elin täysillä hahmojen mukana kaikessa!
Voi siis sanoa, että ihastuin Muistojenlukijaan ikihyviksi. Siinä missä Elinan aiempi sarja (Susiraja) ei juuri innostanut, tämä uuden sarjan avaus on aivan eri maata ja sen luin ihan muutamassa päivässä puhelimen kautta pdf -tiedostona. Tämä arvio on osa Tammen blogitempausta Muistojenlukijan julkaisuun liittyen.
Kirja kertoo Itä-Helsingissä asustelevasta 16-vuotiaasta Kiuru -tytöstä, joka omaa erityisiä kykyjä; hän näkee ihmisten muistot lintuina ja voi ohjata niitä oman mielensä mukaan. Kiuru on siinä mielessä erikoinen ja ihastuttava päähenkilö, ettei hänen aikansa kulu somessa eikä hänellä ole edes älypuhelinta vaan hän tykkää viettää vapaa-aikaansa ennemmin lukemalla tai lapsuudenystävänsä Samuelin kanssa hengaamalla. 
   Kun Kiuru törmää muihin erityisiä kykyjä omaaviin nuoriin, alkaa hänen elämänsä muuttua jännittävämmäksi. Jopa vaaralliseksi. Pian ringin on yhdessä keksittävä keino paeta salaperäistä järjestöä nimeltä Väki.

Uusi kirjasarja käsittelee ainakin yhtä hyvin ajankohtaista ja kysymyksiä herättävää aihetta: pakolaisuutta ja paperittomien pakolaisten Suomessa oloa, ihmisten pelkoa ja ennakkoluuloja. 

Yritän olla paljastamatta mitään liikaa, koska en halua pilata kenenkään lukukokemusta. Sarjan muita hahmoja Kiurun ja Samuelin lisäksi ovat romaniveljekset Nelu ja Dai sekä Bollywood. Kaikki mainitsemani ovat jollain tavalla jännittäviä, salaperäisiä ja erilaisia persoonia. Ihastuin heihin kaikkiin, mutta erityisesti Dai varasti sydämeni, mistä syystä minun on tavallaan vaikea tajuta Kiurun valintaa. Toivon että Daista kuullaan vielä.
   Elina Rouhiainen on minulle tuttu aiemmin vain Susiraja -sarjan kautta. Jätin sen sarjan kesken, koska se toi erittäin kirkkaasti mieleeni Twilight -saagan, jonka maine on ehkä hieman yliampuvasti korostettu pilviin. Ehkä annan sille sarjalle vielä toisen mahdollisuuden joskus... Kuitenkin. Jo Susirajan aikaan tykästyin Rouhiaisen tyyliin kirjoittaa ja kertoa asioista. Hänen tekstinsä on aina hyvin tapahtumarikasta ja elävää. Ja välillä tuntuu, ettei sanoja ole tarvinnut mitenkään puhaltaa jotta ne heräisivät henkiin. Ne tekevät sen jo ensimmäiseltä sivulta lähtien.

Väki -sarja on monella tapaa hyvin erilainen kuin Susiraja ja odotan jännityksellä, millaisia sarjan muut osat tulevat olemaan. Haluaisin jatkaa Kiurun tarinan lukemista jo nyt samantien, mutta täytyy tyytyä lukemaan Muistojenlukija uudestaan. Tulen varmasti hankkimaan koko Väki -sarjan itselleni!
   Kirjasarja sopii kaikille yläkouluikäisestä ylöspäin. Ja se pitää myös aikuisen hyvin otteessaan. Jos pidät fantasiasta, suosittelen ehdottomasti lukemaan kirjan. Olen itse aivan täysin rakastunut, ja uskon että niin saattaa käydä sinullekin! 


Teos: Muistojenlukija
Sarja: Väki
Kirjailija: Elina Rouhiainen
Kansi: Laura Lyytinen
Sivuja: 388
Kustantaja: Tammi
Mistä minulle: kustantajalta pdf-versio, myöhemmin kirja
Suosittelenko, kenelle: Kaikille fantasiannälkäisille
Arvosana: 5

tiistai 25. heinäkuuta 2017

Rick Riordan - Hotelli Valhalla: Opas viikinkien maailmoihin

  Hyvä Magnus Chase,
tervetuloa Hotelli Valhallaan!
Toivomme, että nautit ikuisesta oleskelustasi 
luonamme tuonpuoleisessa.

Johdettuaan Hotelli Valhallaa yli tuhat vuotta Helgi kyllästyi vastaamaan vastakuolleiden sankarien kysymyksiin. Nyt saat yhdessä kirjassa kaiken tiedon, jota tarvitset välttääksesi nolot tilanteet siinä onnekkaassa tapauksessa, että sinutkin valitaan urheiden sotureiden joukkoon.

Opas täynnä haastatteluja, tarinoita ja anekdootteja Yhdeksän Maailman jumalista, jumalattarista, myyttisistä olennoista ja tarueläimistä. Et koskaan enää luule Ratatosk-oravaa söpöksi pikku jyrsijäksi tai sekoita kääpiötä haltijaan!




Tämä opus täydentää Rick Riordanin Magnus Chase -sarjaa ja siitä todellakin löytyy kattava luettelo skandinaavisen mytologian olennoista jumalista Ratatosk-oravaan. Olen iloinen, että kirja suomennettiin, koska en itse osaa englantia. 
Tämän pikku opuksen avulla opit litannian uutta tietoa erilaisista myyttisistä olennoista. Lisäksi kirjassa on paljon kiinnostavia haastatteluja. Kirja on kirjoitettu uusia, juuri kuolleita einherisotureita ja heidän kysymyksiään ajatellen. Opin itsekin paljon uutta tämän lukemalla. Nyt odotan jännityksellä mitä Riordan seuraavaksi keksii!

Jos olet kiinnostunut eri mytologioista, suosittelen todellakin lukemaan tämän kirjan. Opit varmasti uutta ja hauskalla tavalla vieläpä!


Teos: Hotelli Valhalla Opas viikinkien maailmoihin
Alkuteos: Hotel Valhalla. Guide to the Norse Worlds
Kirjailija: Rick Riordan
Suomentanut: Ilkka Rekiaro
Sivuja: 156
Kustantaja: Otava
Mistä minulle: Arvostelukappale
Suosittelenko, kenelle: Kaikille mytologiasta kiinnostuneille
Arvosana: 5

perjantai 21. heinäkuuta 2017

Elina Pitkäkangas - Kajo

18-vuotias Inka Lavaste on onnistunut suojelemaan perhettään, mutta joutunut maksamaan valinnoistaan hirvittävän hinnan. Toukokuun hukkaterrorin tuhoisat tapahtumat varjostavat Kuurankeron pikkukaupunkia, eivätkä uudet täydenkuun yöt yhdessä kokemattoman teinihukan kanssa suju kivuttomasti. Pahinta kaikessa on epätietoisuus parhaan ystävän, Aaron Matsonin, kohtalosta. Voiko poika olla yhä hengissä? Kun lykantropian torjumiseen erikoistunut Jahti kiristää turvallisuussäännöksiään, ei Inka kykene enää pakenemaan tekojensa seurauksia. Alkaa taistelu ylivoimaa, petoksia ja täydenkuun kutsua vastaan. 




Aivan aluksi, kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta. 

Kajo on ehdottomasti yksi niistä kirjoista, joita eniten odotin tänä vuonna. Sen edeltäjä, Kuura, jäi niin jännään kohtaan, että minun oli aivan pakko saada lukea myös jatko-osa. Ja ihastuin muutenkin Elina Pitkäkankaan luomiin hahmoihin ja kirjoitustyyliin sekä graafikkokollegani Karin Niemen upeisiin kansiin. Kajon graafinen ilme on aivan uskomattoman hieno!

Jos Kuura on sinulta vielä lukematta, suosittelen tarttumaan siihen viimeistään nyt, koska Kajo ei todellakaan jätä kylmäksi. Se lisää kierroksia eikä vauhdin hurmalle näy loppua! Joskus kuulee sanottavan, että jatko-osa on huonompi kuin aloitusosa. Nyt niin ei ole, nimittäin mielestäni Kajo on jonkin verran jopa parempi kuin Kuura. Kajo on jonkin verran raaempi kuin edeltäjänsä, mutta oikeastaan osasin vähän ehkä odottaa sitä. Sitä paitsi minä pidän tapahtumarikkaasta tekstistä, joka ei ole ennalta-arvattavaa ja juuri sellaista tekstiä Pitkäkangas on Kajon sivuille kirjoittanut.
   Kuuran luettuani ja sen lukemisen aikana minua ärsytti kirjassa vain yksi asia: Inka Lavaste. Nyt kun luin Kajon, huomasin jopa että pidän hänestä ehkä hieman enemmän kuin Aaronista. Inka joutuu Kajon edetessä kohtaamaan aiempien tekojensa seuraukset eikä pääse niitä enää millään pakoon. Hänelle myös tapahtuu eräs asia, josta minä yllätyin todella, mutta iloisesti.
   Aaron ja Matleena pakenevat Jahtia ja saavat apua yllättävältä taholta. Aaronin kertojaäänen aikana tutustutaan myös Jahdin toimintaa vastutavaan Werecare -järjestöön, jonka toiminta on osin ehkä vähän kyseenalaista sekin. Aaronin ja Matleenan suhteen kiemuroita oli melko mielenkiintoista seurata ja samalla tavata Matleenan kautta ainakin yksi edellisestä osasta tuttu hahmo.

Pidin siitä kuinka jokainen luku jätti janoamaan lisää. Kirja on siis pakko lukea kerralla. Kajo sukeltaa Kuurassa luotuun maailmaan pää edellä. Tarinan maailma laajenee ja syvenee, muttei se silti kärsinyt mistään kasvukivuista, niin kuin voisi olettaa tarinan kehittyessä eteenpäin.
   Kajo tutustuttaa lukijat myös muutamaan uuteen hahmoon, joista ainakin omiksi suosikeiksini ylsivät Peter ja Alex. Eräs Alexille tapahtuva asia kirjan loppupuolella oli todella koskettava, en voinut olla henkäisemättä ääneen. Kuten muutamaa bloggaajakollegaani, minua ei harmittanut se etteivät Matleena ja Tuukka saaneet omia ääniään yhtä hyvin kuuluviin kirjassa kuin Aaron ja Inka. En usko, että se olisi juonen kannalta edes toiminut kovin hyvin, parempi näin. Muutama päähenkilö on parempi kuin se, että äkkiä nostetaan tavallaan päähenkilöiksi myös kaksi sivuhenkilöä, vaikka tekihän mm. J.K. Rowlinginkin niin nostaessaan Hermionen Harryn ja Ronin rinnalle yhdeksi päähenkilöistä. En usko, että sama temppu olisi kuitenkaan toiminut Pitkäkankaan Kuura -sarjassa, vaikka en yhtään epäile etteikö kirjailija osaisi jäsennellä tekstiään niin, että se toimisi. Kirjasarja muuten on hyvä lisä sateenkaarikirjoihin. Miksi? Se selviää vain, kun luet Kajon!

Ihmissusimyyttejä omaleimaisesti käsittelevä Kajo jatkaa synkän romanttista tarinaa, jossa suurimpia petoja eivät ole vain hukat vaan ihmiset itse. 

Sarjan kolmas ja viimeinen osa on ehdottomasti yksi ensivuoden odotetuin kirja, jonka tulen varmasti lukemaan. Maltan tuskin odottaa, että näen Elinan Hel-YA:ssa Helsingissä 5.elokuuta!


Teos: Kajo
Sarja: Kuura
Kirjailija: Elina Pitkäkangas
Kansi: Karin Niemi
Sivuja: 341

Kustantaja: Myllylahti, 2017
Mistä minulle: Arvostelukappale
Suosittelenko, kenelle: Kaikille fantasian faneille iästä tai sukupuolesta riippumatta!
Arvosana: 5

torstai 20. heinäkuuta 2017

Sini Helminen - Kaarnan kätkössä

 Bling. Yksi känninen kännykkäkuva ja Pinjan elämä on pilalla. Poikaystävä ja kympin koenumerot ovat historiaa, ja nipottava äiti pakottaa hänet kesätöihin. Puistohommissa Pinja kohtaa erikoisen Virven, pihkantuoksuisen punapään, jota kohtaan hän tuntee selittämätöntä vetoa. Pinjan on kuitenkin vaikea päästää ketään lähelleen, sillä hän kantaa selässään varjeltua salaisuutta, jonka juurista hänen on pakko saada tietää enemmän.
   Pinjaa kiusaavat hallusinaatiot Tuulia-nimisestä tytöstä, joka inttää hänen suonissaan virtaavan metsänväen verta. Sitten kuvioihin ilmestyy vielä komea nahkatakkipoika, joka häikäisee Pinjaa niin, ettei hän huomaa tämän silmien punaista vivahdetta, ennen kuin on liian myöhäistä.

Kaarnan kätkössä aloittaa neliosaisen reaalifantasiasarjan Väkiveriset, jossa kotimainen mytologia tunkeutuu elävänä ja kihelmöivänä nuorten arkeen. Jännitys ja romantiikka punoutuvat huumorin säikeisiin. Sarja on suunnattu yläkouluikäisille ja sitä vanhemmille.



Huhtikuussa julkaistu Sini Helmisen esikoisteos Kaarnan kätkössä on seissyt hyllyssäni odottamassa lukuvuoroaan hyvän tovin. Otin kirjan mökille mukaan ajatuksena, että lukisin sen kesän aikana ja viime viikolla pakkasin sen mukaan Silokalliolle, kun menin taas yhdelle rippileirille yövalvojaksi. Öiden aikana ehdin lukea kiitettävästi, sillä sain leirin aikana peräti kolme kirjaa neljästä mukana olleesta loppuun!


Pakko sanoa, että ennakkoluuloista huolimatta, pidin kirjasta todella paljon. Graafikkokollegani Karin Niemen tekemä kansi kirjalle on aivan upea ja itseasiassa juuri se sai minut kiinnostumaan kirjasta.  Kaarnan kätkössä kertoo 17-vuotiaasta Pinjasta, joka on juuri valmistunut ylioppilaaksi. Hän aloitti koulun vuotta aikaisemmin kuin tavallista, sillä hänen äitinsä on opettaja. Pinjan isä puolestaan on lääkäri ja toivoo tyttären jatkavan samalla alalla, vaikka Pinja ei olekaan ihan varma mitä itse haluaa. Aikaisemmin kymppejä kokeista saaneen tytön koulumenestys romahtaa, kun hän saa kännykkäänsä kuvan, jossa hänen poikaystävänsä ja lapsuuden paras kaveri pussailevat. 

Kirjasta jäi mieleeni erittäin hyvin alla oleva lainaus.

''Täydellisyyden salaisuus on toisten ihmisten täydellinen välinpitämättömyys'' (s. 40)

Helminen viittaa kirjassaan taidokkaasti muihin nuorten fantasiakirjoihin, kuten vaikka Twilight -saagaan kohdassa, jossa Pinja kesän alussa linnoittautuu huoneeseensa, sanoo hänen äitinsä käytöksen muistuttavan ''Sitä tyhmää teinien vampyyrielokuvaa'' eli siis Twilight -kirja ja -elokuvasarjan toista osaa kohdasta, jossa Edwardin jättämä Bella tekee samoin. Huolestunut äiti järjestää Pinjalle kesäksi töitä.
   Kaupungin puistoja siivotessaan Pinja tutustuu punatukkaiseen Virveen ja löytää itsensä pian suutelemasta tyttöä. Suvaitsevaisuutta sateenkaariväen suhteita kohtaan koulussa rummuttava äiti ei kuitenkaan ilahdu Pinjan uudesta ihastuksesta, vaan pitää sitä vain aiemman suhteen päättymisen kipuiluna ja "vaiheena". Äitinsä kaksinaismoralismista pöyritynyt Pinja joutuu sen jälkeen viettämään loppukesän arestissa äitinsä vanhempien luona maalaiskylällä, mutta joutuu siellä elämänsä seikkailuun.

''Voisin sanoa Annastiinalle, että aivan kohta tulee voimaan sukupuolineutraali avioliittolaki, mutta siitä ei olisi mitään hyötyä. Annastiina tietää jo tärkeimmän: Disney-prinsessa saa prinssinsä, ei koskaan laukkaa toisen prinsessan kanssa aamunkoittoon.'' (s. 79) 

Tarinan hahmoista pidin erityisesti Virvestä ja Pinjasta. Myös hieman karmiva Marras kiinnosti minua. Erityisen mielenkiintoista oli seurata sitä, mihin suuntaan Virven ja Pinjan suhde lähtee etenemään ja miten Pinjan opettajana työskentelevä äiti suhtautuu tyttäreensä.    Helminen on mielestäni taitava nuori kirjailija, joka osaa kirjoittaa tekstinsä jopa pelottavan elävästi, sillä itsekin pääsin miltei käsinkosketeltavasti lukiessani sisälle hänen luomaansa fantasiamaailmaan. Uskon, että kirjasarja löytää lukijansa varmasti, ja jään itsekin innolla odottamaan jatkoa sarjalle! Sitä onkin luvassa jo tänä vuonna! :)

Teos: Kaarnan kätkössä
Sarja: Väkiveriset
Kirjailija: Sini Helminen
Kansi: Karin Niemi
Sivumäärä: 220
Kustantaja: Myllylahti

Mistä minulle: Arvostelukappale
Suosittelenko, kenelle?: Ehdottomasti, kaikille yläkouluikäisestä ylöspäin
Arvosana: 5

tiistai 18. heinäkuuta 2017

David Walliams - Gangsterimummi

Benin isoäiti on ihan perusmummi -- vai onko sittenkään? 11-vuotias Ben on ainoa lapsi ja huono lukija, joka haluaa isona putkimieheksi. Pojan vanhemmat taas rakastavat telkkarin tanssiohjelmaa yli kaiken, ja haluaisivat Benistä ammattitanssijan. Benin on pakko vierailla kaalinhajuisen mumminsa luona joka ikinen perjantai, halusi tai ei. Kerran hän löytää mummin keittiöstä keksipurkin, joka on täynnä jalokivikoruja ja timantteja! Vähitellen paljastuu, että Benin isoäiti on nuoruudessaan salaa toiminut kansainvälisenä jalokivivarkaana. Mutta eräät kuuluisat korut häneltä aikoinaan jäivät ryöstämättä, ja nyt Benin kannustuksesta Ison-Britannian kruununjalokivet ovat vaaravyöhykeessä. David Walliams on 2000-luvun oma Roald Dahl! TV:stä tuttu julkkiskirjailija on myyntilistojen kuningas monessa maassa, varsinkin Britanniassa.



Näyttelijä-kirjailija David Walliams onnistuu yhdistämään hervottoman huumorin tärkeisiin teemoihin. Tony Rossin vitsikkäät kuvat kruunaavat lämminhenkisen tarinan, jonka Jaana Kapari-Jatta on taitavasti suomentanut.*


Walliams on onnistunut kirjoittamaan kirjan, joka koukuttaa. Tunnustan, etten itse ole aivan hänen käyttämänsä huumorintyylin suurimpia ystäviä, mutta siitä huolimatta huomasin lähestulkoon ahmivani kirjaa. Teksti etenee hyvin ja sujuvasti, sen kieli on hauskaa luettavaa ja hahmot enempi tai vähempi hupaisia ja sympaattisia omine erikoisuuksineen. Lukija saa nauraa ja ihmetellä. Lisäksi lukiessa oppii monia mielenkiintoisia tietoja ja tarjolla on myös hauska kuvitus elävöittämässä tarinaa.
Kirjassa käsitellään monia tärkeitä asioita. Niin ihmissuhteita ja niiden hankaluuksia - vanhemmat, lapset ja isovanhemmat. Odotuksien täyttämistä ja haaveita. Sekä vielä vähän hankalampia ja synkempiäkin aiheita.

Minua kirja kosketti todella, koska se toi Benin mummin kautta mieleen vuosi sitten kuolleen pappani, jota ikävöin vieläkin. En ole varma, totunko koskaan täysin siihen, ettei häntä enää ole. Onneksi olen oppinut jo jotenkin elämään ikävän kanssa.

Huomasin välillä hymähtäväni ääneen, sillä jotkin Benin tuntemukset sopivat lähes täysin yksiin omieni kanssa. Enää en pidä isovanhempiani tylsinä. Päinvastoin. He ovat ihmisiä, joilta minulla on paljon opittavaa. Omat isovanhempani ovat nähneet Suomen sota-ajan Talvisodan aikaan. Itseasiassa mummuni on lähtöisin Karjalan siitä osasta, jonka Suomi hävisi Venäjälle.

Jokaisessa David Walliamsin kirjassa on jokin tärkeä sanoma lapsille. Se on kuitenkin piilotettu niin hienosti tarinaan, ettei Walliams millään tavoin saarnaa tai heristä sormea, päinvastoin. Hänen luomansa tarinat ovat täynnä huumoria ja oivallista kerrontaa, että varmasti lapset niistä nauttivat. Niin nauttii aikuinenkin, enkä varmasti ole ainoa.
   Gangsterimummissakin on sanoma. Ben ei varmasti ole ainoa lapsi, jonka mielestä isovanhemmat ovat hiukan tylsiä. Tuo on valitettavaa, mutta ihan totta. Minua on siunattu ihanilla isovanhemmilla, joita varsinkin nyt vanhempana arvostan todella paljon - ehkä en lapsena näin paljoa arvostanut, valitettavasti. Walliams pukee tarinan muotoon tärkeän asian: sen miten mummit ja ukit voivat olla ihan mahtavia tyyppejä kun heihin vaan malttaa kunnolla tutustua. Antaa heille mahdollisuuden, kuuntlee heidän tarinoitaan, tutustuu heihin. He ovat varmasti yhtä mahtavia kuin Benin gangsterimummi!

Gangsterimummi on lastenkirjallisuutta parhaimmillaan. Se on todella hauska, hyvä tarina, jossa Tony Rossin kuvitus tukee Walliamsin tarinaa todella hienosti. Kirja naurattaa, mutta toivottavasti saa myös lapset ajattelemaan. Ajattelemaan, olisiko se vähän tylsältä tuntuva mummi tai pappa sittenkin ihan mahtava tyyppi kun häneen malttaa tutustua.



Teos: Gangsterimummi
Kirjailija: David Walliams
Suomentaja: Jaana Kapari-Jatta
Kuvitus: Tony Ross
Sivuja: 272
Julkaisuajankohta: 2016
Kustaja: Otava
Mistä minulle: Elisa Kirja, e-kirja
Suosittelenko, ekenelle: Kirja sopii kaikenikäisille, erityisesti alakouluikäisistä ylöspäin
Arvosana: 5

perjantai 7. heinäkuuta 2017

Kesäinen kirja-arvonta



Sain jokin aika sitten luultavasti vahingossa kaksoiskappaleet näistä kirjoista. Joten ajattelin, että koska en juhlinut blogini kaksivuotispäivääkään lainkaan mitenkään maaliskuussa, haluan arpoa nämä kirjat teille. 

Osallistu arvontaan liittymällä lukijakseni, tykkäämällä blogista facebookissa ja seuraamalla instagramissa. Kerro vielä lisäksi kommenteissa, miksi juuri sinun pitäisi saada kirjat. Jätä kommenttiin myös sähköpostiosoitteesi, jotta saan sinut kiinni jos arpaonni suosii. 

Osallistumisaikaa on 
7.7.-3.8.2017 klo 23 asti.

perjantai 30. kesäkuuta 2017

Mila Teräs - Noitapeili

Salainen kirjasto

Jos sattuu löytämään vanhan kirjan välistä kartan, johon on piirretty ympyrä, se on merkki. Seikkailun alku. Ehkä kerran elämässä ihmiselle tarjotaan sisiliskon sihisimaa. Ja kyytiä lentävällä varrella!

Noitapeili -kirjan välistä löytynyt kartta johdattaa Hugon ja Lydian unohdettujen tarinoiden kirjastoon ja sieltä salareittiä Kyöpelinvuorelle. Kyöpelin kaupungissa on alkamassa Suuri Noitakonferenssi juhlallisine noitapeilin paljastamisineen. Mutta ilkeällä Peilien Valtiaalla on kyntensä pelissä. Yhtäkkiä Hugon silmien alla tapahtuu jotain hyvin pelottavaa. 

Kiehtova saturomaani täynnä taikuutta, jännitystä ja huumoria.




Noitapeilin alku on ihana: kaikki saa nimittäin alkunsa kirjastosta. Ystävykset Hugo ja Lydia löytävät Noitapeili nimisen kirjan välistä kartan, joka johdattaa heidät vanhaan, unohdettujen tarinoiden kirjastoon. Kirjastosta löytyy salareiti, jota kulkemalla Hugo ja Lydia päätyvät Kyöpelinvuorelle - sopivasti juuri nyt, sillä Kyöpelin kaupungissa on juuri alkamassa suuri Noitakonferenssi. Konferenssissa on tarkoitus paljastaa noitapeili, mutta Peilien Valtiaalla on toiset suunnitelmat. Ja ennen kuin Hugo ja Lydia huomaavatkaan, he ovat keskellä seikkailua.
  Tämä Mila Teräksen lastenkirja aloittaa uuden kirjasarjan nimeltä Salainen kirjasto. Luulen, että kirjasarja tulee viihdyttämään monen ikäisiä lukijoita, myös heitä jotka eivät kirjoista välitä, mutta ovat kiinnostuneet taikuudesta ja noidista.


Noitapeili on vauhdikas seikkailu, mistä ainakin minä pidän kovasti. Pakurin vanha kirjasto on unohdettu metsän keskelle, mutta siitä huolehtivat edelleen vanha kirjastonhoitaja Kauko J. Leopold, entinen työntekijä Ermiida Tiheikkö ja kirjastokoira Taru. Kaksikko pelastaa unohdettuja ja hylättyjä kirjoja. He asuvat kirjastossa, jonka käytävillä tarinat tuntuvat heräävän henkiin. Huonokuntoisimmista kirjoista jauhetaan inspiraatioteetä.
   Läpi teoksen on havaittavissa lukemiseen liitettyä positiivista pohjavirettä. Esimerkiksi molemmat päähenkilöt pitävät lukemisesta, minkä lisäksi Hugo tanssii hiphopia ja Lydia harrastaa parkouria ja pelaamista. Teräs kantaa näin kortensa kekoon lasten ja nuorten vähentyneen lukuharrastuksen elvyttämiseksi.



Noitapeili vertautuu vaivattomasti J. K. Rowlingin Harry Potter -sarjassa esiteltyyn taikamaailmaan. Hahmoissa ja noitakulttuurissa on hieman samankaltaisuuksia, vaikka suoria viittauksia kirjailija ei teekään. Esimerkiksi suuri osa noidista asuu ihmisten keskuudessa tekeytyen tavallisiksi kansalaisiksi niin sanottuina kaappinoitina. Toisaalta Kyöpelin asukkaissa on myös paljon klassisia piirteitä, jotka käyvät nopeasti esiin omituisten ruokalajien ja ruokailutapojen kautta. Piristävää on kuitenkin huomata, että Teräksen noidat pysyvät erossa pimeästä taikuudesta.

Teräs ei ole minulle entuudestaan tuttu kirjailija, mutta odotan jo innolla jatkoa Salainen kirjasto -sarjaan. Kirjailija osaa kuvata kirjansa miljöön ja mm. ruoat mahtavasti. Teksti on hyvin elävää, sujuvaa, jännittävää ja mahtuupa sekaan ripaus huumoriakin. Olen aika varma, että seuraavaksi kirjastossa käydessäni alan miettiä, mistä välistä pääsisi Kyöpelinvuorelle.


Teos: Noitapeili
Sarja: Salainen kirjasto #1
Sivuja: 187
Kuva: Jaakko Ollikainen
Kirjailija: Mila Teräs
Kustantaja: Otava
Mistä minulle: arvostelukappale kustantajalta
Suosittelenko, kenelle: Ehdottomasti, kirja sopii lähes kaikenikäisille sukupuolesta riippumatta
Arvosana: 5

keskiviikko 28. kesäkuuta 2017

Kesän lukuvinkkejä

Monessa kirjablogissa on listattu viime aikoina kesän kirjavinkkejä ja onpa niitä listoja tehnyt myös muun muassa Demi -lehti sekä Lukukeskus. Ajattelin nyt kantaa oman korteni kekoon ja kertoa, mitä minun mielestäni kannattaa kesällä lukea. Kesä tai loma yleensä on parasta aikaa keskittyä juuri siihen, mitä ei kiireisen arjen keskellä ehtisi tehdä, muun muassa lukea juuri sitä mitä itse haluaa.
   En kirjoita kirjasuosituksilleni kuvauksia, laitan vain nimet. Mikäli joku kirja kiinnostaa, voit kysellä kirjastosta tai googlettaa. Kuulostaa tylyltä, mutta teen sen aikaa säästääkseni. Ja teidän hermojanne, koska ei kukaan jaksa lukea hehtaarin pituisia postauksia.


Elina Pitkäkankaan Kuura & Kajo kirjat

Mila Teräksen Noitapeili

Rick Riordanin kirjasarjat
(koska näitä on monta, en laita kuvaa)

Tove Janssonin Kesäkirja


Erika Vikin Hän sanoi nimekseen Aleia


Anne Leinosen Kirjanoita


Holly Bournen Oonko ihan normaali


Becky Albertallin Minä, Simon, homosapiens


Jay Asherin Kolmetoista syytä


Voisin antaa kirjasuosituksia paljon muitakin, mutta tässä nyt alkuun muutama lukuvinkki.

sunnuntai 25. kesäkuuta 2017

Rick Riordan - Magnus Chase: Thorin vasara

Kuolleiden sankarisotureiden
 elämä ei ole helppoa.

Teinipoika Magnus Chase on kuollut ja päässyt sotureiden paratiisiin Valhallaan. Juuri kun Magnus on alkanut tottua uuteen elämäänsä, hän joutuu entistä pahempiin vaikeuksiin; Thor -jumala on hukannut vasaransa, eikä minne tahansa, vaan vihollisten käsiin. Maailmanlopun taistelu ragnarök on uhkaavan lähellä.

Magnus tarvitsee kaikkia einherin voimiaan pystyäkseen estämään vasaran anastaneiden jättiläisten hyökkäyksen. Valitettavasti ainoa, joka voi neuvotella vasaran palautuksesta, on Thorin pahin vihollinen, juonitteleva Loki. Ja hänen hintansa on hirvittävän korkea.





Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta.

Aloitin lukemaan tätä kirjaa jo kuukausia sitten, eikä kysymys ole siitä, ettei kirja olisi ollut hyvä. Loppuun pääseminen vei aikaa, koska minulla ei ole ollut aikaa keskittyä lukemiseen, vaan nyt keväällä kaikki aika meni koulun loppuun saattamiseen. Nyt olen virallisesti graafikko, ja olen muuten ihan tyytyväinen todistukseeni, Se oli melkein tavoitteeni mukainen.

Thorin vasarassa tunnelmat ovat tutut ja Ilkka Rekiaron suomennos tavalliseen tapaan hulvaton. Magnuksen ja Samirahin on jälleen estettävä Ragnarök. Jättiläiset ovat varastaneet Thorin vasaran ja vaativat vastineeksi Samirahia päällikkönsä morsiameksi. Hurtin huumorin ja hirviöiden mäiskimisen lisäksi uuden lisämausteen tuo Samirahin sisaruspuoli Alex, johon Magnus alkaa tuntea vetoa. Alexin kautta Riordan ripottelee mukaan myös transsukupuolisuuden ja muunsukupuolisuuden teemoja: Alex osaa paitsi muuttua eläimiksi, hänen sukupuolensa vaihtelee päivästä ja hetkestä riippuen. Varhaisnuorten seikkailukirjaksi aihetta käsitellään varsin hienovaraisesti.


Riordan on pysynyt hyvin tyylilleen uskollisena. Jokaisessa hänen kirjassaan minua on huvittanut erityisesti kappaleiden otsikot. Miten joku voi keksiä niin hauskoja ja omaperäisiä otsikoita jokaisen kirjasarjansa kirjoihin? 

Erityisesti pidin Hearthstonesta, toki muutkin hahmot olivat mielenkiintoisia. Mutta erityisesti Heathstonen ja Alexin tarinoita oli hauska seurata. Alex toi Riordanin kirjoihin jotain aivan uutta ja todella kiinnostavaa. Minua on aina kiinnostanut ihmisten erilaisuus kaikissa asioissa. Kukaan ei ole normaali tai missään nimessä tavallinen, vaan me olemme kaikki yksilöitä. Se tulee tästä kirjasta hyvin ilmi. Kirja on kaikin tavoin juuri sitä taattua Riordan  -laatua, johon olen tottunutkin. Olen täysin rakastunut tähän kirjailijaan ja hänen tapaansa kirjoittaa ja tuoda erilaisia mytologioita nykypäivään. Riordan vetää täysin mukaansa luomaansa fantasiamaailmaan, eikä sille vedolle voi sanoa ei!
   Rekiaron suomennokset ovat aina ihan loistavia. Pidän siitä, ettei suomentaja suomenna sanoja välttämättä suoraan, vaan miettii korvaavia sanoja, Mahtavaa! Suosittelen kirjaa kaikille fantasia- ja Riordanfaneille. Jos ihastuit vaikka Percy Jacksoniin, lupaan että rakastut myös Magnukseen ja kumppaneihin!


Teos: Magnus Chase - Thorin vasara
Alkuperäisnimi: Magnus Chase - The Hammer of Thor
Kannen kuvitus: Maximilian Meinzold 
Sivuja: 463
Kustantaja: Otava
Mistä minulle: Arvostelukappale kustantajalta
Suosittelenko, kenelle: Kaikille Riordanfaneille ikään tai sukupuoleen katsomatta
Arvosana: 5

maanantai 29. toukokuuta 2017

Näitä luen kesällä/syksyllä 2017

On taas aika listata kaikki tulevan kirjasyksyn kiinnostavat teokset yhteen postaukseen. Listan pohjalta pyydän myös arvostelukappaleita kustantamoilta. Perjantaina on valmistujaisjuhlani ja siitä päivästä lähtien olen virallisesti kuva-artesaani (graafinen suunnittelija). Odottelin kirjalistani kanssa siksi näin pitkään, että kaikki kustantamot ehtivät kataloginsa julkaista. Ihan jokaisesta kustantamosta ei välttämättä löydy tästä jutusta kirjoja, mutta aika monelta kuitenkin. Pakko sanoa että se mitä olen jo katalogeja vilkuillut tämän jutun ulkopuolella, voin sanoa että tulossa on ihan loistava kirjasyksy!

Jutun kuvat on suoraan kustantamoiden katalogeista,
koska olin laiska enkä jaksanut itse kirjoittaa tekstiä :D


Atena

Bazar



Gummerus

Karisto


Otava


 






Myllylahti


Sini Helminen - Kiven sisässä

S&S




Tammi  







WSOY




Tässä oli minua eniten kiinnostavat kirjat syksyn kirjakatalogeista. 

Katso kevään kiinnostavat kirjat tästä.



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...