maanantai 29. toukokuuta 2017

Näitä luen kesällä/syksyllä 2017

On taas aika listata kaikki tulevan kirjasyksyn kiinnostavat teokset yhteen postaukseen. Listan pohjalta pyydän myös arvostelukappaleita kustantamoilta. Perjantaina on valmistujaisjuhlani ja siitä päivästä lähtien olen virallisesti kuva-artesaani (graafinen suunnittelija). Odottelin kirjalistani kanssa siksi näin pitkään, että kaikki kustantamot ehtivät kataloginsa julkaista. Ihan jokaisesta kustantamosta ei välttämättä löydy tästä jutusta kirjoja, mutta aika monelta kuitenkin. Pakko sanoa että se mitä olen jo katalogeja vilkuillut tämän jutun ulkopuolella, voin sanoa että tulossa on ihan loistava kirjasyksy!

Jutun kuvat on suoraan kustantamoiden katalogeista,
koska olin laiska enkä jaksanut itse kirjoittaa tekstiä :D


Atena

Bazar



Gummerus

Karisto


Otava


 






Myllylahti


Sini Helminen - Kiven sisässä

S&S




Tammi  







WSOY




Tässä oli minua eniten kiinnostavat kirjat syksyn kirjakatalogeista. 

Katso kevään kiinnostavat kirjat tästä.



tiistai 23. toukokuuta 2017

Becky Albertalli - Minä, Simon, Homo sapiens

Onko kaikkien pakko tulla kaapista? Riemastuttava ja sympaattinen romaani Simonista, jonka elämä menee mullin mallin, kun hänen salainen ihastuksensa uhkaa paljastua.
    16-vuotias Simon inhoaa kaikenlaista draamaa, eikä ole ulkona kaapista homoutensa suhteen. Sitten sähköpostiviesti joutuu väriin käsiin, ja Simonin on astuttava pois mukavuusalueeltaan. Pelissä on mahdollisuus onneen ihastuttavan ja hämmentävän pojan kanssa – pojan, jota Simon ei ole koskaan tavannut.

Amerikkalainen kirjailija Becky Albertalli on koulutukseltaan psykologi, ja hänellä on ollut kunnia toimia kymmenien terävien, outojen, vastustamattomien teini-ikäisten terapeuttina. Hän oli myös seitsemän vuotta mukana vetämässä tukiryhmää sukupuoleltaan moninaisille lapsille.







Onko sinulle tuttua sellainen tunne, kun jokin kirja on todella hyvä ja luulet, että se jatkuu vielä muutaman aukeaman verran, mutta löydätkin seuraavalta sivulta vain kirjailijan kiitokset? Ja sen tunteen, että kirjan haluaa lukea uudelleen heti, kun on päässyt sen loppuun?

  
Nämä kaksi ajatusta tulivat ensimmäisenä mieleen, kun olin lukenut Becky Albertallin Minä, Simon, Homo Sapiensin, joka on tähän mennessä vuoden ihanin lukukokemus (ja varmasti pysyy sellaisena vielä pitkään). Se pitää otteessaan, se hymyilyttää ja se saa silmäkulmat kostumaan. En voi kuin suositella tarttumaan tähän kirjaan. Mutta varoituksena sanottakoon, että tämän lukeminen saattaa aiheuttaa akuuttia Oreo-keksien himoa, mikäli Oreoista pidät! Teoksen pohjalta ollaan tekemässä elokuvaa, jonka pitäisi saada ensi-iltansa vuonna 2018. 


Teoksen päähenkilö on lukiota käyvä Simon, joka on homo. Hän ei ole tullut ulos kaapista, eikä ole aikonut vielä aikoihin tullakaan kaapista. Ei häntä sinällään pelota kertoa ihmisille, että tykkää pojista, mutta hän ei koe sille tarvetta juuri tässä vaiheessa elämäänsä. Toisin kuitenkin käy, kun hän unohtaa kirjautua ulos sähköpostistaan ja seuraavaksi koneelle istuva tyyppi vahingossa lukee Simonin keskustelun Blueksi kutsutun pojan kanssa. Bluen käyttäjänimen takana on joku samaa koulua käyvä homopoika, ainoa ihminen, jonka kanssa Simon on tämän puolen itsestään jakanut. 

Kirjasta suurin piirtein puolet koostuu Simonin ja Bluen sähköpostiviesteistä, joita ainakin minun mielestäni oli hyvin mielenkiintoista seurata. Simonia ahdistaa todella paljon se, että joku muu Bluen lisäksi tietää hänen homoudestaan ja kehtaa vielä kiristää häntä uhkaamalla paljastaa kaiken koulun juoruja julkaisevalla Tumblr -sivustolla. Kiristäjä on kiinnostunut Simonin uudesta ystävästä, Abbysta ja sanoo, ettei julkaise kuvakaappauksia sähköposteista, jos pääsee Abbyn kanssa hyviin väleihin. Asetelmassa ei käy kenellekään hyvin, mutta jokainen osapuoli pyytää lopulta anteeksi.
    Koko kirjan ajan ilmassa on jännitystä siitä, kuka Blue on. Tarinan edetessä lukija alkaa itsekin miettiä Bluen oikeaa nimeä yhdessä Simonin kanssa ja täytyy sanoa, että kuten Simonkin, minäkin arvasin täysin väärin Bluen henkilöllisyyden. Simonin elämää seurataan muutaman kuukauden ajan. tutuiksi tulevat niin hänen ihastuttavan persoonallinen perheensä, luotettavat ja aidon tuntuiset ystävänsä kuin näytelmäryhmänsäkin henkilöt. Oreoiden ja Bluen lisäksi Simon rakastaa perheen kultaista noutajaa ja Elliott Smithin musiikkia.

Kirjassa vilahtelee muutamia Harry Potter -aiheisia viittauksia. Myös muitakin popkulttuuriviittauksia voi kirjasta bongailla. Tämä kirja ei vaadi väärin mennyttä tulevaisuutta, fantasiahahmoja tai mitään muutakaan ihmeellistä ollakseen hyvä. Albertalli osaa kirjoittaa todella elävää tekstiä ja hän on onnistunut täydellisesti tekemään Simonin luonteesta niin iloisen ja ihanan, ettei häneen voi olla rakastumatta. Tähän kirjaan tulen aivan varmasti palaamaan joskus. Rakastuin täydellisesti niin Oreoihin kuin Simoniin ja Blueenkin. 


Teos: Minä, Simon, Homo Sapiens
Alkuperäisteos: 
Simon vs. the Homo Sapiens Agenda (2015)
Kirjailija: Becky Albertalli
Suomentaja: Lotta Sonninen
Sivuja: 208 (e-kirja)
Kustantaja: Otava
Mistä minulle: Elisa Kirja
Suosittelenko, kenelle: Ehdottomasti kaikille sukupuolesta ja iästä riippumatta
Arvosana: 5

torstai 18. toukokuuta 2017

Jukka Asikainen - Nuoralla tanssijan kuolema eli kuinka Pete Q sai siivet, Kirjojen Suomi, Suomi100

Nuorallatanssijan kuolema eli kuinka Pete Q sai siivet, puheissa pelkkä Pete Q, oli kesän 1978 tapaus, uuden aallon näytelmä joka Arto af Hällströmin ohjaamana ja Suomen Kansan Teatterin toteuttamana esityksenä sai osakseen sekä haltioitunutta kiitosta että voimakasta vastustusta. Sittemmin Pete Q:n synnyttämä teatterikeskustelu on laajentunut kulttuuripoliittiseksi keskusteluksi. 
    Tähän teokseen sisältyy näytelmän koko teksti, jonka ovat kirjoittaneet Suomen Teatterikoulun dramaturgioppilaat Jukka Asikainen, Arto Melleri ja Heikki Vuento, sekä Toni Edelmannin ja Antti Hytin esitystä varten tekemät sävellykset. Ari Hietalan valokuvat amtavat hyvän käsityksen näytelmän toteutuksen luonteesta. Kirja sisältää myös Timo Louhikarin laajan esseen ''Eräs käsitys Pete Q:sta'', joka hahmottaa sekä itse esitystä että sen saamaa vastaanottoa.

Kustantaja: Otava
Sivuja: 135




Ensimmäistä kertaa pitkään, pitkään aikaan voin sanoa, että lukeminen oli ihan oikeasti todella haastavaa ja raskasta. Ja se johtuu tästä kirjasta. Tämä kirja on niin raskaslukuinen, että se vei intoni keskittyä minkä tahansa muunkin kirjan lukemiseen. Onneksi se on nyt ohi, niin voin taas toivottavasti keskittyä kunnolla siihen, mitä luen. Kirja on osa Ylen Kirjojen Suomi projektia, joka liittyy Suomen satavuotisjuhlavuoteen, joka on tänä vuonna. 

Pete Q on kirja, joka vaatii lukijaltaan paneutumista -70 lukuun, itse en ollut ihan niin viitseliäs, vaikka toki aloitin kirjaa lukemaan jo muutamaa kuukautta ennen h-hetkeä. Silti kävi välillä mielessä, että pitäisikö vain luovuttaa. Koska Pete Q on näytelmän käsikirjoituksenakin jo aika vaikealukuinen ja todella raskas, en voi olla miettimättä millainen se on teatterikappaleena ollut, mutta uskon, että se kuvastaa hyvin omaa aikaansa. 

Seuraava pätkä löytyy näytelmät.fi -sivustolta:
''Everstin kuuluisuuteen nostama rocklaulaja Pete Q on kuollut sähköiskuun ja hänet on korotettu pyhimykseksi. Diktaattorin uusi suojatti Primo da Capo esittää Peteä vuosittaisessa mysteerionäytelmässä, jonka yhteydessä järjestetään suuret markkinat huveineen.

Pete Q on kuitenkin herännyt henkiin ja palaa kylään omalaatuisten ystäviensä, kostaja Secondon ja huumehuuruisen Egon Vernissan kanssa.
    Mutta kansan kauan odottamalla sankarilla ei olekaan tarjottavanaan sanomaa: hänestä on tullut mykkä. Eversti leimaa hänet petturiksi, ja samaa mieltä on kansantuomioistuin.''


Minä olen ihminen joka rakastaa teatteria, mutta täytyy todeta, etten olisi todellakaan halunnut tätä näytelmää mennä katsomaan, vaikka se olikin oman aikansa hitti. Olen sen verran nuori, että en tiedä itse aikakaudesta paljonkaan, enkä nyt kysynyt isovanhemmiltani tai vanhemmiltani mitään seitsemänkymmentä luvusta.
   Kaikessa raskaudessaan kirjasta löytyy myös ainakin yksi hyvä pointti, joka ehkä näin kirjoja ja kirjoittamista rakastavan bloggaajan ja kirjailijaksi haluavan näkökulmasta vaikuttaa hieman inhottavalta; On lopetettava nuorallatanssi muiden nöhden, ei pidä tarjota katsojalle pakoa todellisuudesta, vaan on kannustettava ihmistä havaitsemaan oma tilansa, oma nuorallatanssinsa, ja herätettävä hänessä oman elämän vaatimus. 
   Mielestäni tuo asia toteutuu jo nykyään hyvin, kun vertaan siihen, mikä tilanne luultavasti oli joskus ennen. Teatteri on edelleenkin ikään kuin todellisuuspakoa tarjoava tärkeä, kulttuurillinen elämyslaitos ja juuri siksi minäkin sitä rakastan. Teatterissa käyminen on minulle sitä pientä arjen glamouria.

Jos tykkäät lukea vähän raskaampaa materiaalia, kirja sopii varmasti luettavaksesi.
Minun juttuni se ei ollut, ja tuskin olisi näytelmäkään ollut.

maanantai 24. huhtikuuta 2017

Blogihiljaisuus ohi




Okei, nyt yritän vähän skarpata blogin kirjoittamisen suhteen, koska mitään muita esteitä kirjoittamiselle ei ole kuin oma motivaation puute. Tai no, olin lauantaina elämäni ensimmäisen kerran hieronnassa ja sunnuntaina oli vähän heikko olo sen takia, koska kuona-aineet lähti liikkeelle. Nyt sitten tänään ja oikeastaan myös koko viikonlopun olin niin tukkoinen, että on voimat aika vähissä. En jaksaisi olla koneella lainkaan, mutta minun on pakko. Pitää saada viimeinen näyttötyöni valmiiksi ja sitten on vielä muutama oma projekti. Toivon tosiaan, että tämä olo johtuu vain allergiasta eikä ole flunssaa, koska minulla ei ole nyt varaa olla kipeä. Olen nyt sen verran väsynyt, etten muista minkä kirjan olen saanut milloinkin, mutta uskon ettei se haittaa. Ainakaan paljon.
   Vaikka en ole saanut vähään aikaan yhtään kirjaa loppuun, olisi minulla silti aiheita mistä kirjoittaa. No, kai tästäkin selvitään?

Tässä postauksessa minun olisi tarkoitus puhua kirjoista, joita olen ostanut. Osan olen saanut arvostelukappaleina kustantajalta. Tässä ei ole kaikki kirjat, koska niitä on niin pitkältä ajalta, etten edes muista, mistä hankinnoista olen puhunut viimeksi. Tässä voisi kuitenkin sanoa olevan ainakin alkuvuoden hankintoja. Osa niistä.

Caravalin kävin ostamassa perjantaina Porin INFO -kirjakaupasta, koska viikonloppuna vietettiin lukuviikon huipennusta ja siihen kuului myös Kirjan ja ruusunpäivä, jota vietettiin koko viikonlopun perjantaista sunnuntaihin. Kun kävi tuona aikana ostamassa kirjan vähintään 15€ arvosta, sai kaupan päälle Elovena-tyttö -nimisen kirjan. Itse en ole kirjaan ehtinyt vielä tutustua, koska lukemista on paljon jo ennestään. Hän sanoi nimekseen Aleia -kirjan sain itseasiassa arvontavoittona, kun osallistuin Lukufiiliksen instagram -arvontaan. Olin kaavaillut ostavani kirjan itse, koska se vaikutti hyvältä. Olen kuullut siitä paljon hyvää. Eipä tarvitse enää ostaa sitä itse. Myös äiti sanoi, että luultavasti lainaa sen minulta ja lukee. Uinuvat jättiläiset -kirjan ostin jokin aika sitten Suomalaisesta kirjakaupasta, kun kertyneet bonukset, mikäli niitä oli kertynyt, piti käyttää pois. Tätäkin kirjaa odotan mielenkiinnolla pääseväni lukemaan, koska aihe kiinnostaa kovasti.
Kaarnan kätkössä -kirjan sain Myllylahdelta arvostelukappaleena. Mietin ensin, että olisin lykännyt tätä postausta siihen, että saan käsiini Kajon, sillä myös se tulee arvostelukappaleena Myllylahdelta. Kajo jatkaa Elina Pitkäkankaan Kuura -trilogiaa. Sen perusteella mitä kirjan ensimmäisessä luvussa tapahtuu, en malta odottaa pääseväni lukemaan sen.


Seita Vuorelan Lumi on kirja, jonka ostin jokin aika sitten Adlibriksestä. Sekin on kirja, jonka hankkimista mietin pitkään. Lopulta kirjan ajankohtainen aihe (maahanmuutto) lukitsi aivoihini ostopäätöksen. Kirja oli pakko saada. Olen tästäkin lukenut paljon hyvää bloggarikollegoiden kirjablogeista. Idioottiaivot -kirjan sain yhteistyökumppaniltani jokin aika sitten arvostelukappaleena. Tämä kirja vaikuttaa ihan oikeasti jo nimensäkin perusteella todella kiinnostavalta, sillä ihmisen aivot todellakin ovat aika idiootit välillä. 
Kokonaisvaltainen kirjoittaminen -kirjan ostin samalla kun hankin Uinuvat jättiläiset. Henkilökohtainen tavoitteeni on saada joskus julkaistua oma kirja tai kirjoja. Täten hyllystäni siis löytyy muutamia kirjoittamisoppaita ja minusta tuntuu, ettei niitä ole ikinä liikaa. Se on aihe, joka minua kiinnostaa kovasti. En osaa olla jos en lue tai kirjoita päivittäin jotain. Jos jompi kumpi asia ei jollain tavalla kuulu päivittäiseen elämääni, minusta tuntuu heti, että päivästä puuttuu jotain. Lukeminen ei välttämättä tarkoita kirjan lukemista, koska nykyihminenhän lukee kokoajan ihan huomaamattaankin. Me luemme lehtiä, sosiaalista mediaa, uutisia, sarjakuvia, kirjoja, arvosteluja ja paljon muuta. 
Luovan kirjoittamisen työkirja on arvostelukappale kustantajalta ja pitää sisällään paljon hyviä vinkkejä ja harjoituksia kirjoittamiseen ja mm. kirjoittamisen esteistä yli pääsemiseen.


Tässä oli vähän minun hankintojani pidemmältä aikaväliltä. Nyt alan viimeistellä näyttötyötäni ja yrittää muutenkin selvitä tästä päivästä kunnialla läpi tukkoisuudesta ja väsymyksestä huolimatta.

tiistai 18. huhtikuuta 2017

Kuulumisia



Tiedän että blogi on ollut pitkään hiljaa. Siihen on kuitenkin ihan hyvä syy. Opiskelu. Koulu ja työssäoppiminen on vienyt aikaani paljon. Olen yrittänyt silti ehtiä ainakin joka ilta lukea kirjaa, mutten toistaiseksi ole saanut mitään kirjaa loppuun. Lukupino tulee kasvamaan kevään edetessä, mutta yritän saada sitä myös pienemmäksi.

Valmistun 2.kesäkuuta graafiseksi suunnittelijaksi. Tällä hetkellä teen itseasiassa Jonnan lukunurkkaus -blogista tutulle Jonnalle blogin logoa, käyntikorttia ja banneria. Ja olen luvannut myös katsoa hänen kanssaan yhdessä blogin ulkoasua paremmaksi.

Yritän tässä lukuviikon aikana kirjoittaa edes muutaman kerran blogiin. Lukuviikko starttasi eilen, maanantaina ja tänävuonna teemana on kirjavinkkaus. Myös minä aion antaa muutaman kirjavinkin teille. Siitä sitten myöhemmin. Tulen myös mahdollisesti kirjoittamaan yhden elokuva-arvostelun. Katsoin viikonloppuna isäni ja enoni kanssa yhden aika hyvän toimintaelokuvan.

Kuvan kirjat ovat kaikki enemmän tai vähemmän kesken ja kulkevat mukanani työssäoppimispaikalla, vaikka en siellä yleensä ehdi juurikaan lukea jos en jätä ruokataukoa väliin eikä se ole koskaan hyvä ratkaisu.

keskiviikko 29. maaliskuuta 2017

Surullisia uutisia

Kuulin eilen jotain, joka pysäytti koko päiväni ja teki päivästä hyvin ahdistavan ja tummasävyisen. Tuo kuulemani uutinen on hyvin surullinen, nimittäin mm. Lukutoukan kulttuuriblogista ja Suomi lukee -sivustolta monelle tuttu kirjabloggaaja, Krista Airola, kuoli maanantaina vain 30 vuoden ikäisenä.

Ajattelin aluksi, etten kirjoittaisi tästä aiheesta lainkaan, mutta minusta tuntuu että olen sen tavallaan velkaa. Jos en Kristalle niin sitten itselleni ja teille.
   Vaikka en sitä Kristalle koskaan sanonut ja vaikka tiedän, ettei hän tätä enää voi lukea, haluan sanoa silti tämän; Krista oli yksi heistä, joita minä salaa ihailin. Krista oli aina iloinen ja positiivinen, kannustava ja otti kaikki huomioon. Hän rakasti kirjoja ja kirjallisuutta eikä todellakaan peitellyt tuota rakkauttaan yhtään. Se on mahtava piirre. Minun tulee Kristaa ikävä. Hänen kaltaisiaan tässä maailmassa on aivan liian vähän.
   Krista kertoi myös avoimesti ongelmistaan, ja sekin on hyvin upea piirre ihmisessä, koska vain avoimesti asioista puhuvaan persoonaan on mahdollisuus samaistua ja saada vertaistukea. Minä ja moni muu kirjabloggari tai joku muu alalla toimiva ihminen tulemme varmasti muistamaan Kristan ainakin sanasta Kirjapöhinä.

Lepää rauhassa Krista, minun tulee sinua ikävä! <3

Kirjoitus on samalla osanotto Kristan läheisten, ystävien ja sukulaisten suureen suruun. Krista elää aina meidän kaikkien muistoissamme ja ainakin minä uskon siihen, että hän jatkaa edelleen sitä mitä rakasti yli kaiken muun: lukemista ja lukuilon levittämistä.



sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Beauty and the Beast – Kaunotar ja hirviö

Rakastettu tarina herää valkokankailla eloon ennennäkemättömällä tavalla uudessa Kaunotar ja Hirviö -live-action-elokuvassa.

Beauty and the Beast – Kaunotar ja Hirviö kertoo terävästä, kauniista ja itsenäisestä nuoresta naisesta Bellestä, jonka Hirviö ottaa vangikseen linnaansa. Vaikka onkin peloissaan, Belle ystävystyy linnan lumotun palvelusväen kanssa ja oppii näkemään Hirviön kauhistuttavan ulkonäön alla piilevän hyväsydämisen prinssin.


Elokuvan pääosissa nähdään Emma Watson Bellenä, Dan Stevens Hirviönä ja Luke Evans Gastonina – komeana, mutta pinnallisena kyläläisenä, joka kosiskelee Belleä. Kevin Kline on Maurice - Bellen isä, Josh Gad on Le Fou - Gastonin apuri, Muut roolit täällä.

Ensi-ilta: 17.3.2017
Kesto: 2h 10 min
Ikäraja: 12



Kävin perjantaina ystäväni kanssa katsomassa paljon jo ennen ensi-iltaansa kohua herättäneen vanhan tutun Disneyn Kaunotar ja Hirviö -elokuvan uuden version ihmisten esittämänä. Elokuvan naispääosaa esittämään valikoitunut Emma Watson herätti paljon närää sosiaalisessa mediassa, sillä moni epäili ettei Watson sopisi Bellen rooliin. Kukkua sanon minä! Watson oli kuin syntynyt Bellen rooliin. Myös Dan Stevens sopi mainiosti Hirviön rooliin. Hirviö on aina ollut suosikkini Disneyn prinsseistä ja on sitä edelleen.

Tykkäsin erityisesti siitä, ettei elokuva noudattanut täysin alkuperäisen versionsa kaavaa, vaan sitä oltiin rohkeasti muutettu; Bellestä oltiin tehty keksijä, Bellen isä oli taiteilija, Gastonin apuri oli homo ja sekä Bellen että Hirviön taustaa avattiin enemmän katsojalle ja kerrottiin miksi heistä oli tullut juuri sellaisia. Disneyelokuvaksi tarinan tunnistaa kuitenkin siitä, että ajoittain hahmot alkavat laulaa. Osa lauluista on tuttuja alkuperäisestä sadusta, mutta myös uusia on mukana.


Kuunnelkaa yllä oleva laulu ajatuksella. Danin ääni on mielestäni todella seksikäs ja ainakin itseltäni olisi voinut mennä jalat alta jos olisin seissyt tätä kuunnellessa.


Joitain tuttuja kohtauksiakin oltiin laitettu uuteen uskoon. Tästä esimerkkinä se, että Hirviö osasi lukea ja lahjoitti Bellelle linnansa kirjaston kuultuaan, että Belle pitää Shakespearen näytelmästä Romeo ja Julia. Hirviö pyöritteli silmiään, hymähti ja totesi parempiakin satuja olevan olemassa kuin kärsimystä, kaipuuta ja kipua täynnä olevia tarinoita rakkaudesta.
   Uutena kohtauksena nähtiin mm. se että Hirviö oli saanut hänet loitsineelta haltijattarelta lahjaksi ruusun lisäksi myös taikakirjan, jonka avulla hän pääsisi minne tahansa halusikin. Hän vei Bellen kirjan avulla Pariisiin ja Bella sai siellä ollessa selville, mitä hänen äidilleen oli tapahtunut.

Elokuvassa nähdään myös pienenpieni viittaus Harry Potteriin heti sen alussa, kun Watson alkaa laulaa. Viittaus tulee kohdassa, jossa Belle vaihtaa kauppiaan kanssa muutaman sanan. Katso video alta.


Jos et hoksannut yhteyttä, käydäämpä villitsevä faniteoria läpi. Kelataan kohtaan, jossa Emma Watson on laulanut jo hetken. Sitten musiikki katkeaa, kun hän toivottaa hyvät huomenet kauppiaalle, Monsieur Jeanille.
"Oletko kadottanut taas jotain?" Belle kysyy yllä olevassa klipissä.
"Kyllä, uskoakseni olen. Ongelma kuitenkin on, että en muista mitä!" Monsieur Jean vastaa.
Monet ovat sitä mieltä, että uudessa elokuvassa tämä kohtaus on miltei suoraan Harry Potter ja viisasten kivi -elokuvasta otettu. Elite Daily uutisoi, että alkuperäisessä elokuvassa kyseistä keskustelua ei käyty lainkaan. Sen sijaan kaksikko kyseli toisiltaan kuulumiset ja Monsieur Jean sanoi vain lopuksi: "Sepä kiva. Marie! Patongit!"
Harry Potter -elokuvasarjan ensimmäisessä osassa puolestaan on kohtaus, missä Neville Longbottom saa muistipallon lahjaksi isoäidiltään. Kun hän miettii mikä kapistus se on, Watsonin esittämä hahmo Hermione sanoo: "Olen lukenut noista. Kun savu muuttuu punaiseksi, se tarkoittaa että olet unohtanut jotain."
Tähän puolestaan Neville vastaa: "Ainoa ongelma on, että en muista mitä olen unohtanut."
Watsonin feminismisyys näkyi elokuvassa monella tavalla. Yllä mainitsinkin muutaman kohdan jo, miten se elokuvassa näkyi. Feminismisyys näkyi myös mm. siten ettei Belle ollut tässä versiossa enää lainkaan niin uhriutuva kuin alkuperäisessä Disneyn piirretyssä versiossa. Nyt hahmolla oli selkeästi enemmän selkärankaa ja hän oli myös rohkeampi ja uskalsi sanoa Hirviöllekin hanakammin vastaan.

Erilaisuudestaan huolimatta, elokuva on jotakuinkin uskollinen esikuvalleen, mutta kaikki on vain isompaa ja kauniimpaa. 
Sadun sovittaminen nykykatsojille vaatii kuitenkin omat kommervenkkinsä. Tässä elokuvassa onkin selvästi ponnisteltu kaunottaren Tukholma-syndrooman häivyttämiseksi. Kohtalaisen hyvin siinä myös onnistutaan, eikä vähiten roolituksen ansiosta: Emma Watsonin Belle on ilmestys. Hänen vilpitön ja vaatimaton ulosantinsa nostaa kaunottaren uudelle tasolle. Belleä määrittävät arvokkuus ja pelottomuus, korkea moraali ja kirjallisuuden tuntemus.
Ihanan ällö Gaston saattaa silti olla elokuvan mieleenpainuvin hahmo. Luke Evans suorastaan herkuttelee tyypillä, joka on uskomattoman täynnä itseään ja samalla kuitenkin kiusallisen tunnistettava. Uroon toveri Le Fou (suom. Töppö) tunnetaan nyt Disneyn ensimmäisenä julkihomona hahmona, jolle olisi suonut enemmänkin kuvaannollista lihaa luiden ympärille.

Loppua kohden katsojan annetaan hetken nähdä vaihtoehtoinen loppu koko tarinalle - Mitä tapahtuu kun Hirviö oikeasti kuolee. Tuo kohta oli mielestäni todella mykistävä, koska olin lapsena tottunut siihen, että kaikki päättyisi hyvin. Niin päättyi lopulta nytkin, mutta luultavasti vain sen takia, että Hirviön loihtinut haltijatar kuuli, kun Belle tunnusti kuolleelle Hirviölle rakastavansa häntä.
   Hirviö ei ollut ihmiseksi muututtuaankaan niin auttamattoman ällöromanttinen kuin alkuperäisversiossaan, vaan hän oli selvästi oppinut jotain vuosina jotka Hirviönä oli viettänyt - hän ei kohdellut alaisiaan enää törkeästi, muttei myöskään ollut liian nössö. Elokuvan lopussa Belle kysyy prinssiltään, mitä mieltä hän olisi parran kasvattamisesta. Tiedä häntä oliko Belle rakastunut osittain Hirviön karvaiseen ulkomuotoon. Prinssi vastasi Bellelle murahtamalla hiljaa mutta kuitenkin seksikkäästi.

Elokuva oli mielestäni todella kaunista katsottavaa. Se oli visuaalisesti todella hyvin onnistunut eikä se ollut liian synkkä, vaan noudatti hyvin edeltäjänsä synkkyysastetta. Elokuvan miljöö oli todella lumoavan kaunis.
   Suosittelen elokuvaa kaikille Disney -faneille, etenkin jos olet nähnyt alkuperäisversion elokuvasta. Ostan elokuvan takuuvarmasti omakseni kunhan se tulee DVD:lle. Rakastuin palavasti. Katso leffan traileri alta.

torstai 16. maaliskuuta 2017

Uudelleen luettua - lukuhaaste



Huomasin itse tämän haasteen Niinan blogissa vasta helmikuun lopulla, mutta onneksi tässä on hyvin aikaa osallistua, koska haaste menee umpeen vasta vuoden lopussa. Tässä haasteessa ideana on lukea uudelleen jotain, minkä olet jo lukenut ja ajatellut joskus palata niihin uudelleen. 
Omat kirjahyllyni ovat täynnä tällaisia kirjoja, koska minä en huonoja kirjoja lue. Joistain pidän enemmän kuin toisista, ja viime vuonna tavoitteenani oli lukea mm. Harry Potterit uudelleen, mutta sekään ei onnistunut, koska keskityin lukemaan arvostelukappaleita. Tänä vuonna yritän lukea vuorotellen jotain jo luettua ja jotain uutta. 

Voisin ottaa tavoitteekseni lukea ainakin osan Pottereista tämän haasteen aikana uudelleen ja ehkä palata myös Vampiraattien matkaan. Mietin vielä, mitä muuta voisin haasteen aikana lukea ja laitan uudelleen luettavista sitten kuvan blogin instagramiin, jota pääset seuraamaan tästä.

Haasteen tasot ovat
  • 1 luettu kirja: Déjà-vu
  • 2 luettua kirjaa: Nostalgisoija
  • 3 luettua kirjaa: Kadonneen jäljillä
  • 4 luettua kirjaa: Kaihomielinen
  • 5 luettua kirjaa: Menneisyyden romantisoija
  • 6 luettua kirjaa tai enemmän: Kertaus on opintojen äiti


Katso lisätietoa ja muut haasteessa mukana olevat blogit Yöpöydän kirjat -blogista, tästä.

keskiviikko 15. maaliskuuta 2017

Voiton puolella ollaan...




Meinaan opiskelujen suhteen voiton puolella. Enää pitäisi äänittää muutama englanninlause ja lähettää opettajalle, ja sitten kouluhommat on kaikki valmiit ja olen oikeasti viittä vaille valmistunut. Olen nyt työssäoppimassa Ulvilan Työhönvalmennuskeskuksessa ja siellä pitää enää suorittaa jakson aikana viimeinen näyttö. Sen jälkeen ei ole enää mitään tehtävää koulun suhteen.
   Tällä viikolla alkaa yhteishaku korkeakouluihin ja yliopistoihin. Minulla on vasta ihan muutama paikka selvillä, mihin haen, mutta ainakin tiedän, mikä paikka on ensimmäinen. Minulla on muutama selkeä tavoite jo asetettuna ja ne minä aion elämäni aikana saavuttaa tavalla tai toisella. Nuo tavoitteet ovat: päästä opiskelemaan kirja-alalle ja julkaista oma kirja. Tällä hetkellä minua kiinnostaa kirjastonhoitajan työ ja aion myös hakea alaa opiskelemaan. Myös kustantajan tai kirjakaupan myyjän työ kiinnostaa. Lisäksi minua on jo jonkin aikaa kiinnostanut mm. seurakunnan nuorisotyöntekijän työ, tieto- ja viestintätekniikka, yrittäjyys ja mm. ihmisten auttaminen.
   Pientä stressinpoikasta on havaittavissa kuitenkin kaikesta huolimatta, ja sitä aiheuttaa kesätyöt ja niiden hakeminen. Tuntuu ettei niitä vaan millään saa ilman suhteita..

Blogi on ollut jo hyvän tovin vähän hiljainen, koska en ole saanut mitään kirjaa loppuun, kun ei ole ollut aikaa lukea. Koulu on vienyt suurimman osan ajastani, mutta ei vie enää ja voin vihdoin keskittyä pikku hiljaa jo johonkin muuhunkin. Se tietää sitä, että minulla on taas aikaa lukea paremmin ja siitä ajattelin nauttia ja ottaa kaiken ilon irti.
   Lukemista tosiaan riittää koska kuvan kirjapinon lisäksi pinoja on vielä kaksi muutakin ja niihin pinoihin sisältyy mm. minulle osunut Suomi100 Kirjojen Suomi -projektin kirja. Sen luen ensimmäiseksi loppuun heti Mila Teräksen Noitapeilin jälkeen.

Oletko sinä lukenut viime aikoina tai mitä luit viimeksi?
Ajattelitko hakea opiskelemaan?

tiistai 14. maaliskuuta 2017

Vaiana



Walt Disney Animation Studiosin elokuva Vaiana on mukaansatempaava animaatio, joka kertoo seikkailunhaluisesta nuoresta tytöstä, joka lähtee uhkarohkealle matkalle pelastaakseen kansansa. Matkansa aikana Vaiana tapaa aikanaan niin mahtavan puolijumalan nimeltä Maui, joka opastaa mestarisuunnistajaksi haluavaa Vaianaa. Toiminnantäyteisellä seikkailullaan he seilaavat halki vellovan valtameren kohdaten hirmuisia hirviöitä ja tukalia tilanteita. Matkan varrella Vaiana tulee täyttäneeksi esi-isiensä tehtävän ja löytää jotain, mitä on aina etsinyt: oman itsensä.

Vaiana-elokuvan edessä esitetään Leo Matsudan ohjaama lyhytelokuva ”Inner Workings” (7 min, sisältyy kokonaiskestoon). Se on tarina yhden miehen sisäisestä kamppailusta, kun hänen pragmaattinen, looginen puolensa ja huoleton, seikkailunhaluinen puolensa joutuvat törmäyskurssille. Walt Disney Animation Studiosin luoma uniikki, nopeatempoinen tyyli sekoittaa tietokoneanimaatiota ja perinteistä piirrosanimaatiota tässä lyhytelokuvassa, joka tutkailee tasapainon löytämisen haasteita jokapäiväisessä elämässä. ”Inner Workings” ei sisällä puhetta/tekstitystä.



Kävin tosiaan eilen leffassa kaverin kanssa katsomassa Vaianan. Vaiana on Disneyn uusi animaatioelokuva, joka kertoo Vaiana -nimisestä tytöstä sekä Maui -nimisestä puolijumalasta, joka on aikanaan varastanut Äitimaan sydämen ja joka hänen ja Vaianan on yhdessä palautettava jumalattarelle.

Pidin elokuvassa ehkä eniten Vaianasta, sillä hän on voimakastahtoinen nuori nainen, joka osoittaa matkansa aikana, ettei häntä pysäytä mikään. Myös Maui oli hahmona ihan hyvä, vaikka hänen luonteensa olikin vähän itserakas ja rasittava. Elokuvassa oli myös muita hahmoja, mutta niihin en erityisemmin tykästynyt. Tosin sen lyhyen ajan, jonka Vaianan mummia nähtiin elokuvassa, hän oli hauska. Vaianan mummille oli annettu huumorintajuinen ja periksiantamaton, viisaan ja vanhan naisen luonne, joka oli samalla vähän hullu, mutta hyvällä tavalla.

Elokuvan miljöö on hyvin kaunis ja koko elokuva kertoo merenkävijöiden heimosta. En tiedä, voiko heitä rinnastaa viikinkeihin, mutta tässä tapauksessa vertaus kuulostaa ainakin omasta mielestäni osuvalta. En juurikaan löytänyt elokuvasta mitään moitittavaa. Tosin kävin sen katsomassa vasta ensimmäisen kerran, mutta sen sanon että jos elokuva piti hyvin otteessaan kaksi parikymppistä katsojaa, se pitää loistavasti otteessaan myös nuoremman ja miksei myös vähän vanhemmankin katsojan.
   Hyvä elokuva - oli se sitten piirretty, lapsille suunnattu tai vain aikuisille suunnattu - sisältää mielestäni huumoria, toimintaa sekä vähän rauhallisempiakin jaksoja joiden aikana ei oikeastaan tapahdu. Vaiana pitää nuo kaikki elementit sisällään ja se on taidokkaasti animoitu ja piirretty. Elokuva on saatu näyttämään hyvinkin aidolta.

Hankin Vaianan varmasti DVD:nä itselleni, kunhan se tulee kauppoihin!

tiistai 28. helmikuuta 2017

Thor Soltvedt - Vili Rasa, 30 riviä joka päivä

   ''Olen Vili Rasa, pian kymmenvuotias vilkas poika. Ympärilläni tapahtuu aina jotakin. Koulussa minua kutsutaan Rasavilliksi. Rehtorin mitta on pian täynnä. Opettaja miettii, miksi teen hänen työstään niin kurjaa. Kotona äidin Onni ei jaksa enää. Minä ymmärrän paljon asioita omalla tavallani''



Luin Vili Rasan tarinan yhdeltä istumalta ja minun tapauksessani se on hyvin harvinaista, että luen jonkun kirjan muutamassa tunnissa. Toisaalta, kirjassa on vain 95 sivua ja se on kirjoitettu niin, että sen jaksaa lukea. Kirja on todella mielenkiintoinen ja siitä käy hyvin ilmi, millaista on elää ADHD:n kanssa päivittäin.
   Kirjan päähenkilö on kymmenvuotias Vili. Vili on aika vilkas ja energinen poika, joka käsittää monet asiat omalla ainutlaatuisella tavallaan ja hänellä on hetkittäin keskittymisongelmia ynnä muuta. Minullekaan nuo asiat eivät ole mitenkään vieraita, vaikkei minulla ADHD:tä olekaan. Mutta oppimistani vaikeuttaa silti ainakin hahmotushäiriö. Ja hetkittäin myös miltei näkymättömissä oleva lukihäiriö.
   Äitini tietää näistä asioista vähän enemmän kuin minä, koska on töissä erityiskoulussa, jossa ainakin osalla porukasta on käytösongelmia tai jokin sairaus kuten ADHD noin esimerkiksi.

Vilin tarina on hyvin mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä. Vilillä on myös kaksoissisko, joka on ollut mykkä heidän isänsä kuolemasta lähtien, mutta alkaakin puhua yhtäkkiä eräänä päivänä.
   Vili on hyvin sinnikäs ja hieman itsepäinenkin poika, joka joutuu usein ongelmiin. Häntä myös kiusataan koulussa, mikä vaikuttaa osaltaan ongelmiin joutumiseen.

Vili Rasan tarina on kirja kaikille, joiden sydän sykkii ihmisten ainutkertaisuudelle ja erilaisuudelle. Suosittelen kirjaa kaikille, jotta oppivat hyväksymään erilaisuuden ja tajuamaan, kuinka kaunis asia se on. Jokainen meistä on uniikki, yksilö. Kahta samanlaista ihmistä ei ole.

Jos haluat lukea jotain lyhyttä ja helppoa, mutta samalla ajatuksia herättävää,
suosittelen lukemaan tämän kirjan.


Teos: Rasa Vili, 30 riviä joka päivä
Kirjailija: Thor Soltvedt
Suomentanut: Teija Jalanne
Kansi ja taitto: Marja Junnila
Kustantanut: PS-kustannus
Sivuja: 95
Mistä minulle: ostettu opettajien tietopalvelusta
Suosittelenko, kenelle: Ihan kaikille iästä ja sukupuolesta riippumatta
Arvosana: 5

perjantai 24. helmikuuta 2017

V.M Toivonen - Matka Åsgardiin 2: Mimirin lähde

''A-anteeksi. En tiennyt, että minua odotetaan'', Mavil nielaisi. Hän huomasi, että miehen toinen käsi puuttui kokonaan. Sen paikalla oli vain olkapään tynkä, joka oli piilotettu nahkaviitan suojiin. Hänet valtasi suunnaton halu paeta, mutta miehen kirkkaina leimuavat silmät jähmettivät hänet paikoilleen. Niissä liekehti oikea tuli.
   ''Todellakin'', mies ärähti. ''Asioiden tilasta päätellen sinä et tiedä paljon mistään muustakaan. Tätä menoa sinä hoidat koko maailmanlopun itse ennen kuin Loki ehtii liikahtaakaan.''

Matka Åsgordiin -trilogian toinen osa seuraa Mavilia ja hänen kumppaneitaan hyisellä merellä keinahtelevaan viikinkiveneeseen ja Jotunheimriin, jään ja lumen peittämään jättiläisten maahan. 
   Mavil kamppailee sopeutuakseen tehtäväänsä ja luottaakseen oppaaseensa sokeaan Hodiin. Matkallaan seurue törmää monenlaisiin olentoihin, jotka asustelevat Jotunheimrin kinosten valtaamissa metsissä. Lopulta Mavil kohtaa myös painajaistensa suden, joka on tahtomattaan sekaantunut sekä Mavilin että Yhdeksän maailman kohtaloon. Samaan aikaan Yhdeksässä maailmassa sotajoukot kerääntyvät viimeistä taistelua varten. 








Jälleen kerran joudun toteamaan, ettei minun kannata tehdä suunnitelmia, koska ne harvoin pitävät paikkaansa. Lupailin Instagramissa viime viikolla, että ehtisin nyt talvilomaviikkoni aikana kirjoittaa tännekin paremmin, mutta joudun syömään sanani, koska näyttää siltä, etten ehdi kirjoittaa kuin tämän yhden arvostelun tänne. Kysymys ei oikeastaan ole ajanpuutteesta, vaan enemmänkin motivaation. En ole jaksanut lukea ja tämänkin kirjan lukeminen vei minulta normaalia kauemmin, koska tässä on tapahtunut niin paljon asioita matkan varrella.

Jotta te tietäisitte edes vähän missä mennään, niin minäpä kerron. Aloitin lukemaan tätä V.M Toivosen trilogian toista osaa jo 19.joulukuuta. Tähän matkaan sisältyy mm. seuraavat asiat:
kokeilin olla eksäni kanssa uudestaan, mikä oli todella typerä valinta, uskalsin kertoa ihastukselleni tunteistani, mutta siitäkään ei loppupeleissä tullut mitään, opiskeluni toisenasteen koulutuksessa ovat loppusuoralla ja pian on yhteishaku joten sen lisäksi, että yritän ystävieni avulla pitää itseni kasassa kaiken tapahtuneen takia, minulla on myös stressiä, mikä nyt lomalla on purkautunut ainakin osittain väsymyksenä enkä ole juurikaan edes jaksanut lukea, vaikka olenkin esimerkiksi blogin instaa päivitellyt. Olen pahoillani.


ARVOSTELU ALKAA TÄSTÄ, SAATTAA SISÄLTÄÄ SPOILEREITA EDELLISESTÄ OSASTA!

Sain tämän kirjan edeltäjänsä tavoin kirjailijalta itseltään luettavaksi ja siitä hetkestä on pian lähes vuosi. Olen edelleenkin hieman pahoillani, Vesa-Matti, että tässä meni näin kauan. Odotan jo innolla sarjan viimeistä osaa!

Edeltäjänsä tavoin Mimirin lähde vie lukijansa entistä syvemmälle Skandinaviseen mytologiaan, mutta lukija ei vieläkään pyörry tietomäärän alla. Se että kirjailija on osannut jäsentää tapahtumat niin, että ne itsestään nivoutuvat yhteen eikä infoa tule missään vaiheessa liikaa, on ihailtava piirre. Minulla olisi harjoiteltavaa tämän asian kanssa aika paljonkin, joten V.M. Toivonen on onnistunut mainiosti.

Edellisen osan lopussa alkoi jo näyttää uhkaavasti siltä, että maailmanloppu olisi jo käsillä ja ettei riimujen löytämiseen olisi paljonkaan aikaa. Jostain syystä Hod ei kuitenkaan tunnu haluavan, että Mavil löytäisi riimut. Mikä siihen on syynä?
   Edellisessä osassa tutuksi tullut mies, joka tunnetaan nimellä Tallimestari, lähtee nyt Hodin käskystä matkalle halki Yhdeksän maailman ja kohtaa mm. dyrherjarin sekä oikean valohaltijan.

Mimirin lähde jatkaa suoraan siitä, mihin Fimbul-talvi jäi. Kirjasarjan päähenkilö Mavil on entistäkin kiinnostavampi ja hänen suurehko roolinsa on yhä mielenkiintoisempi. Kirjailija on onnistunut kirjoittamaan kirjan niin, että sitä on lähes mahdotonta laskea käsistään ennen kuin sivuilla ei enää näy yhtäkään sanaa.
   Mavil lähtee kirjan alussa retkelle oppaansa, sokean Hodin kanssa. Heidän seurassaan matkaavat myös Mavilin suojelijoiksi ryhtyvät Gudrod Musta sekä Ausgvald Vuorenkorkuinen ja tyttö, johon Mavil on tutustunut vain hetkeä aiemmin, Aesa Haraldintytär.

Yleensä kuulee sanottavan ainakin elokuvista, että jatko-osa oli huonompi kuin edeltäjänsä. Tässä tapauksessa niin ei ollut. Kumpikaan kirjoista ei ole missään nimessä huono, päin vastoin. Ne ovat niin upeaan miljööseen tehtyjä ja tapahtumarikkaita, että ne vievät lukijan täysin mukanaan omaan aikaansa. Fimbul -talven sisäkansilla on Midgårdin kartta ja Mimirin lähteen sisäkansilla on Jotunheimrin kartta. Joissain kohdissa olisin ehkä kaivannut jonkinlaista henkilö- ja paikkaluetteloa kirjan alkuun tai loppuun hakemistoksi kuten esimerkiksi Rick Riordanin kirjoissa on lähes poikkeuksetta. Mutta ymmärrän hyvin, että niiden tekeminen kaiken muun ohella on työlästä. Ilmankin pärjää kyllä hyvin.

Kaiken kaikkiaan mielipiteeni on seuraava:
Pidin kirjasta kovasti ja se sopii varmasti kaikille edeltäjänsä tavoin, mutta erityisesti kohderyhmälleen, nuorille pojille.


Teos: Matka Asgårdiin - Mimirin lähde
Kirjailija: V.M. Toivonen
Etukannen suunnittelu, kuvitus ja kartat: Ulla Thynell
Takakannen suunnittelu: Iiris Kallunki
Sivuja: 166
Kustantaja: Aurinkokustannus
Mistä minulle: Kirjailijan lähettämä arvostelukappale
Suosittelenko, kenelle: Erityisesti nuorille pojille
Arvosana: 5

keskiviikko 11. tammikuuta 2017

Näitä luen keväällä 2017

Koska en ole vielä tehnyt blogiini tätä listaa ja nytkin uskottelen itselleni, että minulla on aikaa siihen, vaikka oikeasti pitäisi tehdä rästissä olevia kouluhommia pois, teen sen nyt. Kyseessä on tuttu ''Näitä luen'' -sarjan lista, jossa kerron mitä luen kunkin vuoden keväällä ja syksyllä aina, kun uusi katalogi ilmestyy.

Kustantamot eivät ole missään mielijärjestyksessäni, vaikka toki minulla on sellainen. Ei varmaan pitäisi suosia ketään erityisesti, mutta... :D
Postauksen kuvat ovat kustantamoiden katalogeista, joten ne eivät ole omiani.


ART HOUSE

Jalava

Atena
Ironista eikö? En ole blogissani kertonut mitään, mutta en tosiaan ole enää yhdessä sen ihmisen kanssa, josta mainitsin yhdessä postauksessani. Siitä ei olisi tullut mitään. En ole tippaakaan surullinen, vaan olen pelkästään iloinen. Parempi näin.


Tämä kirja kiehtoo minua erityisesti siksi, koska en ole kovin hyvä rahan
kanssa ja luulen tästä olevan apua siihen.

HarperCollins

Karisto




Myllylahti



OTAVA




SILTALA

TAMMI


WSOY





Tältä näyttää oma kevään uutuuksien listani. Osan ehkä pyydän ja osan lainaan kirjastosta, kunhan saan oman kirjahyllyni kirjoja luettua ensin. Kirjakevääni taitaa olla enimmäkseen viime vuonna ilmestyneiden kirjojen lukemista ja koulun loppuun saattamista, mutta yritän lukea näitä uusiakin.

Lisäksi jo joitain vuosia sitten ilmestyneistä kirjoista kiinnostaa tämä:

Pekka Hiltunen - Iso

- Tämän kirjan hankin aivan varmasti itselleni jostain. Tuntuu niin mielenkiintoiselta jo pelkästään Hiltusen haastattelun kuuntelemisen perusteella. Tuo haastattelu löytyy YLE Areenasta, täältä.

Oletko sinä jo ehtinyt katsoa kevään uutuuskatalogeja? 
Löysitkö jotain mielenkiintoista uutta luettavaa?
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...