keskiviikko 29. maaliskuuta 2017

Surullisia uutisia

Kuulin eilen jotain, joka pysäytti koko päiväni ja teki päivästä hyvin ahdistavan ja tummasävyisen. Tuo kuulemani uutinen on hyvin surullinen, nimittäin mm. Lukutoukan kulttuuriblogista ja Suomi lukee -sivustolta monelle tuttu kirjabloggaaja, Krista Airola, kuoli maanantaina vain 30 vuoden ikäisenä.

Ajattelin aluksi, etten kirjoittaisi tästä aiheesta lainkaan, mutta minusta tuntuu että olen sen tavallaan velkaa. Jos en Kristalle niin sitten itselleni ja teille.
   Vaikka en sitä Kristalle koskaan sanonut ja vaikka tiedän, ettei hän tätä enää voi lukea, haluan sanoa silti tämän; Krista oli yksi heistä, joita minä salaa ihailin. Krista oli aina iloinen ja positiivinen, kannustava ja otti kaikki huomioon. Hän rakasti kirjoja ja kirjallisuutta eikä todellakaan peitellyt tuota rakkauttaan yhtään. Se on mahtava piirre. Minun tulee Kristaa ikävä. Hänen kaltaisiaan tässä maailmassa on aivan liian vähän.
   Krista kertoi myös avoimesti ongelmistaan, ja sekin on hyvin upea piirre ihmisessä, koska vain avoimesti asioista puhuvaan persoonaan on mahdollisuus samaistua ja saada vertaistukea. Minä ja moni muu kirjabloggari tai joku muu alalla toimiva ihminen tulemme varmasti muistamaan Kristan ainakin sanasta Kirjapöhinä.

Lepää rauhassa Krista, minun tulee sinua ikävä! <3

Kirjoitus on samalla osanotto Kristan läheisten, ystävien ja sukulaisten suureen suruun. Krista elää aina meidän kaikkien muistoissamme ja ainakin minä uskon siihen, että hän jatkaa edelleen sitä mitä rakasti yli kaiken muun: lukemista ja lukuilon levittämistä.



sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Beauty and the Beast – Kaunotar ja hirviö

Rakastettu tarina herää valkokankailla eloon ennennäkemättömällä tavalla uudessa Kaunotar ja Hirviö -live-action-elokuvassa.

Beauty and the Beast – Kaunotar ja Hirviö kertoo terävästä, kauniista ja itsenäisestä nuoresta naisesta Bellestä, jonka Hirviö ottaa vangikseen linnaansa. Vaikka onkin peloissaan, Belle ystävystyy linnan lumotun palvelusväen kanssa ja oppii näkemään Hirviön kauhistuttavan ulkonäön alla piilevän hyväsydämisen prinssin.


Elokuvan pääosissa nähdään Emma Watson Bellenä, Dan Stevens Hirviönä ja Luke Evans Gastonina – komeana, mutta pinnallisena kyläläisenä, joka kosiskelee Belleä. Kevin Kline on Maurice - Bellen isä, Josh Gad on Le Fou - Gastonin apuri, Muut roolit täällä.

Ensi-ilta: 17.3.2017
Kesto: 2h 10 min
Ikäraja: 12



Kävin perjantaina ystäväni kanssa katsomassa paljon jo ennen ensi-iltaansa kohua herättäneen vanhan tutun Disneyn Kaunotar ja Hirviö -elokuvan uuden version ihmisten esittämänä. Elokuvan naispääosaa esittämään valikoitunut Emma Watson herätti paljon närää sosiaalisessa mediassa, sillä moni epäili ettei Watson sopisi Bellen rooliin. Kukkua sanon minä! Watson oli kuin syntynyt Bellen rooliin. Myös Dan Stevens sopi mainiosti Hirviön rooliin. Hirviö on aina ollut suosikkini Disneyn prinsseistä ja on sitä edelleen.

Tykkäsin erityisesti siitä, ettei elokuva noudattanut täysin alkuperäisen versionsa kaavaa, vaan sitä oltiin rohkeasti muutettu; Bellestä oltiin tehty keksijä, Bellen isä oli taiteilija, Gastonin apuri oli homo ja sekä Bellen että Hirviön taustaa avattiin enemmän katsojalle ja kerrottiin miksi heistä oli tullut juuri sellaisia. Disneyelokuvaksi tarinan tunnistaa kuitenkin siitä, että ajoittain hahmot alkavat laulaa. Osa lauluista on tuttuja alkuperäisestä sadusta, mutta myös uusia on mukana.


Kuunnelkaa yllä oleva laulu ajatuksella. Danin ääni on mielestäni todella seksikäs ja ainakin itseltäni olisi voinut mennä jalat alta jos olisin seissyt tätä kuunnellessa.


Joitain tuttuja kohtauksiakin oltiin laitettu uuteen uskoon. Tästä esimerkkinä se, että Hirviö osasi lukea ja lahjoitti Bellelle linnansa kirjaston kuultuaan, että Belle pitää Shakespearen näytelmästä Romeo ja Julia. Hirviö pyöritteli silmiään, hymähti ja totesi parempiakin satuja olevan olemassa kuin kärsimystä, kaipuuta ja kipua täynnä olevia tarinoita rakkaudesta.
   Uutena kohtauksena nähtiin mm. se että Hirviö oli saanut hänet loitsineelta haltijattarelta lahjaksi ruusun lisäksi myös taikakirjan, jonka avulla hän pääsisi minne tahansa halusikin. Hän vei Bellen kirjan avulla Pariisiin ja Bella sai siellä ollessa selville, mitä hänen äidilleen oli tapahtunut.

Elokuvassa nähdään myös pienenpieni viittaus Harry Potteriin heti sen alussa, kun Watson alkaa laulaa. Viittaus tulee kohdassa, jossa Belle vaihtaa kauppiaan kanssa muutaman sanan. Katso video alta.


Jos et hoksannut yhteyttä, käydäämpä villitsevä faniteoria läpi. Kelataan kohtaan, jossa Emma Watson on laulanut jo hetken. Sitten musiikki katkeaa, kun hän toivottaa hyvät huomenet kauppiaalle, Monsieur Jeanille.
"Oletko kadottanut taas jotain?" Belle kysyy yllä olevassa klipissä.
"Kyllä, uskoakseni olen. Ongelma kuitenkin on, että en muista mitä!" Monsieur Jean vastaa.
Monet ovat sitä mieltä, että uudessa elokuvassa tämä kohtaus on miltei suoraan Harry Potter ja viisasten kivi -elokuvasta otettu. Elite Daily uutisoi, että alkuperäisessä elokuvassa kyseistä keskustelua ei käyty lainkaan. Sen sijaan kaksikko kyseli toisiltaan kuulumiset ja Monsieur Jean sanoi vain lopuksi: "Sepä kiva. Marie! Patongit!"
Harry Potter -elokuvasarjan ensimmäisessä osassa puolestaan on kohtaus, missä Neville Longbottom saa muistipallon lahjaksi isoäidiltään. Kun hän miettii mikä kapistus se on, Watsonin esittämä hahmo Hermione sanoo: "Olen lukenut noista. Kun savu muuttuu punaiseksi, se tarkoittaa että olet unohtanut jotain."
Tähän puolestaan Neville vastaa: "Ainoa ongelma on, että en muista mitä olen unohtanut."
Watsonin feminismisyys näkyi elokuvassa monella tavalla. Yllä mainitsinkin muutaman kohdan jo, miten se elokuvassa näkyi. Feminismisyys näkyi myös mm. siten ettei Belle ollut tässä versiossa enää lainkaan niin uhriutuva kuin alkuperäisessä Disneyn piirretyssä versiossa. Nyt hahmolla oli selkeästi enemmän selkärankaa ja hän oli myös rohkeampi ja uskalsi sanoa Hirviöllekin hanakammin vastaan.

Erilaisuudestaan huolimatta, elokuva on jotakuinkin uskollinen esikuvalleen, mutta kaikki on vain isompaa ja kauniimpaa. 
Sadun sovittaminen nykykatsojille vaatii kuitenkin omat kommervenkkinsä. Tässä elokuvassa onkin selvästi ponnisteltu kaunottaren Tukholma-syndrooman häivyttämiseksi. Kohtalaisen hyvin siinä myös onnistutaan, eikä vähiten roolituksen ansiosta: Emma Watsonin Belle on ilmestys. Hänen vilpitön ja vaatimaton ulosantinsa nostaa kaunottaren uudelle tasolle. Belleä määrittävät arvokkuus ja pelottomuus, korkea moraali ja kirjallisuuden tuntemus.
Ihanan ällö Gaston saattaa silti olla elokuvan mieleenpainuvin hahmo. Luke Evans suorastaan herkuttelee tyypillä, joka on uskomattoman täynnä itseään ja samalla kuitenkin kiusallisen tunnistettava. Uroon toveri Le Fou (suom. Töppö) tunnetaan nyt Disneyn ensimmäisenä julkihomona hahmona, jolle olisi suonut enemmänkin kuvaannollista lihaa luiden ympärille.

Loppua kohden katsojan annetaan hetken nähdä vaihtoehtoinen loppu koko tarinalle - Mitä tapahtuu kun Hirviö oikeasti kuolee. Tuo kohta oli mielestäni todella mykistävä, koska olin lapsena tottunut siihen, että kaikki päättyisi hyvin. Niin päättyi lopulta nytkin, mutta luultavasti vain sen takia, että Hirviön loihtinut haltijatar kuuli, kun Belle tunnusti kuolleelle Hirviölle rakastavansa häntä.
   Hirviö ei ollut ihmiseksi muututtuaankaan niin auttamattoman ällöromanttinen kuin alkuperäisversiossaan, vaan hän oli selvästi oppinut jotain vuosina jotka Hirviönä oli viettänyt - hän ei kohdellut alaisiaan enää törkeästi, muttei myöskään ollut liian nössö. Elokuvan lopussa Belle kysyy prinssiltään, mitä mieltä hän olisi parran kasvattamisesta. Tiedä häntä oliko Belle rakastunut osittain Hirviön karvaiseen ulkomuotoon. Prinssi vastasi Bellelle murahtamalla hiljaa mutta kuitenkin seksikkäästi.

Elokuva oli mielestäni todella kaunista katsottavaa. Se oli visuaalisesti todella hyvin onnistunut eikä se ollut liian synkkä, vaan noudatti hyvin edeltäjänsä synkkyysastetta. Elokuvan miljöö oli todella lumoavan kaunis.
   Suosittelen elokuvaa kaikille Disney -faneille, etenkin jos olet nähnyt alkuperäisversion elokuvasta. Ostan elokuvan takuuvarmasti omakseni kunhan se tulee DVD:lle. Rakastuin palavasti. Katso leffan traileri alta.

torstai 16. maaliskuuta 2017

Uudelleen luettua - lukuhaaste



Huomasin itse tämän haasteen Niinan blogissa vasta helmikuun lopulla, mutta onneksi tässä on hyvin aikaa osallistua, koska haaste menee umpeen vasta vuoden lopussa. Tässä haasteessa ideana on lukea uudelleen jotain, minkä olet jo lukenut ja ajatellut joskus palata niihin uudelleen. 
Omat kirjahyllyni ovat täynnä tällaisia kirjoja, koska minä en huonoja kirjoja lue. Joistain pidän enemmän kuin toisista, ja viime vuonna tavoitteenani oli lukea mm. Harry Potterit uudelleen, mutta sekään ei onnistunut, koska keskityin lukemaan arvostelukappaleita. Tänä vuonna yritän lukea vuorotellen jotain jo luettua ja jotain uutta. 

Voisin ottaa tavoitteekseni lukea ainakin osan Pottereista tämän haasteen aikana uudelleen ja ehkä palata myös Vampiraattien matkaan. Mietin vielä, mitä muuta voisin haasteen aikana lukea ja laitan uudelleen luettavista sitten kuvan blogin instagramiin, jota pääset seuraamaan tästä.

Haasteen tasot ovat
  • 1 luettu kirja: Déjà-vu
  • 2 luettua kirjaa: Nostalgisoija
  • 3 luettua kirjaa: Kadonneen jäljillä
  • 4 luettua kirjaa: Kaihomielinen
  • 5 luettua kirjaa: Menneisyyden romantisoija
  • 6 luettua kirjaa tai enemmän: Kertaus on opintojen äiti


Katso lisätietoa ja muut haasteessa mukana olevat blogit Yöpöydän kirjat -blogista, tästä.

keskiviikko 15. maaliskuuta 2017

Voiton puolella ollaan...




Meinaan opiskelujen suhteen voiton puolella. Enää pitäisi äänittää muutama englanninlause ja lähettää opettajalle, ja sitten kouluhommat on kaikki valmiit ja olen oikeasti viittä vaille valmistunut. Olen nyt työssäoppimassa Ulvilan Työhönvalmennuskeskuksessa ja siellä pitää enää suorittaa jakson aikana viimeinen näyttö. Sen jälkeen ei ole enää mitään tehtävää koulun suhteen.
   Tällä viikolla alkaa yhteishaku korkeakouluihin ja yliopistoihin. Minulla on vasta ihan muutama paikka selvillä, mihin haen, mutta ainakin tiedän, mikä paikka on ensimmäinen. Minulla on muutama selkeä tavoite jo asetettuna ja ne minä aion elämäni aikana saavuttaa tavalla tai toisella. Nuo tavoitteet ovat: päästä opiskelemaan kirja-alalle ja julkaista oma kirja. Tällä hetkellä minua kiinnostaa kirjastonhoitajan työ ja aion myös hakea alaa opiskelemaan. Myös kustantajan tai kirjakaupan myyjän työ kiinnostaa. Lisäksi minua on jo jonkin aikaa kiinnostanut mm. seurakunnan nuorisotyöntekijän työ, tieto- ja viestintätekniikka, yrittäjyys ja mm. ihmisten auttaminen.
   Pientä stressinpoikasta on havaittavissa kuitenkin kaikesta huolimatta, ja sitä aiheuttaa kesätyöt ja niiden hakeminen. Tuntuu ettei niitä vaan millään saa ilman suhteita..

Blogi on ollut jo hyvän tovin vähän hiljainen, koska en ole saanut mitään kirjaa loppuun, kun ei ole ollut aikaa lukea. Koulu on vienyt suurimman osan ajastani, mutta ei vie enää ja voin vihdoin keskittyä pikku hiljaa jo johonkin muuhunkin. Se tietää sitä, että minulla on taas aikaa lukea paremmin ja siitä ajattelin nauttia ja ottaa kaiken ilon irti.
   Lukemista tosiaan riittää koska kuvan kirjapinon lisäksi pinoja on vielä kaksi muutakin ja niihin pinoihin sisältyy mm. minulle osunut Suomi100 Kirjojen Suomi -projektin kirja. Sen luen ensimmäiseksi loppuun heti Mila Teräksen Noitapeilin jälkeen.

Oletko sinä lukenut viime aikoina tai mitä luit viimeksi?
Ajattelitko hakea opiskelemaan?

tiistai 14. maaliskuuta 2017

Vaiana



Walt Disney Animation Studiosin elokuva Vaiana on mukaansatempaava animaatio, joka kertoo seikkailunhaluisesta nuoresta tytöstä, joka lähtee uhkarohkealle matkalle pelastaakseen kansansa. Matkansa aikana Vaiana tapaa aikanaan niin mahtavan puolijumalan nimeltä Maui, joka opastaa mestarisuunnistajaksi haluavaa Vaianaa. Toiminnantäyteisellä seikkailullaan he seilaavat halki vellovan valtameren kohdaten hirmuisia hirviöitä ja tukalia tilanteita. Matkan varrella Vaiana tulee täyttäneeksi esi-isiensä tehtävän ja löytää jotain, mitä on aina etsinyt: oman itsensä.

Vaiana-elokuvan edessä esitetään Leo Matsudan ohjaama lyhytelokuva ”Inner Workings” (7 min, sisältyy kokonaiskestoon). Se on tarina yhden miehen sisäisestä kamppailusta, kun hänen pragmaattinen, looginen puolensa ja huoleton, seikkailunhaluinen puolensa joutuvat törmäyskurssille. Walt Disney Animation Studiosin luoma uniikki, nopeatempoinen tyyli sekoittaa tietokoneanimaatiota ja perinteistä piirrosanimaatiota tässä lyhytelokuvassa, joka tutkailee tasapainon löytämisen haasteita jokapäiväisessä elämässä. ”Inner Workings” ei sisällä puhetta/tekstitystä.



Kävin tosiaan eilen leffassa kaverin kanssa katsomassa Vaianan. Vaiana on Disneyn uusi animaatioelokuva, joka kertoo Vaiana -nimisestä tytöstä sekä Maui -nimisestä puolijumalasta, joka on aikanaan varastanut Äitimaan sydämen ja joka hänen ja Vaianan on yhdessä palautettava jumalattarelle.

Pidin elokuvassa ehkä eniten Vaianasta, sillä hän on voimakastahtoinen nuori nainen, joka osoittaa matkansa aikana, ettei häntä pysäytä mikään. Myös Maui oli hahmona ihan hyvä, vaikka hänen luonteensa olikin vähän itserakas ja rasittava. Elokuvassa oli myös muita hahmoja, mutta niihin en erityisemmin tykästynyt. Tosin sen lyhyen ajan, jonka Vaianan mummia nähtiin elokuvassa, hän oli hauska. Vaianan mummille oli annettu huumorintajuinen ja periksiantamaton, viisaan ja vanhan naisen luonne, joka oli samalla vähän hullu, mutta hyvällä tavalla.

Elokuvan miljöö on hyvin kaunis ja koko elokuva kertoo merenkävijöiden heimosta. En tiedä, voiko heitä rinnastaa viikinkeihin, mutta tässä tapauksessa vertaus kuulostaa ainakin omasta mielestäni osuvalta. En juurikaan löytänyt elokuvasta mitään moitittavaa. Tosin kävin sen katsomassa vasta ensimmäisen kerran, mutta sen sanon että jos elokuva piti hyvin otteessaan kaksi parikymppistä katsojaa, se pitää loistavasti otteessaan myös nuoremman ja miksei myös vähän vanhemmankin katsojan.
   Hyvä elokuva - oli se sitten piirretty, lapsille suunnattu tai vain aikuisille suunnattu - sisältää mielestäni huumoria, toimintaa sekä vähän rauhallisempiakin jaksoja joiden aikana ei oikeastaan tapahdu. Vaiana pitää nuo kaikki elementit sisällään ja se on taidokkaasti animoitu ja piirretty. Elokuva on saatu näyttämään hyvinkin aidolta.

Hankin Vaianan varmasti DVD:nä itselleni, kunhan se tulee kauppoihin!
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...