perjantai 30. kesäkuuta 2017

Mila Teräs - Noitapeili

Salainen kirjasto

Jos sattuu löytämään vanhan kirjan välistä kartan, johon on piirretty ympyrä, se on merkki. Seikkailun alku. Ehkä kerran elämässä ihmiselle tarjotaan sisiliskon sihisimaa. Ja kyytiä lentävällä varrella!

Noitapeili -kirjan välistä löytynyt kartta johdattaa Hugon ja Lydian unohdettujen tarinoiden kirjastoon ja sieltä salareittiä Kyöpelinvuorelle. Kyöpelin kaupungissa on alkamassa Suuri Noitakonferenssi juhlallisine noitapeilin paljastamisineen. Mutta ilkeällä Peilien Valtiaalla on kyntensä pelissä. Yhtäkkiä Hugon silmien alla tapahtuu jotain hyvin pelottavaa. 

Kiehtova saturomaani täynnä taikuutta, jännitystä ja huumoria.




Noitapeilin alku on ihana: kaikki saa nimittäin alkunsa kirjastosta. Ystävykset Hugo ja Lydia löytävät Noitapeili nimisen kirjan välistä kartan, joka johdattaa heidät vanhaan, unohdettujen tarinoiden kirjastoon. Kirjastosta löytyy salareiti, jota kulkemalla Hugo ja Lydia päätyvät Kyöpelinvuorelle - sopivasti juuri nyt, sillä Kyöpelin kaupungissa on juuri alkamassa suuri Noitakonferenssi. Konferenssissa on tarkoitus paljastaa noitapeili, mutta Peilien Valtiaalla on toiset suunnitelmat. Ja ennen kuin Hugo ja Lydia huomaavatkaan, he ovat keskellä seikkailua.
  Tämä Mila Teräksen lastenkirja aloittaa uuden kirjasarjan nimeltä Salainen kirjasto. Luulen, että kirjasarja tulee viihdyttämään monen ikäisiä lukijoita, myös heitä jotka eivät kirjoista välitä, mutta ovat kiinnostuneet taikuudesta ja noidista.


Noitapeili on vauhdikas seikkailu, mistä ainakin minä pidän kovasti. Pakurin vanha kirjasto on unohdettu metsän keskelle, mutta siitä huolehtivat edelleen vanha kirjastonhoitaja Kauko J. Leopold, entinen työntekijä Ermiida Tiheikkö ja kirjastokoira Taru. Kaksikko pelastaa unohdettuja ja hylättyjä kirjoja. He asuvat kirjastossa, jonka käytävillä tarinat tuntuvat heräävän henkiin. Huonokuntoisimmista kirjoista jauhetaan inspiraatioteetä.
   Läpi teoksen on havaittavissa lukemiseen liitettyä positiivista pohjavirettä. Esimerkiksi molemmat päähenkilöt pitävät lukemisesta, minkä lisäksi Hugo tanssii hiphopia ja Lydia harrastaa parkouria ja pelaamista. Teräs kantaa näin kortensa kekoon lasten ja nuorten vähentyneen lukuharrastuksen elvyttämiseksi.



Noitapeili vertautuu vaivattomasti J. K. Rowlingin Harry Potter -sarjassa esiteltyyn taikamaailmaan. Hahmoissa ja noitakulttuurissa on hieman samankaltaisuuksia, vaikka suoria viittauksia kirjailija ei teekään. Esimerkiksi suuri osa noidista asuu ihmisten keskuudessa tekeytyen tavallisiksi kansalaisiksi niin sanottuina kaappinoitina. Toisaalta Kyöpelin asukkaissa on myös paljon klassisia piirteitä, jotka käyvät nopeasti esiin omituisten ruokalajien ja ruokailutapojen kautta. Piristävää on kuitenkin huomata, että Teräksen noidat pysyvät erossa pimeästä taikuudesta.

Teräs ei ole minulle entuudestaan tuttu kirjailija, mutta odotan jo innolla jatkoa Salainen kirjasto -sarjaan. Kirjailija osaa kuvata kirjansa miljöön ja mm. ruoat mahtavasti. Teksti on hyvin elävää, sujuvaa, jännittävää ja mahtuupa sekaan ripaus huumoriakin. Olen aika varma, että seuraavaksi kirjastossa käydessäni alan miettiä, mistä välistä pääsisi Kyöpelinvuorelle.


Teos: Noitapeili
Sarja: Salainen kirjasto #1
Sivuja: 187
Kuva: Jaakko Ollikainen
Kirjailija: Mila Teräs
Kustantaja: Otava
Mistä minulle: arvostelukappale kustantajalta
Suosittelenko, kenelle: Ehdottomasti, kirja sopii lähes kaikenikäisille sukupuolesta riippumatta
Arvosana: 5

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...