lauantai 19. elokuuta 2017

Roald Dahl - Jali ja suklaatehdas

Viisi kultaista pääsylippua on kätkettynä suklaalevyihin. Niiden löytäjät pääsevät vierailulle salaperäisen herra Villi Vonkan satumaiseen suklaatehtaaseen. 

Jali ei ole uskoa onneaan, kun hän pääsee neljän muun lapsen kanssa seikkailemaan Villi Vonkan tehtaaseen. Siellä on karkkikaivos, suklaavirta ja jäätelöluistinrata. Siellä valmistetaan kurkkivia karkkeja, näkymättömiä suklaalevyjä ja sokeripäällysteisiä kyniä. Mutta ahneille ilkimyksille tehdas on arvaamaton ja vaarallinen paikka. 

Jali ja suklaatehdas on yksi klassikkokirjailija Roald Dahlin rakastetuimmista lastenkirjoista. Kirjan tarinasta tehdyssä elokuvassa Villi Vonkkaa näyttelee Johnny Depp.


Olen katsonut tästä kirjasta tehdyn elokuvan kymmeniä kertoja ja luin kirjan vasta nyt vuosia myöhemmin. En ymmärrä, miksen ole tarttunut tähän aiemmin, koska kirja on todella paljon erilainen kuin sen pohjalta tehty elokuva. Täytyy myöntää, että pidän kirjasta jopa enemmän kuin samannimisestä elokuvasta, jonka parissa kasvoin. Huomasin silti etsiväni kirjasta elokuvasta tuttuja kohtia.
   Jali ja suklaatehdas on tarina hyvin köyhän perheen pojasta, Jalista, joka asuu ränsistyneessä, vanhassa talossa yhdessä vanhempiensa ja isovanhempiensa kanssa. Perheellä ei ole rahaa edes ruokaan, joten heidän päivittäinen ruokansa on lähinnä kaalia tai kaalikeittoa. Kuin ihmeen kaupalla Jali on yksi niistä viidestä lapsesta, joka pääsee kuuluisan keksijän ja suklaatehtailijan Villi Vonkan tehtaaseen, joka ei ole ollut auki viimeiseen kymmeneen vuoteen, vierailulle. 
   Jalin perheen tilanne pisti ajattelemaan sitä, kuinka paljon meillä täällä Suomessakin on vielä nykyäänkin kodittomia ihmisiä, jotka miltei sananmukaisesti taistelevat hengestään päivittäin. Mielestäni se on todella surullista, että satavuotiaassa Suomessa on ihmisiä, joilla ei ole kotia tai rahaa edes ruokaan. 

Kuten elokuvankin aikana, myös kirjassa minua ärsyttivät kaikki muut lapset paitsi Jali, joka osasi koko tehtaassa vierailunsa ajan oikeasti käyttäytyä. Jali ei ollut itsekäs, ahne tai ylimielinen kuten muut lapset, vaan koska hän oli kasvanut köyhissä oloissa, hän oli nöyrä ja hyvinkäyttäytyvä, hyväsydäminen nuori poika, joka ei kuitenkaan intoillut liikaa.
   Hahmoista mielenkiintoisin oli kuitenkin suklaatehtailija, salaperäinen herra Villi Vonkka. Huomasin heti yhden ison eron elokuvan ja kirjan välillä - kirjassa ei ole sanaakaan Vonkan isäsuhteesta kun taas pitkin elokuvaa puhutaan Vonkan isästä ja lapsuudesta. Villissä ja Jalissa on yllättävän paljon samoja asioita ja ehkä juuri siksi pidän molemmista. Villi on välillä ehkä hieman ilkeän ja häijyn oloinen vanha mies, mutta hän haluaa vain antaa lapsille opetuksen, jonka he ansaitsevat. 


Tykästyin Roald Dahlin tyyliin kirjoittaa kirjojaan, ja tulen aivan varmasti lukemaan miehen muitakin teoksia. Ainakin tarinan IKJ:stä, Isosta Kiltistä Jätistä, jonka kävin Porin kaupungin teatterissa katsomassa teatterikappaleena vuosia sitten yhdessä äitini kanssa. Rakastan teatteria ja Porissa on juuri remontoitu, upea teatteri, jossa on mahtavia näyttelijöitä. 
   Roald Dahlin Jali ja suklaatehdas pitää mielestäni sisällään hyvän opetuksen: Ahneudella ja ajattelemattomuudella et saavuta mitään, teet vain itsellesi hallaa. Kirjan miljöö ja etenkin suklaatehtaan sisällään pitämä ihmeellinen maailma on kuvattu niin hyvin, että kirja aiheuttaa tällaiselle suklaanystävälle kuten minä, akuuttia suklaanhimoa. Joten varaudu muutamalla suklaalevyllä jos päätät lukea kirjan. Kirja on sellainen, että se imaisee heti mukaansa, herättää ajatuksia ja aiheuttaa herkkuhimoa. Mutta lukemista ei voi millään lopettaa kesken. 

Suosittelen kirjaa kaikille suklaanystäville ja kaikille, jotka ovat nähneet elokuvan, mutta eivät ole syystä tai toisesta lukeneet kirjaa. Se virhe täytyy jokaisen ehdottomasti korjata.


Teos: Jali ja suklaatehdas
Alkuperäinen nimi: Charlie and the Chocolate factory
Kirjailija: Roald Dahl
Suomentaja: Aila Nissinen, myöhemmin Nina Pitkänen
Sivumäärä: 137
Kustantaja: Otava
Mistä minulle: Ostettu
Suosittelenko, kenelle: Jokaiselle suklaanystävälle
Arvosana: 5

perjantai 18. elokuuta 2017

Porin Kirjojen yö -tapahtuma




Porin pääkirjaston Kirjojen yö -tapahtuma järjestettiin jo kolmatta kertaa. Minäkin olin tällä kertaa mukana, tosin ensimmäistä kertaa. Jotenkin aina kun käyn kirjastossa ja varsinkin kirjallisuustapahtumissa, yllätyn siitä millainen yhteenkuuluvuuden tunne siellä vallitsee. Tuntuu kuin olisimme kaikki yhtä suurta perhettä. Ja niin tälläkin kertaa.

Tänä vuonna Kirjojen yö alkoi porilaiskirjailija Arttu Tuomisen kolmannen dekkariromaanin julkaisutilaisuudella klo 17. Itse en ihan ehtinyt tapahtuman alkuun, koska lähdimme juuri siihen aikaan käymään syömässä Pressan Pizza -nimisessä pitseriassa.

Julkaisutilaisuudessa haastattelu. Haastattelijana Karoliina Suoniemi. Kuvassa porilaiskirjailija Arttu Tuominen.
Kirjojen yön ohjelmassa oli paljon kaikenlaista. Kirjailijat kertoivat teoksistaan, kahvilasta sai ostaa syötävää, kirjaston aulassa oli kirja-, sarjakuva-  sekä musiikkimyyntiä, oli mahdollisuus kokeilla VR eli virtuaalitodellisuuslaseja ja tapahtuma huipentui ulkona katsottavaan elokuvaan nimeltä Elokuu. Tottakai kirjastossa sai myös normaaliin tapaan lukea kirjoja ja lainata niitä. Myös kirjaston oma poistokirjoja täynnä oleva huone, Kirjakirppu oli auki ja sieltä sai ostaa kirjoja halutessaan. Kirjailijoina paikalla olivat mm. Arttu Tuominen, Katja Kettu, Elina Wallin sekä monia muita.

Porilaismurteen tuntijat Elina Wallin ja Heli Laaksonen kertovat tulevasta kirjastaan, joka on kirjoitettu poriksi ja siitä vielä ruotsiksi. Tämä oli mielestäni erittäin hienoa ja aivan varmasti hankin kirjan, kun se julkaistaan.
Ostin äidilleni Pori värityskirjan, johon pyysin Elina Wallinilta omistuskirjoituksen. Kirja oli äidillä jo ennestään, mutta hän sanoi pitävänsä sen, joka on omistettu hänelle henkilökohtaisesti.
Tein itsekin muutamia kirjalöytöjä tapahtumasta. Mukaani lähtivät teokset:

1. Tuomas Kyrö - Mielensäpahoittaja ja ruskea kastike
2. Tuomas Kyrö - Iloisia aikoja Mielensäpahoittaja
3. Kirsti Ellilä - Iiris (Kirjakirpusta, tästä lisää tulevaisuudessa)
4. Elina Wallin - Semmoset ja Tommoset Tapleti arvotus
5. Pori färityskirja

Oma kokemukseni Kirjojen yöstä oli positiivinen ja sanoisin, että kannattaa ehdottomasti mennä mikäli tapahtuma järjestetään ensivuonna ja satut Porissa olemaan tuolloin. Porin pääkirjaston Kirjojen yö on kerännyt yleensä noin tuhat (1000) kävijää. Tulen kirjoittamaan Porista tänne vielä myöhemminkin, koska haluan kertoa hyviä syitä, miksi tulla Poriin.

tiistai 8. elokuuta 2017

Hel-YA festivaali



Haluaisitko fiilistellä Suomen ensimmäistä YA-kirjallisuustapahtumaa? 
Lue tämä postaus niin se onnistuu! 
Lauantaina 5.8. pidettiin ensimmäinen Hel-YA tapahtuma. 
Mikä sitten on Hel-YA?

Hel-YA eli Helsinki YOUNG ADULT LITERARY CONVERTION on nuortenaikuisten ja nuortenkirjallisuuden fanitapahtuma, joka järjestettiin viime lauantaina ensimmäistä kertaa ikinä Suomen historiassa. Tapahtumassa oli paikalla paljon kirjailijavieraita sekä kustannustoimittajia. Kirjailijoista paikalla olivat mm. Siri Kolu, Salla Simukka, Johanna Valkama, Antti Halme, Elina Rouhiainen, Elina Pitkäkangas, Juuli Niemi, Erika Vik, Katri Alatalo, Sini Helminen ja Nea Ojala. Mukaan mahtui myös kansainvälisiä vieraita kuten esimerkiksi Mintie Das ja videotervehdyksen välityksellä mm. Estelle Maskame & Holly Bourne. Voi siis sanoa, että tapahtuma oli melkoinen paratiisi YA-kirjafanille. Omakin blogini koostuu lähinnä YA-kirjallisuudesta ja eri elokuvista. 


Tapahtuma pidettiin Helsingin Suvilahdessa Ravintola Lämmön tiloissa. Itselläni oli vaikeuksia löytää paikalle, mutta lopulta kuitenkin löysin. Kolme tuntia myöhässä, ja sekös ärsytti. Mutta.. Jos meni paikalle ajoissa, sai lahjakirjana Angie Thomasin syyskuussa ilmestyvän teoksen Viha jonka kylvät. Minua kirja kiinnostaa, joten hieman harmittaa, etten saanut sitä ennakkoon. Täytyy siis tiedustella kustantajalta arvostelukappaletta, kun se aika tulee.


Sen lisäksi että tapahtumassa oli mahdollisuus ottaa kuvia, pyytää nimikirjoituksia sekä jutella kirjailijoiden ja kustantajien kanssa, oli paikalla myös Niteen myyjä, joka oli tuonut paikalle Hel-YA:ssa mukana olleiden kirjailijoiden teoksia, joita pystyi siis ostamaan melko edulliseen hintaan paikan päältä. Ravintola Lämmön kahvila oli auki koko tapahtuman ajan. Itse tapahtuma kesti aina kello 19 asti. Sen jälkeen oli Elina Rouhiaisen uuden kirjan (Muistojenlukija) julkkarit.

Halutessaan sai ottaa kuvan Hel-YA seinän edessä. Tapahtuman tägi somessa oli #YAbooklover.
Tässä paneelissa keskusteltiin mm. seksistä YA-kirjoissa, mitä on YA ja kenelle se on tarkoitettu. Keskustelijoina ainakin Juuli Niemi, Mintie Das, Elina Rouhiainen ja Salla Simukka.

Tämä paneeli oli mielestäni erittäin mielenkiintoinen, koska kirjailijat keskustelivat siitä, millaista on kirjoittaa fantasiaa ja luoda uusia maailmoja, miten siitä saa uskottavan ja millaista fantasiakirjallisuus on tänäpäivänä. Keskustelijoina Erika Vik, Katri Alatalo, Sini Helminen, Nea Ojala sekä Elina Pitkäkangas.

Kirjailijat olivat myös mukana erilaisissa paneeleissa. Paneelien aiheina olivat mm. fantasia tänään, seksi nuortenaikuistenkirjoissa, mitä on YA ja kenelle se sopii. Myös kustantajat antoivat vinkkejä, miten kannattaa lähestyä kustantamoa ja kertoa omasta käsikirjoituksestaan tai vaikka tiedustella mahdollisuutta alkaa kuvittajaksi. Paneelit olivat mielestäni todella kiinnostavia ja hyviä. Saimme myös kuulla ainakin, miten Kolusta, Alatalosta ja Niemestä tuli juuri YA-kirjailijoita. Minusta oli hauskaa, miten Kolu oli kirjailijaksi päätynyt. Hän nimittäin kertoi, että inhosi äitinsä työtä. Kolun äiti oli kirjailija, joten on mielestäni aika hauskaa, että Kolusta itsestäänkin tuli kirjailija lopulta.

Ainoa kuva, jonka otin Hel-YA:n jälkeen Muistojenlukijan julkkareista.
Kuvassa on kanasalaattia sekä Elina Pitkäkankaan kirjat odottamassa signeerausta.

Nämä minä hankin Hel-YA:sta...

Hankin itsekin tapahtumasta muutaman kirjan. Kovin paljon en viitsinyt tuhlata, koska minulla on tällä hetkellä rahaa todella rajallisesti käytössä, sillä olen työtön. Olen kyllä Hel-YA:n jälkeenkin tehnyt muutaman hankinnan, jotka näette myös tässä postauksessa.

Kuvassa näkyy kaikki kolme kirjaa, jotka festivaalin aikana ostin sekä lahjakirjana tullut kahdeksas Harry Potter.
Myös muutama jo ennen tapahtumaa tullut kirja, joiden kirjailijat olivat tapahtumassa mukana.

Tapahtumasta mukaani lähti...

Katri Alatalo - Käärmeiden kaupunki
Elena Mady - Varjo
Holly Bourne - Mikä kaikki voi mennä pieleen

Toivon todella, että Hel-YA järjestetään ensi vuonnakin, sillä itse ainakin viihdyin tapahtumassa todella hyvin ja myös sen jälkeen olleissa julkkareissa.

Nämä hankin festivaalin jälkeen...


Mainitsin aiemmin, että olen ostanut nyt tapahtuman jälkeenkin muutaman kirjan. Jos seuraat blogia instagramissa tai twitterissä, tiedät jo mitkä ne kirjat ovat. Koska kaikki teistä eivät välttämättä seuraa minua noissa someissa, kerron ne täälläkin.



Harry Pottereista tutut oppikirjat olivat täysin suunniteltu ostos, koska minulla ei niitä vielä ollut ja olihan ne pakko saada nyt, kun niistä vihdoin julkaistiin uusi painos. Tuo Kaunottareen ja Hirviöön pohjautuva kirja ei ollut suunniteltu ostos, se vain osui silmiini tänään kun kävin nuo Potterit hakemassa Porin Suomalaisesta kirjakaupasta.

Kirjaan kadonnut vaikutti kuitenkin niin mielenkiintoiselta, että tulen sen lukemaan aivan sadan prosentin varmuudella.


sunnuntai 6. elokuuta 2017

Elina Rouhiainen - Muistojenlukija

16-vuotias Kiuru on enemmän kotonaan romaanien parissa kuin somessa tai edes koulukavereidensa kanssa. Hänen romaniäitinsä on katkaissut välinsä yhteisöönsä, ja Kiurun ainoa linkki romanitaustaansa on hänen dementiaa sairastava isoäitinsä.
   Kiurulla on salaisuus: hän pystyy napsimaan toisten ihmisten muistoja kuin lintuja haaviin. Kun hän sattumalta törmää samankaltaisia kykyjä omaaviin romaniveljeksiin ja intialaistaustaiseen genderqueeriin, Kiurulle avautuu aivan uusi todellisuus. Pian vallatussa talossa hengailevaan porukkaan liittyy myös Kiurun lapsuudenystävä Samuel, johon Kiuru on ollut jo pitkään ihastunut. Mitä paremmin Kiuru oppii tuntemaan uudet ystävänsä, sitä ristiriitaisemmaksi hänen suhtautumisensa käy. Mutta kun railo syntyy, se syntyykin yllättävään kohtaan. Vähitellen Väen salaisuudet alkavat paljastua, ja pian Kiuru tajuaa joutuvansa pakenemaan henkensä edestä.

Huh, mikä lukuelämys. Viimeksi itkin kirjaa lukiessa, kun luin Elina Pitkäkankaan Kuura -trilogian jatko-osaa. Muistojenlukijaa lukiessa itkin myös. Kirja herätti myös mahtavan skaalan muita tunteita. Elin täysillä hahmojen mukana kaikessa!
Voi siis sanoa, että ihastuin Muistojenlukijaan ikihyviksi. Siinä missä Elinan aiempi sarja (Susiraja) ei juuri innostanut, tämä uuden sarjan avaus on aivan eri maata ja sen luin ihan muutamassa päivässä puhelimen kautta pdf -tiedostona. Tämä arvio on osa Tammen blogitempausta Muistojenlukijan julkaisuun liittyen.
Kirja kertoo Itä-Helsingissä asustelevasta 16-vuotiaasta Kiuru -tytöstä, joka omaa erityisiä kykyjä; hän näkee ihmisten muistot lintuina ja voi ohjata niitä oman mielensä mukaan. Kiuru on siinä mielessä erikoinen ja ihastuttava päähenkilö, ettei hänen aikansa kulu somessa eikä hänellä ole edes älypuhelinta vaan hän tykkää viettää vapaa-aikaansa ennemmin lukemalla tai lapsuudenystävänsä Samuelin kanssa hengaamalla. 
   Kun Kiuru törmää muihin erityisiä kykyjä omaaviin nuoriin, alkaa hänen elämänsä muuttua jännittävämmäksi. Jopa vaaralliseksi. Pian ringin on yhdessä keksittävä keino paeta salaperäistä järjestöä nimeltä Väki.

Uusi kirjasarja käsittelee ainakin yhtä hyvin ajankohtaista ja kysymyksiä herättävää aihetta: pakolaisuutta ja paperittomien pakolaisten Suomessa oloa, ihmisten pelkoa ja ennakkoluuloja. 

Yritän olla paljastamatta mitään liikaa, koska en halua pilata kenenkään lukukokemusta. Sarjan muita hahmoja Kiurun ja Samuelin lisäksi ovat romaniveljekset Nelu ja Dai sekä Bollywood. Kaikki mainitsemani ovat jollain tavalla jännittäviä, salaperäisiä ja erilaisia persoonia. Ihastuin heihin kaikkiin, mutta erityisesti Dai varasti sydämeni, mistä syystä minun on tavallaan vaikea tajuta Kiurun valintaa. Toivon että Daista kuullaan vielä.
   Elina Rouhiainen on minulle tuttu aiemmin vain Susiraja -sarjan kautta. Jätin sen sarjan kesken, koska se toi erittäin kirkkaasti mieleeni Twilight -saagan, jonka maine on ehkä hieman yliampuvasti korostettu pilviin. Ehkä annan sille sarjalle vielä toisen mahdollisuuden joskus... Kuitenkin. Jo Susirajan aikaan tykästyin Rouhiaisen tyyliin kirjoittaa ja kertoa asioista. Hänen tekstinsä on aina hyvin tapahtumarikasta ja elävää. Ja välillä tuntuu, ettei sanoja ole tarvinnut mitenkään puhaltaa jotta ne heräisivät henkiin. Ne tekevät sen jo ensimmäiseltä sivulta lähtien.

Väki -sarja on monella tapaa hyvin erilainen kuin Susiraja ja odotan jännityksellä, millaisia sarjan muut osat tulevat olemaan. Haluaisin jatkaa Kiurun tarinan lukemista jo nyt samantien, mutta täytyy tyytyä lukemaan Muistojenlukija uudestaan. Tulen varmasti hankkimaan koko Väki -sarjan itselleni!
   Kirjasarja sopii kaikille yläkouluikäisestä ylöspäin. Ja se pitää myös aikuisen hyvin otteessaan. Jos pidät fantasiasta, suosittelen ehdottomasti lukemaan kirjan. Olen itse aivan täysin rakastunut, ja uskon että niin saattaa käydä sinullekin! 


Teos: Muistojenlukija
Sarja: Väki
Kirjailija: Elina Rouhiainen
Kansi: Laura Lyytinen
Sivuja: 388
Kustantaja: Tammi
Mistä minulle: kustantajalta pdf-versio, myöhemmin kirja
Suosittelenko, kenelle: Kaikille fantasiannälkäisille
Arvosana: 5
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...